Roomalaiskirje 1b

8/18/2019 Roomalaiskirje 1b

1/21

23

Roomalaiskirje 1:18-32

Jumalan vihan ilmestyminen ja ihmisten syyllisyys

Jumalan antama ilmoitus ja ihmiskunnan tila (Room.1:18-32)

1.

Totuus vääryyden vallassa (Room.1:18-23)

2.

Ihmiskunnan tie saastaisuuteen (Room.1:24-28)

3. Ihmiskunnan synti ja tekopyhyys (Room.1:29-32)

1. Totuus vääryyden vallassa – Room.1:18-23

Vaikka monet UT:n tulkitsijat ymmärtävät jumalallisen vihan ilmoituksen

tässä retributiivisen1 rangaistusmuodon mukaisena, tekstiosan alku kuitenkin

liittää preesensmuotoisen verbin ἀποκαλύπτεται sitä edeltävään, Jumalan

vanhurskauden ilmestymiseen Jumalan evankeliumissa [myös ἀποκαλύπτω] >

Room.1:17. Tämä osoittaa nyt tuomion suorittamisen periaatteen sellaisena,

jonka perustana onkin itse Jumalan evankeliumi. Heprealaiskirje kuvaarangaistuksen erilaisuutta suhteessa Mooseksen lakiin seuraavasti > Hebr.10:26-

31 [rinnastus > tuomio Mooseksen lain hylkäämisestä > tuomio armon Hengen

pilkkaamisesta]. Myös 2Tess.1:6-8 puhuu Kristuksen toisen tulemuksen keskellä

tapahtuvasta tuomiosta tulen liekissä niitä kohtaan, jotka eivät olleet kuuliaisia

meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. Tuomio Jeesuksen toisessa

tulemuksessa siis tapahtuu evankeliumin perustalta käsin, ja se on luonteeltaan

paljon suurempi – kuin Mooseksen lain osoittamat tuomiot.

Paavalin sanat alkavat konjunktiolla [γὰρ], jolla on lauserakenteellinen yh-

teys edeltäviin jakeisiin [γὰρ - Room.1:18 > liittyy Room.1:16-17]2. Kuten edellä

1 Retributiivinen rangaistusteoria, joka tunnetaan myös nimillä rikoksen sovitusteoria ja absoluutti-

nen rangaistusteoria oikeuttavat rangaistuksen, koska se on luonnollinen (teon vastaavuuteen perus-

tuva) seuraus rikoksesta.


2/21

24

jo osoitin, ἀποκαλύπτεται verbi on preesensmuotoinen, ja näin viittaa tuomion

suorittamiseen jo nyt – siinä muodossa miten ihmiskunta vastaa Jumalan

evankeliumin antamaan pelastukseen Jeesuksessa, ja miten Jumala vastaa ihmi-

sen pahuuteen ja vääryyteen. Evankeliumin ydin on ihmisen pelastuminen,

mutta tähän liittyen – evankeliumi myös suorittaa Jumalan vihan ilmestymistäsyntiä kohtaan. Verbi ἀποκαλύπτεται ei ole siis futuurissa, puhuen tulevasta

viimeisestä tuomiosta, tai Jeesuksen toiseen tulemukseen liittyen 2Tess.1:6-8

kohdasta, vaan Jumalan evankeliumin voimasta suhteessa ihmisen vääryyteen.

Room.1:18 konjunktio [γὰρ] mielestäni ottaa myös taustakseen

Room.1:17 olevan Habakukin lainauksen historiallisen kontekstin, jossa silloista

Juudaa kohdannut tuomio kaldealaisten (uusbabylonialaisen valtakunnan) ta-holta oli Jumalan tuomio liittorikkomuksen tehneelle läntisen kuningaskunnan,

eli Juudan kansalle, ja josta vain vanhurskas - joka oli elävä uskosta, eli

uskollisuudesta ja luottamuksesta Jumalan lupaamaan pelastukseen - oli pelas-

tuva. Tuomio ja pelastus, Jumalan tekoina ovat täten historiallisessa kontekstis-

saan juuri Habakukin lainauksen taustalla.

Jumalan vihan kohde, Jumalan evankeliumin kautta on ihmisten

jumalattomuus ja vääryys – se, että he pitävät totuutta vääryyden vallassa. Tätä

pohjustavat juuri Jeesuksen sanat: Joh.3:20 ”Sillä jokainen, joka pahaa tekee,

vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.” Tämä

Jumalan valkeuden vihaaminen ihmisessä itsessään, saa osakseen Jumalan

evankeliumin kautta tapahtuvan Jumalan vihan (ihmisen hylkääminen

saastaisuuteen häpäisemään itsensä), jota Paavali tässä tekstissään avaa. Myös

uskonnollinen tekopyhyys nousee tämän luvun lopussa esille, vastaavanlaisinapimeyden tekoina. Tärkeä huomio jo tässä, on otettava myös Room.2:16 koh-

dasta: ”Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta,

minun evankeliumini mukaan”. Ihmisten pimeyden teot, eli salaisuudet

paljastetaan evankeliumin kautta, ja näin saatetaan tuomion alaisiksi Jumalan

eteen. Tämä ihmisten synnin tekojen paljastuminen on jo nyt läsnä, Jumalan

vanhurskauden ilmestymisessä – Jumalan evankeliumin kautta.


3/21


4/21

26

Hänen olemassa olostaan, sillä tämä on juuri sitä, mitä Jumalasta voidaan tietää

- ja siksi se on niin ilmeistä heidän keskellään, että he joutuvat vääryydessä ja

valheessa pimittämään Jumalan totuuden pois elämästään, sekä muiden ihmis-

ten elämästä. Ihminen hallitsee toista ihmistä vääryydellä ja valheella, totuuden

kätkien.Edelleen kreikan sana φανερόν > “ilmeistä” on verrannollinen sana

ἀποκαλύπτω sanalle ”ilmestyä” – ”tulla-peitteen-alta-paljastetuksi”. Peite on pois-

tettu se suhteen mitä Jumalasta voidaan jo nyt tietää (vaikka Häntä ei voida

nähdä), ja mitä Jumala on ihmiselle ilmoittanut - mutta nyt, ihminen itse laittaa

vääryyden ja valheen peitteen tämän ”ilmeisen” Jumalan tietämisen päälle,

kieltääkseen Jumalan antaman ilmoituksen, ja näin jatkaakseen elämää synnissä ja valheessa. Jumalan tietäminen paljastaisi ihmisen pahuuden sekä syntisyyden

(kuten tässä samassa luvussa Paavali sittemmin osoittaa), ja siksi ihminen tekee

kaikkensa peittääkseen Jumalan pois omasta, sekä muiden elämästä. T́ämä on

tietoista vihollisuutta Jumalaa kohtaan, ja tämä ”peittäminen” on juuri sanottua

Jumalan antaman totuuden pitämistä vääryyden vallassa [κατέχω]. ”Sentähden”

[διότι], niin – juuri sen Jumalan antaman ilmeisen ilmoituksen tähden, he salaa-

vat totuutta vääryyden alaisuudessa, sitä pimeydessä pimittäen.4

Raamattu ilmoittaa että Jumala on Henki (Joh.4:24), ja siksi Jumala

osoitetaan myös tässä näkymättömänä olemuksena [ἀόρατα], jota ihminen ei voinähdä. Syyro-arameassa on ilmaus “kätketty”, kun taasen Kol.1:16

Peshitassa on

”ei-nähtävissä”. Ihmiselle näkymätön Jumala on nyt

kuitenkin nähtävissä – Hänen tekojensa kautta, aina maailman luomisesta asti.

