1

1956 - 2006

2

HYVÄ LUKIJA

Käsissäsi o levaan ki r jaan on t i iv istet ty Societas Medic inae Physical is etRehabilitationis Fenniae –yhdistyksen 50-vuotinen taival. Kukapa muu lyhyen – mut-ta toisaalta lääkäriyhdistysten näkökulmasta kunnioitettavan pitkän - historian kirjaisiaikakirjoihin kuin fysiatrit itse. Kirja ei kuitenkaan sisällä vain suomalaisen fysiatrianhistoriaa; useat kirjoittajat ovat olleet aktiivisesti mukana myös kansainvälisissä eri-koisalan järjestöissä ja siten laajempaakin näkökulmaa on sisällytetty teokseen.

Vaikka kirjassa on pyritty kuvaamaan kuljettua taivalta monipuolisesti, monta väri-kästä tapahtumaa on jäänyt kirjaamatta ja siirtämättä tuleville fysiatripolville. Kuvatkertovat usein enemmän kuin tuhat sanaa, rentouttavaa ja hauskaa yhdessäoloa onollut asiapitoisen ohjelman lomassa. Kevennyksenä on käytetty myös oikeiden asian-tuntijoiden eli Espoon Invalidien Invatieto Oy:n julkaisemaa Puujalkavitsejä-kirjankaskuja.

Lähdeluettelon ja lisätiedot voi jokainen halutessaan saada kirjoittajilta. Muista-kaamme myös muuten kertoa tuleville polville siitä, mikä ei ole näiden kansien väliinmahtunut. Menestyksekkäiden yhteisöjen perusta on aina ollut niiden historiassa, ai-kaisemmat tapahtumat ja muistot rikastuttavat ja elävöittävät mieltä, mutta myös tu-leva työ ja yhdistyksen toiminta nojautuu aikaisempiin aikaansaannoksiin.

Kiitämme kaikkia vuosien varrella olleita yhteistyö-kumppaneitamme yhteistyöstäja toivomme sen jatkuvan ja syvenevän. Kiitämme kaikkia aktiivisia tämän kirjan te-kemiseen osallistuneita. Haluamme kiittää myös toimittaja Olavi Määttää, joka antoitoimituksellisen työpanoksen kirjan sisältöön ja ulkoasuun.

HistoriikkitoimikuntaEero Kyllönen, päätoimittajaHannu AlarantaJukka-Pekka KouriTimo Pohjolainen

Kirjoittajat:Olavi Airaksinen, ylilääkäri, KYSHannu Alaranta, ylilääkäri, johtaja, Käpylän Kuntoutuskeskus SynapsiaMikael Eklund, ylilääkäri, Pietarsaaren sairaalaMats Grönblad, ylilääkäri, HUSMarkku Hupli, ylilääkäri, Etelä-Karjalan keskussairaalaHeikki Hurri, ylilääkäri, OrtonKari Hurskainen, ylilääkäri, Hyvinkään sairaalaLeena Kauppila ylilääkäri, Jorvin sairaalaTeuvo Kerminen, ylilääkäri, emeritus, Jorvin sairaalaJussi Korpi, ylilääkäri, Etelä-Pohjanmaan keskussairaalaJukka-Pekka Kouri, ylilääkäri, OrtonEero Kyllönen, ylilääkäri, OYSTimo Pohjolainen, ylilääkäri, OrtonPaavo Rissanen, ylilääkäri, KELATimo Rousi, ylilääkäri, Kanta-Hämeen keskussairaalaAri Räisänen, ylilääkäri, Lapin keskussairaalaJouko J. Salminen, ylilääkäri, TYKSPäivi Sutinen, ylilääkäri, Pohjois-Karjalan keskussairaalaErkki J. Valtonen, ylilääkäri, emeritus, professori, HUSEira Viikari-Juntura, professori, Työterveyslaitos

3

4

SISÄLTÖ

1. FYSIATRIYHDISTYS EILEN, TÄNÄÄN, HUOMENNA .... (Eero Kyllönen) ........ 61.1. Fysiatrinen Lääkäriyhdistys -esihistoriaa1.2. Societas Medicinae Physicalis et Rehabilitationis Fenniae1.3. Societaksen tulevaisuuden haasteet