Kol.1:16 puhuu Messiaasta Jumalan kuvana, esikoisena ennen maailman luo-mista, jota Midrash Rabbah Gen.1:1 viittaa Tooraan itseensä. Sisäkkäisyys too-

ran, Sanan (aram. ”memra), Viisauden sekä Jumalan kuvan välillä Messiaassa

Jeesuksessa on ilmeistä VT:n teksteissä. Täten tässä kuvatut näkymättömän

4 Epictetus, Diss. 2.20.4, myös hylkää läpikotaisen skeptismin, joka väitti: ὅτι οὐδέν ἐστι γνωστόν

(“mitään ei ole tiedettävissä”).


5/21

27

Jumalan teot ovat luomisessa tehtyjä luomistekoja juuri Jeesuksessa, jossa kaikki

olemassa oleva on luotu (> Joh.1:3-5) – Hänessä, Hänen kautta ja Häneen.

Paavalin argumentaatio nousee seuraavista prinsiipeistä:

(1) näkymätön Jumalan kuva on Messias Jeesus, joka on perusta Jumalan kuvana

niin ihmisen luomiselle, kuin kaikelle luomakunnan olemassa ololle Jumalan

luomistyössä

(2) nämä jumalalliset attribuutit – Hänen iankaikkinen voimansa, sekä

jumalallisuutensa – ovat persoonakohtaisia luonteenlaatuja Raamatun Juma-

lassa, ja näin vain Jumalan ominaispiirteitä Hänessä itsessään

(3) Jumalan luomisteot ilmoittavat Hänestä, ja näin osoittavat Hänen olemassa

olonsa, sekä osan Hänen luonteenlaaduistaan tekojensa kautta

Viimeisin näistä (3) liittyy roomalaiskirjeessä ilmoitetun ihmisen

omantunnon merkitykseen, ja Jumalan lain elämänperiaatteiden asetuksiinihmisen sydämessä [Room.2:14-15]. Tämä on myös perusta Jumalan osoitta-

malle tuomiolle [Room.2:16]. Moraalinen tietoisuus ja arviokykyisyys ihmisessä

osoittavat Jumalan luomistyössä Jumalan omiin attribuutteihin, eli Jumalan

omaan oikeuden mukaisuuteen ja vanhurskauteen – vaikkakin nämä moraalisen

ymmärryksen luonteet ihmisessä ovat täysin synnin vääristämät ja saastuttamat,

on niissä vielä silti paljon Jumalan asettamaa olemassa

5

.Se että: ”Hänessä me elämme ja liikumme” [Apt.17:28] liittyy ontologi-

sen6 armon

7, eli elämän ylläpitämisen jumalalliseen asetukseen, ei ihmisen it-

sensä omaaviin jumalallisiin ominaisuuksiin. Kaikki elämä luomakunnassa on

5 Joissakin piireissä humanismi katsotaan jopa jumalallisena attribuuttina ihmisessä itsessään, joskin

tällainen määre on itsessään jo vääristynyt ja synnin hallitsema. Ihminen Jumalan kuvana ilmoite-

taan vain Jumalan Sanassa, ja Herrassa Jeesuksessa (luominen/lunastus) – ei ihmisen itse luomassa

ihmiskäsitteessä. Esim. uskontojen välistä ekumeniaa edes ajaneen Rooman paavi Johannes Paavali

II:sen filosofis-humanistinen jumalaperiaate oli luonteeltaan antikristillistä, jossa jokainen ihminen

omasi ihmisyydessään jumalallisen osan, ja näin jokainen uskonto omasi oman osansa jumalayhtey-

destä ihmisyyden kautta. Suhteellisuus Jumalan ilmoituksen ja humanistisen ihmiskuvan välillä johti

hänet pahaan vääristymään, ja siinä antikristilliseen toimintaan.6 >sanoista ὄν, ὄντος 'oleminen' ja -λογία 'oppi' =ontologia

7 Luomakunta on luotu Jeesuksessa Kristuksessa: Hänen kautta ja Häneen, ja Hänessä kaikki pysyy

voimassa (ts. ontologinen armo, elämän ylläpitäminen Hänen armonsa ja hyvyytensä kautta). >Kol.1:16. [kts. >Matt.5:43-48; Matt.6:25-33]


6/21

28

vain Jumalan armon kautta, Hänen armostaan ja Hänen armonsa tähden. Juma-

lan kuva ihmisessä on menetetty synnin tähden, ja sekin mikä elää Jumalan

asettaman omantunnon asetuksen kautta ihmisessä, jopa hyvissä teoissa – on

silti synnin saastuttamaa. Ihmisyys hyvyydessäänkään ei täytä Jumalan lain

vaatimusta, vaan tarvitsee siihenkin pelastajan ja lunastajan – eli Herran Jeesuk-sen. Humanismi myös pitää totuutta vääryyden vallassa, kuvittelen ihmishyvyy-

den tai rakkauden olevan jumalallisesti aitoa hyvyyttä ja rakkautta, eikä näe

sitäkin syntinä ja ylpeytenä. Jumalan Sana, ja Herra Jeesus vain ohjaa rakkauden

todelliseen luonteeseen Jumalan totuudessa, ei ihmisen oma käsityskyky. Tähän

Paavali palaa tarkemmin Room.1:28-32 kohdassa.

Jumalan teot vievät kuitenkin ihmisen pois itseään puolustavasta ase-

masta, ja näin ihminen ei voi loppujen lopuksi enää millään itseään puolustaa.

Sanalla ἀναπολογήτους on tässä kontekstissa oikeuskäsitteellinen merkitys. Tätä

Paavali argumentoi sillä, että jokainen ihminen omistaa omassatunnossaan

Jumalan olemassa olon tietämisen [Room.1:21] (ihmisen moraalinen tietoisuus

oikeasta sekä väärästä, sekä luomakunnan kautta annettu todiste Jumalan ole-

massa olosta). Yksinkertaisesti > Jumalan luomana ihmisenä, ihminen tietää

sydämessään olevansa Jumalan luoma, ja tämä yhtälönä on sellainen todellisuus

mitä ihminen ei voi mitenkään lopullisesti kieltää tai paeta. Oikeuskäsitteelli-

sesti, ihminen on tässä kykenemätön puolustamaan itseään, väistämättömiä

todisteita vastaan Jumalan olemassa olosta.

Tästä kuitenkin on syntynyt synnin tähden heidän ajatustensa

turhentuminen sekä ymmärtämättömän sydämensä pimentyminen. Omassa

viisaudessaan ihminen on luonut valheen ja vääryyden kautta tehdyn ”pako-teorian”, kieltääkseen Jumalan (oikeudellisen) kohtaamisen - he ovat muuttaneet

Jumalan kirkkauden, eli Jumalan tekojen todistuksen katoavaisen ihmisen, lintu-

jen, nelijalkaisten sekä matelevaisten kuvaksi8. Ihmisen valheellinen ”pako-teo-

8 Syvimmillään evolutionistinen kehitysoppi liittyy myös tähän. Kun ihminen kieltää Jumalan

luomistyön merkityksen Raamatun ilmoituksessa, johtaa se ihmisen vangituksi omaan vääristynee-seen viisauteensa, ja maailmankuvaansa – ja lopulta syvään pimeyteen. > 1Kor.3:19.


7/21

29

ria” on siirtänyt vääryydessä ihmisen palvomaan luotua enemmän kuin Luojaa.

Tämä vääryys ottaa itseensä niin tieteellisen maailmankuvan, kuin

uskonnollisenkin maailmankuvan. Kaikkia näitä hallitsee ihmispalvonta kätke-

tysti tai julkisesti. Tähän Paavali sanoo: ”Kehuessaan viisaita olevansa he ovat

tyhmiksi tulleet” Room.1:22. Ihminen yrittää voittaa todistepohjaisen oikeus-istunnon Jumalan kanssa oman viisautensa nojalla, siinä epäonnistuen.

Koska siis ihminen ei voi kieltää olemassa oloaan luomakunnan

yhteydessä, eikä voi tyhjentävästi selittää elämän syntyä, tai elämän pysyvyyttä

hänen itsensä ulkopuolella olevana todellisuutena – johon hän vain vähän voi

itse vaikuttaa, todistaa jo tämä elämän olevan luotua, ihmisen hallintavallan

ulkopuolella olevaa. Ihminen elää luomakunnan osana, ja näin on osa

luomakuntaa. Room.1:20 > “hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa,

ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä,

niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa.”

Elämä pysyy ja on, ei kuitenkaan itsestään – mutta kuitenkin ilman ihmi-

sen voimaa. Tieteellinen havaintopohjaisuus vahvistaa tätä. Elämän rakenteelli-

nen monimutkaisuus ja ainutlaatuisuus jo yksin todistavat Jumalan

luomisviisaudesta. Tätä Jumalan itsestään antamaa todistusta ihminen ei voi

paeta muuten, kuin siirtämällä “palvonnan” ja “kunnioituksen” pois Jumalasta

itse luomakuntaan (tai muuhun), ja sitä kautta syntyvään

epäjumalanpalvelukseen. Kaikki mikä ohittaa Luojan, eli Raamatun Jumalan

elämän asettajana ja omistajana on itse asiassa epäjumalanpalvelusta.

Tämä ihmisen tekemä asioiden “muuttaminen” [ἀλλάσσω] [katoamaton

Jumalan kirkkaus > ”muutetaan” > katoavaiseksi ihmisen kuvaksi] on juuritotuuden vääryyden vallassa pitämistä. Tämä ihmisen suorittaman valheen

kautta tehty “muutos”9 [ἀλλάσσω] johtaa sittemmin myös koko ihmi-

sen ”muuttumiseen”, kuten Room.1:24-32 näemme. Jumalan kuva elää vain

9 Profeetta Jeremia kauhistelee silloisen Israelin tilaa, jossa he olivat vaihtaneet elävän Jumalan

epäjumalien alaisuuteen >Jer.2:11 ”Onko mikään pakanakansa vaihtanut jumalia, vaikka ne eivätolekaan jumalia? Mutta minun kansani on vaihtanut kunniansa siihen, josta ei apua ole.”


8/21

30

oikeassa muodossa Luojansa yhteydessä, Herrassa Jeesuksessa – muuten se

vääristyy täysin synnin kautta riettaaseen saastaisuuteen ja kauheaan

luonnottomuuteen, tai jopa riivaajahenkien alaisuuteen.

Room.1:20-21 siis osoittaa, että Jumalan antama todistus itsestään on niin

väistämätön, että Hänen tekonsa ovat selvästi (erottuvasti) nähtävissä[καθορᾶται]. Tämä todisteellisuus riisuu ihmisen kyvystään puolustaa itseään.

Ihminen ei mitenkään voi kieltää Jumalan olemassa oloa. Väistämätön

todisteellisuus Jumalasta ei siis katoa mihinkään ihmisen sitä kieltäessä, mutta

se laittaa ihmisen ratkaisun paikalle. Niinpä Room.1:21 osoittaa, että vaikka he

ovatkin tunteneet Jumalan – eivät he silti ole Häntä kunnioittaneet, eivätkä

kiittäneet, vaan: he ovat ajatuksiltaan turhistuneet10

ja heidän ymmärtämätön

sydämensä on pimentynyt11

. Tämä on tietoinen Jumalan hylkääminen,

väistämättömien todisteiden edessä, todisteiden – jotka ulottuvat aina maailman

luomiseen asti. Ihminen pakenee omassa viisaudessaan vääryyden ja valheen

syliin, ja tekee itsestään Jumalaa viisaamman12

. Kulminaatioksi tässä siis tulee

ihmisen sydämen asenne – kääntyykö hän Jumalan luo vai ei.

Kreikan [εἰκών] > ”kuva” Room.1:23:ssa heijastaa edellä annettua ilmoi-

tusta ihmisen tekemästä ”muutoksesta”, ja syventää sen kauheutta. Luoma-kun-

nan takana, eli elämänantajana kun on itse näkymättömän Jumalan kuva [εἰκὼν

τοῦ Θεοῦ], Herra Jeesus [Kol.1:16]. Ihminen vaihtaa tämän saastaisiin epäjuma-

liin, valheeseen ja vääryyteen, ja näin tuhoaa ihmiskuvan synnin turmelevassa

saastaisuudessa. Seuraus on kauhistuttava. Raamatuntutkija G.Beale kirjas-

saan ”We Become What We Worship”, osoittaa raamatullisen teologian keinoin,

miten toistuvasti epäjumalanpalvonta tekee ihmisestä palvontansa mukaisen.Epäjumalanpalvonta omaa valtavan ihmistä muuttavan voiman. Vastaavuus

10 Jer.2:5 [LXX] käyttää vastaavaa sanaa [ματαιόω]: Jer.2:5 ”Näin sanoo Herra: Mitä vääryyttä teidän

isänne minusta löysivät, koska he erkanivat kauas minusta ja lähtivät seuraamaan turhia jumalia ja

turhanpäiväisiksi [εματαιώθησαν] tulivat.”11

kts. 1 En. 99.7–8 > T. Levi 14.412

Verbin ἐμωράνθησαν passiivimuoto on nähty Jumalan tuomiona ihmiselle. Jumala saattaa itsesäänviisaan ihmisen tyhmäksi, Hänen viisautensa kautta. Teksti heijastuu selvästi 1Kor.1:18-31:n.