2. FYSIATRIAN HISTORIAA2.1. Fysiatriaa meillä ja muualla ...............................(Jouko Salminen) ........ 102.1.1.Fysiatrian juuret USA:ssa2.1.2 1990-luvun alussa mukaan Eurooppalaiseen Fysiatriaan2.1.3 Miten meillä?2.1.4. Jatkuvaa erikoisalan sisällön määrittelyä2.2. Yhdistyksen puheenjohtajat kautta aikojen ........ (Hannu Alaranta) ....... 172.2.1. Saima Tawast-Rancken2.2.2. Castor Lindqvist2.2.3. Erkki J. Valtonen2.2.4. Hannu Alaranta2.2.5. Heikki Vanharanta2.2.6. Jouko J.Salminen2.2.7. Mats Grönblad2.2.8. Olavi Airaksinen2.2.9. Heikki Hurri2.2.10. Timo Pohjolainen2.2.11. Markku Hupli2.2.12. Eero Kyllönen2.3. Hallitukset kautta aikojen…………………………………………………… 26

3. SUOMEN FYSIATRIT ....................................................…(Hannu Alaranta) ....... 283.1. Lääkäriliiton laskurilla tuotettua tilastotietoa työikäisistä

fysiatreista v.20053.2. Fysiatreista joka kolmas on tehnyt väitöskirjan

4. HOITOJEN KEHITYS - ERI POTILASRYHMÄT4.1. Vaikeavammaisten kuntoutuksen ja vammaisliikunnan

kehitys ......................................................... (Paavo Rissanen)......... 344.2. Antiikin amputaatioista nykypäivän

protetiikkaan ...........................................…(Timo Pohjolainen)…….. 394.3. Passiivisista hoidoista aktiivisiin: näyttöön perustuva

hoito- ja kuntoutusfilosofian muutos tuki- jaliikuntaelinsairauksissa .......................... (Eira Viikari Juntura) ……. 43

4.4. Kipukuntoutus ....................................…(Jukka-Pekka Kouri ) ..….... 464.5. Suomen manuaalisen lääketieteen yhdistys… (Timo Rousi)…….......... 48

5. KESKUSSAIRAALAVERKOSTO5.1. Yliopistosairaalat ……………………………………….……………........ 515.2. Keskussairaalat ………………………..…………………..….................. 62

6. KUNTOUTUSLAITOKSET ................................................ (Heikki Hurri ) …........ 776.1. Kuntoutuksen ja fysiatrian historiaa ja kehityspiirteitä........................ 776.2. Fysiatrian ja kuntoutuksen kannalta merkittäviä

kuntoutuslaitoksia ja -tahoja.….......................................................... 82

7. ONNITTELUT ……………………………………………………………......................... 90

5

Societaksen edeltäjän Fysiatrisen Lääkäriyhdistyksen jäseniä 20-30 -luvuilta.

6

Kiinnostus erikoisalamme hoitomuotoihin ontunnetusti historiallisesti jo hyvin vanhaa. Suo-messakin on to iminut jo 1920- luvul la yh-distyksemme edeltäjä Fysiatr inen Lääkäri-yhdistys, jonka perustava kokous oli 5.5.1926ja se rekisteröitiin seuraavana vuonna. Perusta-vassa kokouksessa Tieteellisten seurain talollaHelsingissä puhetta johti anatomian professoriYrjä Kajava. Läsnä oli A. Hellsten, joka oli myösseuran ensimmäinen puheenjohtaja, K. Rikala,M. Savolin, A. Ruotsalainen, V. Lassila sekäensimmäisenä sihteerinä L. Taipale. Yhdistyk-sen tarkoituksena ’oli edistää fysikaalisten hoi-tomenetelmien tietopuolista ja käytännöllistäkehitystä’, mihin pyrittiin ’pitämällä kokouksiaja järjestämällä julkaisuja’. Mielenkiintoista onfysiatria-sanan käyttö jo vuonna 1926.