9/21

31

sisältyy merkitykseen ”kuva” [εἰκών], sillä jos kuva on jotain muuta kuin Juma-

lan luomistyön asetus, tulee ihminen myös sen mukaiseksi. Tämä väistämättä

johtaa luonnottomuuteen. Tämä periaate sisältyy kaikkeen epäjumalanpalvon-

taan, myös nykyisessä (post)-modernissa kulttuurissa. Epäjumalanpalvonta

muovaa ja muuttaa ihmiskuvaa, ja tietoisesti vääristää sen. [> Joh.10:10]. Sentaustalla elää ihmistä hallitsevat synnilliset voimat.

Egyptistä löydetty kaksikielinen noituusteksti13

kirjoitettuna arameaksi ja

kreikaksi, omaa pahan hengen ilmentymisen ja ihmisten pelottelemisen ”ei

missä tahansa muodossa” [לכ ל], vaan nimenomaisesti ”ihmisen muodossa,

liskojen, lintujen, karjaeläinten tai ylpeydessä”14

רנׁש דמו רהׁש עוף עיר ו ] .

רמות ]. Kohta rinnastuu Room.1:23 kohtaan hämmästyttävällä tavalla. Rooman

uskonnon keskeltä löydämme runsaasti esimerkkejä tällaisista epäjumalista, jota

myös tuotti egyptiläisten noituus kulttien saapuminen Roomaan.

Epäjumalanpalvonnan universaali ongelma on nähty kaikkialla – kaikissa

kulttuureissa ja kansoissa - jopa muinaisen Israelin kultti/riittipappien ja Molok-

ihmisuhrien keskellä, jonka he omaksuivat pakanallisista riiteistä itselleen.

Pimeyden teot – niitä ne ovat edelleen, ja niistä tulee ihmistä nuhdella Raama-

tun mukaisesti [> Ef.5.11].

Evankeliumin antama todistus Jumalasta on niin suuri ja ehdoton [luomi-

sessa ja lunastuksessa], että ihminen on nyt ilman pakopaikkaa. Siksi >

Joh.3:36 ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole

kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen pääl-

länsä.". Jumalan viha pysyy sen päällä, joka vihaa Jumalan Poikaa – Häntä, jossa

kaikki on luotu, Hänen kautta, Hänessä ja Häneen. [> Kol.1:16] Sillä Hän onevankeliumissa antanut itsensä kokonaan pelastukseksi ihmiskunnalle – ja tä-

män hylkääminen, ei anna enää ihmiselle mitään mahdollisuutta pelastua.

13 Roy Kotansky, J. Naveh, and S. Shaked, “A Greek-Aramaic Silver Amulet from Egypt in the

Ashmolean Museum,” Le Muséon 105.1–2 (1992) 5–24.14 ” >Targum Lexicon >”pride” >“ylpeysרמו/רמות


10/21

32

Kaikki on jo tehty Jeesuksessa – ja tästä Jumalan evankeliumi todistaa.

Muuta ei enää voida tehdä ihmisen pelastamiseksi. Jumalan luomistyön todistus

Pojassaan Jeesuksessa kutsuu ihmistä pelastukseen synnistä, ja tuomiosta. Tä-

män pelastuksen hylkäävä jää kuitenkin syntiensä tähden iankaikkisen kadotuk-

sen alaisuuteen, ja näin Jumalan viha pysyy yhä hänen päällään.

2. Ihmiskunnan tie saastaisuuteen – Room.1:24-28

Ihmisen sydämestä nouseva kapina Jumalaa kohtaan saa seurauksensa. Ju-

mala on luovuttanut heidät sydämensä himoissa15

nyt häpäisemään omat ruu-

miinsa. Valheen hedelmä vie ihmisen saastaisuuteen. Kreikan [παρέδωκεν] kuvaaenemmän luotaan pois laskemista, ja luovuttamista

16 – kuin hylkäämistä

17.

Tämän ilmausπαρέδωκεν jaksottaa tekstiosan Room.1:24-28 seuraavasti: (1) Room.1:24 >(“luovuttanut saastaisuuteen”)

(2) Room.1:26 >(“luovuttanut häpeällisiin himoihin”)

(3) Room.1:28 >(“luovuttanut heidät kelvottoman mielensä valtaan”).

Lohdullista on tietää että Room.4:25 mukaisesti, on Herra Jeesus nyt

luovutettu [παρέδωκεν] meidän rikostemme tähden, ja kuolleista herätettymeidän vanhurskauttamisemme tähden. Vain Hän voi ottaa pois synnin ja sen

tuomion. Hän ottaa kuolemantuomion synnin tähden osakseen, pelastaakseen

meidät.

Syyro-arameassa “kunnioittaneet” Room.1:25 on - eli pelänneet.

Ihmispelko ottaa usein hallinnan ihmisestä, ja saa hänet palvelemaan enemmän

luotua, kuin Luojaa. Totuuden vääryyden vallassa pitäminen omaa itseensä ainamyös pelon hyväksikäyttämisen, suhteessa toiseen ihmiseen.

15 vrt. >Siirak.5:2 [πορεύεσθαι ἐν ἐπιθυμίας καρδίας σου]

16 Termin eräs merkitys on ”luovuttaa toinen esivallan rangaistavaksi”. Tässä mielessä

oikeuskäsitteellinen terminologia jatkuu edellisiin jakeisiin nähden. Syyro-arameassa ilmaus on

jonka löydämme Jeesuksen sanoissa ristillä: ”Se on täytetty” [ ܗ ]. Taustalla Joh.19:30:ssa

on ”sh-l-m”, juuri jolla on johdannaisuus hepreankielen sanaan ”rauha” [שלום

].17 ἀνίημι “hyljätä” >Hebr.13:5


11/21

33

Konjunktio [διό] tekee aloituksessa johdonmukaisen jatkumon edellä

sanottuun. Textus Receptus tekstissä liittää tähän konjunktion “ja/myös” [διό +

καὶ]. Tämän KJV kääntää “Wherefore...also”. Ihminen kehuessaan olevansa

viisaampi kuin Jumala, on johtanut Jumalan nyt luovuttamaan heidät sydämensä

himojen valtaan, häpäisemään itse omat ruumiinsa. Ihmiskuvan kauhistuttavasärkyminen ja vääristyminen on seuraus Jumalan antaman totuuden

vaihtamisesta valheeseen. Kreikan [μεταλλάσσω] osoittaa merkitykseen “vaihtaa-

toiseen”. Ihminen ei laske irti epäjumaliensa palvonnasta, joka tyydyttää

loppujen lopuksi enemmän vain hänen omien himojensa täyttämistä, kuin

mitään muuta. Tämä tie vie ihmisen saastaisuuteen.

Paavali tässä osoittaa Jumalan suorittaman retributiivisen rangaistuksen

muotoon, jonka perusteina on “syy-ja-seuraus”-mukainen tuomioperiaate.