Ensimmäinen puheenjohtaja Hellsten oli yli-opiston lääkitysvoimistelun yliopettaja. Hän oliväitellyt 1904, nimitetty yliopettajaksi 1909 javoimistelulaitoksen johtajaksi 1911. Hän oli 25vuoden ajan johtavassa asemassa valmistettaes-sa maan sairasvoimisteli joita yl iopiston (!)voimistelulaitokselta. Hellstenin väitöskirjansakäsitteli alkoholin, sokerin ja teen vaikutustalihastoimintaan. Hänellä oli oma hieromalaitosHels ing issä ja hän to imi myös Naanta l inkylpylälaitoksen ylilääkärinä ja johti sen toimin-taa vuosien ajan. Alan oppia Hellsten oli hake-nut mm. Tukholmasta ja Sveitsistä.

Varapuheenjohta jana o l i ko l lega Mart inSavolin (1884-1964). Hän oli sisätautilääkäri,jopa sisätautiopin dosentti vuodesta 1923. Mis-tä johtui kiinnostus fysikaaliseen lääketietee-seen, ei ole tietoa. Rahastonhoitajaksi valittu

Karl (Kalle) Alarik Rikala (1875-1957) oli val-mistunut voimistelunopettajaksi 1900, lääketie-teen lisensiaatiksi 1907 ja oli fysiatrian erikois-lääkäri. Voimistelulaitoksen johtajana hän toi-mi 1930-45. Lyhyitä aikoja hän toimi Runninkylpylaitoksen, Lappeenrannan kylpylän sekäNaantalin kylpylaitoksen ylilääkärinä. Rikala olimyös innokas metsästäjä, eränkävijä ja sen alanlehden toimittaja ja järjestömies.

Tilintarkastaja Armas Ruotsalainen (1877-1958) oli lääketieteen ja kirurgian tohtori vuo-delta 1921 sekä lastentautien ja fysiatristenhoitotapojen erikoislääkäri. Hän oli matkustel-lut paljon ulkomailla, hänellä oli fysiatrinenhoitolaitos Helsingissä 1924-31, ja hän oli “Yk-sityisen lastensairaalan” toinen osakas, samoin“Lasten kylpylän” lääkäri Helsingissä. Lasten-taudit ja fysiatria yhdistyivät siis erinomaisellatavalla tässä henkilössä, mikä on ollut myöhem-min harvinaista Suomessa. Toinen tilintarkastajaoli puolestaan Väinö Lassila (1896-1939). Hänoli lääketieteen ja kirurgian tohtori sekä hermo-ja mielitautien ja fysiatrian erikoislääkäri. Sit-temmin hänestä tuli Helsingin yliopiston anato-mian professori vuonna 1930.

Seuran varsinaiseksi työläiseksi eli sihteerik-si valittiin Lauri Taipale (1889-1946). Hän olifysiatrian, sisätautien ja röntgenologian erikois-lääkär i vuodesta 1920. Hänen matr ikkel i -tiedoistaan löytyy maininta siitä, että hän onFysiatrisen yhdistyksen jäsen ja julkaisi Hieron-takirjan vuonna 1932.

Fysiatrisen lääkäriyhdistyksen jäsen tri Vil-helm Sucksdorff (1892-1971) oli sisätautien jafysikaalisen hoidon erikoislääkäri 1927 ja toimi

EERO KYLLÖNEN

1. FYSIATRIYHDISTYS EILEN, TÄNÄÄN,HUOMENNA

1.1.Fysiatrinen Lääkäriyhdistys – esihistoriaa

7

Helsingin “Fysikaalisen laitoksen” lääkärinävuodesta 1931. Hän toi fysiatrien tavanomaises-sa kokouksessa 19.3.1970 terveisensä em.yhdistyksel tä. Hän i lmoi t t i lah jo i t tavansayhdistyksellemme pankkikirjan, jossa olivattalletettuina ammoin perustetun ja sittemminsammuneen Fysiatrisen Lääkäriyhdistyksen toi-mintaan liittyviä asiakirjoja, kuitteja ja varat 193markkaa ja 45 penniä.

Yhdistyksen toiminta sammui ilmeisesti niintäysin, että Suomen fysiatrian voimahahmonavuosikymmenien ajan ollut professori SaimaTawast-Rancken ei perustaessaan nykyistäfysiatriyhdistystä eli Societas Medicinae Physi-calista vuonna 1956 todennäköisesti tiennyt mi-tään tästä aikaisemmasta yhdistyksestä.