Jumalan vihan kohtaaminen evankeliumissa johtaa syvään, ja luonnottomaan

syntiin ihmisen luovuttamiseen. Apokryfikirjoissa Salomonin Viisaus viittaa

vastaavaan [Viis.11.16]. Tämän johdosta ihmiskunnalla ei ole vaihtoehtoa, kuin

elää sydämen kapinallisuutensa kautta nousevien seurauksien keskellä.

Ἀκαθαρσία LXX:ssä merkitsee rituaalista epäpuhtautta [> 1Tess.4:7], ja täten

Jumalan pyhyyden yhteydestä erotettua, ja UT:ssa sitten epäpuhtautta, joka

erottaa ihmisen Jumalan yhteydestä. Tässä kontekstissa Jumalan kuvan

vaihtaminen ihmisen mielenmukaiseen kuvaan on koko ydin. Ihmiselämän py-hyys ja puhtaus on vain Jumalan Pojan kautta annetussa ihmiselämässä [>

Kol.3:1-17], ja siksi kaikki muu Hänen ulkopuolellaan oleva vie ihmisen totaali-

seen epäpuhtauteen. Verbi ”häpäisemään” [ἀτιμάζεσθαι] on medium/passiivi,

jolla tässä yhteydessä on refleksiivinen merkitys, jota lauseen lopussa korostaa[ἐν ἑαυτοῖς].

Uuden liiton pelastuksen ytimessä on Jumalan lapsen ruumiin tuleminen

Pyhän Hengen temppeliksi [> 1Kor.6:19]. Jumalan rakkauden voima Kristuk-

sessa on pyhittää pelastetut kokonaan Jumalan totuudessa, niin että heidän

henkensä, sielunsa ja ruumiinsa säilyisi nuhteettomina Herran Jeesuksen

tulemukseen asti. [1Tess.5:23]. Room12:1 palaa tähän, ja ottaa temppeli


12/21

34

terminologian mukaisen kielikuvan uskovasta, antamaan ruumiinsa Jumalalle

eläväksi uhriksi. Room.12:2 syyro-arameassa - merkitsee uutta, uudistettuaܬ

kuten Room.6:4 [uudessa elämässä vaeltaminen > ܬ ܷ ܷ ܱ ܷ

̄ ̈ ̈ ] Arameassa

sana חודת Joh.10:22 käyttää tismalleen samaa ilmausta, puhuen temppelin

pyhittämisen muistojuhlasta [ ܬ ], joka on liitetty .-juhlaanחנכה

Opetuksellisesti ajatus –juhlasta [chanukka] on yhdenmukainen Paavalinחנכה

opetuksen kanssa, sillä Jeesukseen uskova ihminen on Pyhän Hengen temppeli

1Kor.6:19 [ שדוקד הו דרוח .], joka tulee tulla Jumalan pyhittämäksiדפגרכון היכל

Kun taasen nämä, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen,

ovat päinvastoin saastuttaneet omat ruumiinsa, tulleet Jumalan luovuttamiksi

syntiin ja vääryyteen - ja näin tulleet epäpyhiksi ja saastaisiksi. Heidän tulisi

puhdistua evankeliumin totuudessa ja armossa, jotta he olisivat Jumalalle puh-

taat. Palvonnan kohde on muuttanut ”temppelin” – ihminen palvoo nyt enem-

män luotua, jopa itseään – enemmän kuin Luojaa. Tämän Paavali kuvaa

kauhistuttavalla ihmiskehon luonnottomuudella, jossa totuuden valheeseen

vaihtaneet [μεταλλάσσω], ovat vaihtaneet [μεταλλάσσω] nyt luonnollisen

ihmiselämän luonnottoman seksuaalisen saastaisuuden välineiksi. Jumalan

kapinalliselle ihmiselle osoittama syntiin luovuttaminen, on saanut ihmisen

itsensä nyt vaihtamaan luonnollisen yhteyden luonnottomaan.

Syyriankielinen Peshitta > ”Jumala on luovuttanut heidät kivuliaaseen

(sairaanloiseen) häpeään”. jossa on viite merkitykseen ”kipua-tuottava;

sairaanloinen”. Kreikankielen sana πάθος omaa my ös vastaavan viitteen. Seuraus

synnistä on siis järkyttävä, ja jopa kipua ihmiselle tuottavaa. Tämä koskettaa

molempia sukupuolia – niin miehiä, kuin naisia. Mikään osa ihmisyydestä ei ole jäänyt tämän valheen kautta syntyneen turmeluksen ulkopuolelle.

James D.G Dunnin ajatus stoalaisesta maailmankuvasta [τὸ κατὰ φύσιν

ζῆν ”elää luonnollisesti” > τὸ καλῶς/εῦ̓ ζῆν ”elää hyvin”], on tässä Paavalin ope-

tusta aivan liiaksi filosofoiva. Teot luonnollisuutta vastaan [παρὰ φύσιν] nouse-

vat Paavalin opetuksessa Jumalan kuvasta, jolla on selvä Messias-ymmärrys [>

Kol.1:16]. Ihmiskuva nousee Jumalan kuvasta käsin – ei naturalistisesta


13/21

35

maailmankuvasta käsin, ja näin typologinen messiaaninen ymmärrys, ottaa

itseensä myös koko ihmisyyden merkityksen – ihminen on luotu Jumalan ku-

vaksi. Tämä täyttyy Sanan lihaan tulemisessa, ihmiskunnan pelastukseksi.

Syyro-arameassa ”luonnollinen” omaa viitteen Peshitan käyttämään sa-

naan koskien ”puhtautta/vanhurskautta” [ܬ] > [juuri > ]. Room.1:17käyttää juuri tätä sanaa Peshitassa, rinnastaen sanat > ”luonnollinen” []

Room.1:26 > ”vanhurskaus” [ ܬ ] Room.1:17. Kontekstissa tämä valottaa

ajatusta. Kreikan χρῆσις Room.1:26 omaa ymmärryksen seksuaaliseen

kanssakäymiseen. Miehet ovat luopuneet luonnollisesta yhteydestään naisen

kanssa, ja siksi he ovat joutuneet homoseksuaalisuuden tuottaman riettauden

sekä villiintymisen vangeiksi. Villiintymisensä [πλάνη = harhautuminen; eksymi-nen] kautta he ovat saaneet itseensä palkan, joka saada piti. Luonnoton

seksuaalisuus on jo itsessään Jumalan tuomion osoitus ihmiselle, ja vaikka mo-

net ehkä katsovatkin ”seuraus/” [ἀντιμισθία] merkityksellä seksuaalinen tauti tai

sairaus, on todennäköisempää kontekstissa kuitenkin Jumalan vihan osoittaman

rangaistuksen seuraus, täten siis Jumala heille osoittaman pois luovuttamisen

seuraus. Sanaμισθαποδοσία olisi kreikassa ”palkka”.

Modernissa humanistisfilosofisessa liberaaliteologisessa ajattelussa 18

Paavalin teksti on tässä tulkittu usein temppeliprostituution tai välivaltaiseen

raiskaamiseen rinnastettavana homoseksuaalisuutena. Toisaalla on sanottu, että

teksti tuomitsee vain kiimoissaan syttymisen, eli rivon ja aggressiivisen,

väkivaltaisen homoseksuaalisuuden, ei muuta. Tällainen tulkinta on kuitenkin

väärä, sillä ilmaukset: ”vaihtaneet-luonnollisen-yhteyden-luonnottomaan”

> ”luopua-luonnollisesta” - ovat niin perustavaa laatua olevia ilmauksia, koskienkoko ihmisyyden kuvaa Jumalan luomistyössä, että niiden kautta kaikki

mahdollinen homoseksuaalisuus tulee luonnottomaksi. Täten siis kaikki

homoseksuaalisuus sekä lesbous (ja muu seksuaalinen perversio) Paavalin

tekstissä ovat luonnottomuutta, ja näin siis syntiä.

18

esim. > Heikki Räisäsen kirja ”Raamattunäkemystä Etsimässä”, ja sen luku 10. - ”Homoseksu-alismi ja raamattukysymys”.


14/21

36

3Moos. 18:22 ”Älä makaa miehenpuolen kanssa, niin kuin naisen kanssa

maataan; se on kauhistus.”

Mitään erityistä erottelevaa määritelmää ei tekstissä ole, kuin ainoastaan

luonnollisen ja luonnottoman välinen ero. Tätä edellä perustellaan juuri Jumalan

luomistyön asetuksella, joka selvästi Raamatussa osoittaa, että Jumala loi ihmi-sen mieheksi ja naiseksi. Alkuperäinen ja puhdas ihmisyyden kuva on Jumalan

luomistyön asetus. Tämä on Paavalin tekstissä ”luonnollinen/puhdas” – muu

siitä poikkeava seksuaalisuus on Jumalan vihan kautta syntynyttä synnin

seurausta, johtaen ihmisen luonnottomaan riettauteen. Ihmisen oma sydämen

himo, sekä totuuden vääristäminen valheeksi, aikaan saa ihmisessä

luonnottoman käyttäytymisen, ei Jumala. Jumala vain luovuttaa ihmisensaastaisen sydämen himonsa valtaan – koska ihminen on sitä ennen jo hyljännyt

Jumalan. Tämä perustellaan Room.1:28 seuraavasti: ”Ja niin kuin heille ei

kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin (juuri siksi) Jumala hylkäsi

heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.” Tämä on

kaikkiaan viides tekstissä toistuva perusteinen osoitus siitä. miksi ihmiskunta on

joutunut saastaisuuteen [Room.1:18; 21; 23; 25 > 28]. Kaikissa näissä ihminen

tekee aloitteen, hyljäten Jumalan antaman, elämää kunnioittavan, ihmistä

rakastavan sekä pelastavan totuuden.

Apokryfeihin luettu Viisauden kirja (14:25-26) kuvaa pakanamaailman

moraalista alennustilaa seuraavasti:”Kaikkialla vallitsee sekaisin verenvuodatus ja murha, varkaus ja petos, turmelus ja

uskottomuus, metelit, valapattoisuus, hyvien ahdistaminen ja kiittämättömyys, sielujen

saastutus, luonnoton sukuyhteys , avioliittojen sekasorto, haureus ja irstaus.”

Naftalin testamentti [pseudopigrafinen kirjoitus], kuvaa aikansa elämää

seuraavasti:“Pakanat, jotka ovat eksyneet ja hyljänneet Herran, ovat muuttaneet

elämänjärjestyksensä ja seuranneet puita jakiviä , seuraten eksytyksen henkeä. Mutta te

lapseni, älkää tehkö näin… ettette tulisi Sodoman kaltaisiksi, joka muutti luontonsa

järjestyksen . Samoin myös Vartijat muuttivat luont onsa järjestyksen …”

Vartijat tässä Naftalin testamentissa viittaavat 1Moos. 6 lukuun, jossa

ilmoitetaan Jumalan poikien [langenneiden enkelten] yhtyneen maan tyttäriin.


15/21

37

Kreikan δοκιμάζω merkitsee myös koettelemista [Peshitta >ܢ = tuomita],

tai jalometallien puhdistamisen yhteydessä tehtyä kuona-aineiden poistamista

[1Kor.13:5-7 koskien uskovien itsensä koettelemista - δοκιμάζω]. Ihminen on

katsonut Jumalan arvottomaksi omassa viisaudessaan, niin että ihminen

luokittelee Jumalan viisauden ja ilmoituksen kuin arvottomaksi kuona-aineeksi. Jumalan tunteminen on tullut heille pois heitettäväksi, ei arvostettavaksi. Valhe

ja vääryys ovat arvokkaampaa, kuin totuus ja elämä. Tässä hylkäämisessä,

Jumala joutuu myös laskemaan ihmisen pois luotaan [παρέδωκεν], heidän

kelvottoman [Peshitta > ܬ = turhan, tyhjänpäiväisen19] mielensä valtaan.

Tämä on sitten johtanut ihmisen tekemään sopimattomia. Ihminen joka

viisaudessaan ”tutki” Jumalaa, ja totesi Hänet arvottomaksi – tekikin ihmisestäitsestään saastaisen, eli arvottoman. Määrätty satiirisuus on tässä nähtävissä.

James. D.G Dunn löytää stoalaiseen etiikkaan rinnastuvan ilmauksen, sa-

noissa τὸ καθῆκον/τὰ καθήκοντα [mikä on soveliasta]. Philo kirjoituksessaan viit-

taa tämän terminologian käyttämiseen kielteisessä muodossa [Leg.All.1:56 > τὸ

μὴ καθῆκον]. Kielteistä muotoa, joka myös tässä Paavalin tekstissä lukee, on

rinnastettavissa esim. 2 Makk.6:4 (temppelin saastuttaminen), sekä 3 Makk.4:16teksteihin. Syyrian-kielinen Peshitta on muodossaan yksinkertainen: tehdäkseen

juuri sitä mikä ei ole oikein”.20

Yhteenvetona voimme todeta, että ihmisen uppiniskainen kapinallisuus

on johtanut hänet oman valheellisen viisastelunsa valossa hylkäämään

epäämättömän Jumalan ilmoituksen, koskien elämää ja pelastusta. Tämä ihmi-

sen aikaansaama, valheen ja vääryyden kautta tehty Jumalan totuuden pois

heittäminen, on johtanut ihmisen pois luovutetuksi. Arvottomaksi pidetty Juma-lan totuus tekikin nyt ihmisestä saastaisen – oman ruumiinsa häpäisijän. Tästä

on ollut seurauksena kauhistuttava epäjumalanpalvonta, luodun ”ylistäminen”,

riivaajavoimien välittyminen rivon epäjumalanpalvonnan kautta, sekä käsittämä-

tön saastainen seksuaalinen riettaus. Jumalan kuva ihmisessä on hajonnut

19

Targum Psalmit 60:4 käyttää sanaaסרק

merk. ”repiä-palasiksi/hajottaa”.20 ܘ


16/21

38

kivuliaaksi tuskaksi epäinhimillisen ja synnillisen elämän vankina. Sydämen

himossa ihminen tuottaa nyt vain kipua ja tuskaa niin itselleen, kuin muillekin.