Tri Vilhelm Sucksdorff (1892-1971)

Nykyinen Fysiatriyhdistys eli virallisesti So-cietas Medicinae Physicalis (et RehabilitationisFenniae 1970 alkaen) perustettiin 8.3.1956. Ko-kouksessa läsnä perustajajäseninä olivat SaimaTawast-Rancken puheenjohtajana, Sylvi Dam-sten sihteerinä, Martti Mustakallio ja Risto Kivi-laakso. Yhdistyksen päämääräksi kirjattiin fysi-kaalisen lääketieteen edistäminen ja päätettiinl i i t tyä International Federation of PhysicalMedicine’n jäseneksi ja kutsua koolle vuosiko-kous, jossa päätett i in yhdistyksen säännöt.Jäsenmaksuksi ehdotettiin 500 mk ja merkittiin,että kaikki pöytäkirjassa olevat päätökset on teh-ty yksimielisesti. Ensimmäinen vuosikokous olijo 23.3.1956. Läsnä kahdeksan henkeä. SaimaTawast-Rancken valittiin puheenjohtajaksi, mis-sä luottamustehtävässä hän jatkoi vuoteen 1963asti.

Seuraavissa kokouksissa käsiteltiin Lääkärilii-ton kirjettä spesialiteettimäärityksistä. Asiaapäätettiin tiedustella mm. Tanskasta, Norjasta,Englannista, Saksasta ja Sveitsistä. Keskusteluakäytiin mm. toimimisesta suppeana erikoisala-

1.2.Societas Medicinae Physicalis et RehabilitationisFenniae

na, mutta päätettiin esittää alaa pääspesialitee-tiksi ristiriitojen ja erimielisyyksien välttämisek-si. Vuonna 1958 puheenjohtaja Tawast-Rankenvali t t i in Lääkäri l i i ton toimesta edustamaanerikoispätevyyttä ’Fysikaalisissa hoitotavoissa’-mistä tuli spesialiteetin nimitys vuosiksi, koskaLääkintöhallitus ei kannattanut Fysikaalinen lää-ketiede-nimitystä. 9.1.1962 kokouksessa todet-tiin, että ’Fysikaaliset hoitotavat’ on hyväksyttyomaksi erikoisalaksi ja esi- ja erikoistumis-koulutusvaatimukset noudattavat samoja periaat-teita kuin muillakin spesialiteeteilla. Vuonna1966 puheenjohtaja Lindqvist ehdotti kuntoutus-ta suppeaksi erikoisalaksi, jota voitaisiin käyt-tää muiden spesialiteettien yhteydessä.

Vuonna 1969 Lääkintöhallitus muutti erikois-alan nimeksi ’Fysikaalinen lääketiede ja kuntou-tus’ yhdistyksen esityksestä. Samassa kokouk-sessa päätettiin tukea prof. Kivalon esitystätoimintaterapeuttikoulutuksen aloittamiseksiSuomessa. USA:n mallin mukaisesti ensimmäi-set Fysiatrian erikoislääkärit valmistuivat vuon-na 1980-luvun alussa korvaten entisen Fysikaa-

8

lisen lääketieteen ja kuntoutuksen erikoislääkäri-nimikkeen.

Jo vuonna 1959 International Federation ofPhysical Medicine and Rehabilitation lähestyiyhdistystä esittäen yhdistykselle IV alan maail-mankongressin järjestämistä. Siitä kohteliaastikieltäydyttiin. Brazilian Society of PMR pyysilähettämään luennoijan ja muutenkin kansain-väl iset kontakt i t l isääntyivät. Yhdistyksenkokousesitelmät käsittelivät perinteisten fysikaa-listen ja manuaalisten hoitojen lisäksi eri puo-lille Eurooppaa ja maailmaa tehtyjen tutustumis-matkojen antia. 1962 Erik Nyberg piti kokous-esitelmän aiheesta ’Manipulation –humbug ellersanning?’. Muutenkin esitelmien aiheista kes-kusteltiin vilkkaasti ja eri koulukuntien edusta-jat puolustivat omia näkemyksiään kiivaastikin.Castor Lindqvististä tuli puheenjohtaja vuosik-si 1964-1968 Tawast-Ranckenin jälkeen ja Erk-ki J. Valtonen heilutti puheenjohtajan nuijaavuoteen 1988 asti. Muita perustajajäsenten li-säksi alkuvuosina aktiivisesti toimineita jäseniäolivat mm. Yngve Roschier, Henrik Rinne, Syn-növe Lepäntalo, Manu Pasila, Erik Nyberg, ErkkiJ.Valtonen ja Kimmo Pesonen. Fysiatriyhdistyk-sen jäsenmäärä on lisääntynyt alkuvaiheen alletusinasta nykyiseen yli 170:een (v. 2006).

Fysiatriyhdistys on toiminut alan erikoislääkä-reiden, erikoistuvien ja alasta muuten kiinnos-tuneiden yhdyssiteenä aktiivisesti ja ansiokkaas-ti. Alan erikoislääkärit toimivat varsin hajallaaneri puolilla Suomea ja eri työpisteissä varsinyksin ja itsenäisesti, mistä johtuen keskinäistäyhteydenpitoa on pidetty erityisen tärkeänä.Monia elinikäisiä ystävyyssuhteita on muodos-tunut ja yhteydenpito on laajentunut vapaa-ajan

toimintaan ja yhteisiin matkoihin. Yhteisissäillanvietoissa ja saunassa huumori on kukkinutja naurun ja ilon kyyneleitä on silmänurkistapyyhitty.

Perinteisten kevät- ja syyskokousten lisäksi onjärjestetty koulutuspäiviä ja alan kouluttajienvaltakunnallisia strategiapäiviä, joissa on pyrit-ty koulutuksen yhtenäistämiseen ja tason paran-tamiseen. Erikoislääkärikoulutusta on kaikissavi idessä lääket ieteel l isessä t iedekunnassa,keskussairaaloihin on saatu alan ylilääkäriviratja osastonlääkärivirkoja ollaan perustamassa li-sää.

Ensimmäinen suomenkielinen kattava Fysiatri-an oppikirja julkaistiin vuonna 1992. Nyt siitäon ju lkaistu jo kolmas parannettu painos.Näyttöön perustuvan lääketieteen vaatimus onherättänyt myös fysiatrian erikoisalan mietti-mään oikeita hoitolinjauksia. Yhdistys ja senjäsenet ovat olleet mukana laatimassa moniaKäypä Hoito -ohjeita ja osallistuneet myös kan-sainvälisten ohjeistojen kuten Cochrane Librarynja Eurooppalaisen Selkähoitosuosituksen laadin-taan. Tieteellinen tuotanto on ollut jatkuvassakasvussa erityisesti 1990-luvulta alkaen - nykyi-sin joka kolmas fysiatri on tehnyt väitöskirjan.Väitöskirjat on perinteisesti esitelty ns. pikku-joulukokouksessa joulukuussa. Tutkimustoimin-taan on kannustettu järjestämällä vuosikokouk-sen yhteydessä keväällä kilpailu parhaasta tut-kimuksesta ja paras on palkittu stipendillä. Yh-distyksen rooli tieteellisenä seurana selkiintyi,kun ammattiyhdistysasiat siirrettiin Lääkärilii-ton ’Suomen Fysiatrit’ -alaosastoon. Yhteys ala-osaston toimintaan on kuitenkin säilynyt tiiviinä.Yhdistyksellä on edustajat Euroopan erikois-lääkäriyhdistysten yhteenliittymässä UEMS:ssa(Union Europeenne des Medecins SpecialistesPMR), jossa käsitellään eurooppalaista erikois-lääkärikoulutusta, sen kriteereitä, laatua jaerikoislääkärien toimintaa. Se järjestää myöseurooppalaisen erikoislääkäritentin. EuroopanAkatemiassa (Academie Europeenne de Mede-cine de Readaptation) käsitellään alan tutkimuk-sen eettisiä kysymyksiä ja järjestetään vuosittainkilpailu parhaasta tutkimuksesta, missä suoma-laisilla on ollut hyvä menestys.