Tästä on tullut surullinen seuraus koko ihmiskunnan elämään, joka kasvavasti

tuhoaa niin yhteiskuntaa, valtiota, vastasyntyvien lasten elämänkuvaa ja

seksuaalista ymmärrystä, sekä avioliiton pyhää olemusta miehen ja naisen väli-senä liittona. Pienestä tulesta on syttynyt iso metsäpalo, ja tätä ihminen itse ei

voi sammuttaa. Ihminen, joka omasta mielestään oli viisaampi kuin Jumala,

sulki nyt itsensä pimeyteen. Jumala ei voinut muuta kuin luovuttaa ihminen

syntiä kohtaan osoitetun vihansa kautta pois luotansa, kasvavan saastaisuuden

valtaan.

Jumalan evankeliumi kutsuu jokaista ihmistä pelastukseen, ja niin kauankuin elämme vielä tässä ajassa – on tie elämään ja pelastukseen avoin, yksin

Herran Jeesuksen kautta: Hänessä, jossa kaikki on luotu, Hänen kautta ja Hä-

neen. Hänessä jossa koko maailma synti on sovitettu.

Hän olkoon ylistetty nyt, aina ja iankaikkisesti.

3. Ihmiskunnan synti ja tekopyhyys (Room.1:29-32)

Edellä sanottiin: ”Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä

valtaan, tekemään sopimattomia”. Tätä Paavali kuvaa laajemmin nyt esillä

olevassa teksti osassa, joka päättää koko roomalaiskirjeen ensimmäisen luvun.

Ihminen on arvioinut Jumalan totuuden ja ilmeisen ilmoituksen Hänestä

arvottomaksi. Hedelmänä tästä on heidän oman kelvottoman mielensä valtaan

joutuminen.

Teksti listaa kattavasti ja koskettavasti ihmiskunnassa ja ihmisessä

vaikuttavan synnin olemusta. Helpottaaksemme tekstin hahmottamista, on hyvä

jakaa se kolmeen osaan.

(1) Ihmisen sisäisessä vaikutuspiirissä olevat synnilliset teot (Room.1:29)

(2) Ihmisen ulkonaisen toiminnan kautta näkyvät synnilliset teot (Room.1:30)

(3) Ihmisen tyhjyys ja vajavuus (mitä-hänellä-ei-ole), synnin aikaansaajana (Room.1:31)


17/21

39

Luvun päättävä jae 32. esittää käänteisen merkityksen, koskien niitä ihmi-

siä, jotka kuvittelevat Jumalan vanhurskaan säädöksen tietämisen kautta ole-

vansa muita parempia. Heidän tekopyhyytensä paljastuu siinä, että he eivät

ainoastaan itse tee niitä samoja synnillisiä tekoja, vaan vieläpä osoittavat niille

hyväksymistä. Tämä kaikki sen nojalla, että he silti tietävät Jumalanvanhurskaan säädöksen.

Toiset näkevät, että jakeen 32. ”vaikka (he) tuntevat Jumalan vanhurskaan

säädöksen” – liittyisi sitä edeltäneeseen 1:21. jakeeseen “koska he, vaikka ovat

tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet,

vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on

pimentynyt”, antaa hyvät perusteet tähän tekstin kontekstista käsin. Kyseessä

kuitenkin on ihmiset, joilla on tieto, mutta he elävät vastoin saamaansa Jumalan

tuntemista, tai sitä väistämätöntä ilmoitusta – joka todistaa Jumalan olemassa

olon, sekä vanhurskaan Jumalan oikeuden synnin tuomitsijana.

Edellä kuvattu epäjumalanpalvelus, sekä seksuaalinen rivous ja

saastaisuus ei jää ihmiskunnan ainoaksi synniksi, vaan heidän kaikki

motivaationsa ja tekonsa nousevat synnin turmelemasta lihasta käsin. KR-33/38

käännösmuoto: “he ovat täynnänsä” j. 29 > “vailla” j. 31 vaatii huomiota. Jae 31

ei omaa χωρὶς (ilman) sanaa, joskin k äännösmuoto nousee kreikansanojen

negatiivisista muodoista: α (ilman jotakin) + sana/ilmaus:

ἀ +συνέτους

ἀ +συνθέτους

ἀ +στόργους

ἀ +σπόνδους

ἀ +νελεήμονας

Tässä mielessä KR-33/38 käännös ei ole mitenkään harhaanjohtava. KJV

muodostaa käännöksen myös, käyttäen sidesanaa ”without”. Peshitta käyttää

sidesanaa ”ei”.

Jakeessa 29. kuvataan sitä, mitä turmeltunut ihminen on täynnä, tai millä

hän on tullut täytetyksi. Kreikan πεπληρωμένους on passiivissa, ja näin verbin

luonne kuvaa toisen täyttämänä olemista. Spekulaatiot passiivin suhteesta sanoi-


18/21

40

hin: ”Jumala on hyljännyt/luovuttanut heidät”, on hyvin mahdollinen. Jumalan

tuomio synnille luovuttaa ihmisen täytetyksi synnillä ja pahuudella. Ihmisen

oma kavala sydän nostaa pahuutta, ja liittyy kasvavasti syntiin sekä sen

lisääntymiseen. Tämä luovuttaminen on Jumalan vihan osoittama tuomio

synnille, ja seuraus ihmisen kapinallisuudesta Jumalaa kohtaan, kuten edellä onosoitettu.

Textus Receptuksen mukaan j. 29:

He ovat täytetyt [πεπληρωμένους] kaikella > (1) epäoikeudenmukaisuu-

della/vääryydellä (2) seksuaalisella moraalittomuudella (3) häijyydellä (4)

himokkaalla ahneudella (5) pahuudella (6) täynnä [μεστός] pahantahtoisuutta

sekä kateutta (7) murhaa ja tappamista (8) riidanhaluista väittelemistä ja

kinastelua (9) kavaluutta sekä petosta (10) ilkeyttä ja pahanluontoisuutta (11)

juoruamista sekä korvaan kuiskuttelemista.

Jae 30 jatkaa > (1) panettelijoita sekä pahan puhujia (2) Jumalan vihaajia

(3) solvaajia sekä kunnianloukkaajia (4) itsensä korottajia ja ylpeilijöitä (5)

kerskailijoita ja pöyhkeilijöitä (6) pahan suunnittelijoita (7) vanhemmilleen

tottelemattomia.

Jae 31 jatkaa > ”ilman” [α + sana/ilmaus] (1) ”ilman” ymmärrystä

(2) ”ilman” luotettavuutta (eli liiton ja sopimuksen rikkojia, > petollisia)

(3) ”ilman” sydämellistä rakkaudellisuutta (luonnollista kiintymystä) (4) ”ilman”

anteeksiantamusta (vihastaan leppymättömiä) (5) ”ilman” laupeutta sekä armoa

(julmia ja vaativia).

Kaiken tämän keskellä he kuitenkin tuntevat/tietävät [ἐπιγνόντες] Jumalan

vanhurskauden [δικαίωμα τοῦ Θεοῦ], jossa δικαίωμα-sanan KR-33/38 kääntää,“vanhurskaan-säädöksen”. KJV > “the judgement of God”. J.B.Green > “the

righteous order of God.” Peshitta: > “ Jumalan tuomion”. Jakeessa

sana δικαίωμα liittää yhteen Room.1:16-17 sekä Room.1:18 kohdat. Jumalan

evankeliumissa Jumalan vanhurskaus ilmestyy, niin pelastukseksi Herrassa

Jeesuksessa kuin jumalattomalle ihmiselle tuomioksi. Tämän he tietävät, ja ovat

saaneet tietää – mutta ei, he jatkavat elämäänsä synnissä, ja vieläpä osoittavat


19/21

41

sille suosiollista hyväksyntää. Luomakunnan antama todistus Jumalasta ei ole

heille riittänyt, mutta mitä heille nyt tekeekään Jumalan evankeliumi – pelastaa

vaiko paaduttaa?

Paavali ei tässä erottele “tietämistä” ja “tekemistä”, vaan hän sanoo, että

molemmat – ne jotka tietävät Jumalan tuomion, siitä välittämättä (sen siirtäenpois mielestään), että ne jotka tekevät mainittuja synnin tekoja, ovat molemmat

tuomion alaisia, eli kuoleman ansainneita. Tieto itsessään ei riitä, vaan ihmisen

tulee pelastua pois synnistä – Jeesuksen uhrin kautta, uskon kautta Jumalan

vanhurskauteen. Kristuksen uhri yhdistää Jumalan vanhurskauden kaksinaisen

ilmestymisen: synti tuomitaan Kristuksen yllä, ja tässä syntinen pelastetaan sen

armon ja syntien sovituksen kautta, jonka Kristuksen uhri ihmiselle osoittanut.

Partisiipit kreikan tekstissä ovat ilmeiset: (1) jotka-tietävät = ἐπιγνόντες (2)

> jotka-tekevät = πράσσοντες. Sana “ansainneet” ei ole palkan maksamiseen

liittyvä termi, vaan kyseessä on ns. “aksiooma”21

[ἄξιος], eli väistämättömyys,

jota ei voida kieltää. Logiikassa “aksiooma” on sellainen peruste, jota ei tarvitse

todistaa. Toisaalla ἄξιος merkitsee punnuksien sekä vaan tasapainoon

asettamista, horisontaaliselle tasolle. Täten termillä on niin kaupankäyntiin

liittyvä kuin oikeuskäsitteinenkin merkitys, suhteessa oikeudenmukaiseen

kanssakäymiseen sekä tuomioon. Näin δικαίωμα τοῦ Θεοῦ jakeessa saakin KJV:n

mukaisen käännöksen. Kreikan ἄξιος selittää δικαίωμα-sanan merkityksen.

Jumalan vanhurskas (oikeudenmukainen) luonteenlaatu, ja tässä suoritettu

tuomio tuottaa oikeudellisen päätöksen vääryydelle ja valheelle. Tämä on

väistämätöntä, sillä Jumala on vanhurskas – Hän ei jätä vääryyttä tuomitsematta.

Ps.72:4 “Auttakoon hän kansan kurjat oikeuteen, pelastakoon köyhäin lapset jamusertakoon sortajan.”

Hyväksynnän osoittaminen vääryydelle on jo sen suosimista, sekä sen

eteenpäin viemistä. Kreikan συνευδοκοῦσι löytyy: (1) Saulus hyväksyi

Stefanuksen surmaamisen (2) Jeesus osoittaa aikansa fariseusten suostuneen

21 Aksiooma on filosofiassa perusoletus, jonka paikkansapitävyys on ilmeinen.


20/21

42

isiensä tekoihin, joissa he surmasivat profeetat. Peshitassa tässä22 ܬܦ

merkitsee “kanssa-tekijää”, joka osallistuu ja toimii toisen kanssa yhteisen

päämäärän saavuttamiseksi. Ehkä selvemmin syyro-aramean sanan ܬܦ

merkitys näkyy: “Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen syn-

teihinsä osallisiksi [ܦܬ] ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.” [Ilm.18:4]– sekä "älköönkä teillä olko mitään osallisuutta [ܦܬ] pimeyden hedelmättö-

miin tekoihin, vaan päinvastoin nuhdelkaakin niistä.” [Ef.5:11]

Kuoleman ansaitseminen, eli kuolemantuomion väistämättömän tuomion

toteutuminen osoitetaan selvästi Room.6:23 ”Sillä synnin palkka on kuolema,

mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, mei-

dän Herrassamme.” Kreikan οψώνια tässä viittaa sotilaan palvelustyön

saavutusten kautta ansaittuun tunnustukseen ja niiden kustannusten kattamista.

[kts. Luuk.3:14]. Vulgata kääntää tässä: “stipendia”23

.

Yhteenvetona voimme todeta, että synnin turmeluksen luonne ihmisessä

on kuin pohjaton kaivo. Se nostaa pimeyttä ja saastaa, aina ihmisen sydämeen ja

tekoihin asti. Jumala on luovuttanut ihmisen synnin alaisuuteen,

kapinallisuutensa tähden. Tällaiselle päätökselle tuskin löytyy vertaista, missään.

Jumalan evankeliumi on ilmoittanut Jumalan vanhurskauden, joka nivoo yhteen

pelastuksen ja tuomion. Näiden toteutuminen on tapahtunut siinä pelastavassa

rakkaudessa, jossa synnitön Jumalan Poika luovutetaan kuten synnintekijä

kuolemaan. Hän ottaa ansiomme ja väistämättömän tuomion yllensä. Jumalan

Poika ei ansainnut kuolemaa, vaan me. Mutta tässä onkin Jumalan evankeliumin

salaisuus, ja ristin hullutus. Jumala paljastaa vanhurskautensa Pojassaan niin

synnin tuomitsijana, kuin syntisen pelastajana.Ihmeellinen on Jumalan viisaus ja rakkaus, Hänen Pojassaan Jeesuksessa.

-----------

22 Targum Lexicon antaa . myös merkityksen ”avioitua”. Tämä avaa Ilm.18:4 kohdan merkitystäׁשותף

Joka liittyy porttoon tulee yhdeksi sen kanssa. Jumalan kansan tulee pysyä poissa tästä yhteydestä, ja

liittyä puhtaudessa Jumalan Karitsan morsiamen osaan.23 Suomen nykykielessä stipendi on kannustusapuraha


21/21

43

Roomalaiskirje 1b

Documents

Transcript of Roomalaiskirje 1b