9

Moniammatillinen toimintatapa on tullut py-syväksi osaksi kuntoutustoimintaa. Fysiatrienperinteinen yhteistyö fysioterapeuttien kanssa onlaajentunut. Tiimissä on usein mukana lisäksitoimintaterapeutti, sosiaalityöntekijä, (neuro-)psykologi, apuvälineteknikko, liikuntafysiologija muiden lääketieteen erikoisalojen edustajia.Fysiatrista on tullut moniammatillisen tiimin ve-täjä, mihin hänen erikoislääkärikoulutuksensaantaa hyvät valmiudet.

Fysiatrian erikoislääkäreiden ikärakenteen pi-täminen tasapainossa myös tulevaisuudessa onhaasteellista ja se asettaa paljon paineita koulu-tukselle sekä laadun että määrän suhteen suur-ten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Kliinisenammatt i ta idon hankkiminen ja t ieteel l inenpätevöityminen vaatii paljon paitsi erikoistu-jalta, myös opettajakunnalta, yliopistolaitokseltaja sairaalaorganisaatiolta.

1.3. Fysiatriyhdistyksen tulevaisuuden haasteet

10

2.1.1. Fysiatrian juuret USA:ssa

Vaikka fysiatrian juuret voidaan nähdä joHippokrateen toiminnassa, on alan kehittyminenkliiniseksi spesialiteetiksi tapahtunut ensin Yh-dysvalloissa. Virallisesti tunnustaminen tapah-tui 1947, vaikka alaan liittyvää toimintaa oli ol-lut vuosia sitä ennen. Tässä yhteydessä maini-taan erityisesti Frank H. Krusen. Kuulun siihenikäpolveen, joka on lukenut amerikkalaistaKrusen-Kottke-Ellwoodin paksua oppikirjaa yh-tenä alan perusteoksena erikoislääkäritenttiin.Noin 15 vuotta sitten osallistuin USA:n fysiatri-yhdistyksen vuosikokouksen yhteydessä edes-menneen Frank H. Krusenin kunniaksi järjestet-tyyn seminaariin, jossa hänen merkitystään jaajatteluaan pohdittiin perusteellisesti. Lääketie-teen erikoisaloil la on hyvin erilaisia synty-historioita. Erikoisala voi syntyä pitkäaikaisentieteellisen tutkimustoiminnan seurauksena taikokemusperäisiin havaintoihin perustuvana.Fysiatria kuuluu jälkimmäisiin. Tieteellinen tut-kimus ei myöhemminkään ole muuttanut alanperusfilosofiaa, vaikka onkin tarkentanut sitä.

Krusenin ajatteluun vaikutti merkittävästi sai-rastuminen tuberkuloosiin. Toipuminen vaikeas-ta sairaudesta olisi hänen mielestään edellyttä-nyt muutakin kuin tavanomaista lääketieteellis-tä hoitoa. Hän perustikin melko pian tämän jäl-keen fysikaalisen terapian osaston Templen yli-opistoon ja si irtyi sen jälkeen 1936 Mayo-klinikkaan.

USA:ssa erikoislääkäritentin järjestää fysiat-reista koostuva lautakunta, ja ensimmäiseenMinneapoliksessa 1947 järjestettyyn tenttiin

osallistui lähes 80 lääkäriä.1944 alan yhdistyksen nimeksi päätett i in

´American Society of Physical Medicine´. Ny-kyinen nimi ´The American Academy of PhysicalMedicine and Rehabilitation´ on ollut käytössävuodesta 1955.

Nyt akatemian jäsenmäärä lienee noin 8000.Jäsenluettelosta voi löytää l isäksi yl i 20:n´special interest´ - ryhmän edustajia ja näin voisaada kontaktin, vaikka ´arts medicine´- aluees-ta kiinnostuneeseen amerikkalaiseen fysiatriin.Yhdistyksellä on oma toimisto Chicagossa, toi-minnanjohtaja ja muuta henkilökuntaa. Hyvästäorganisaatiosta johtuen vuosikokoukset ovatusein paremmin järjestettyjä kuin erikoisalammemaailmankongressit. Välillä näitä järjestettiinyhdessä sikäläisen kuntoutuslääketieteen yhdis-tyksen kanssa. Muut kuntoutusalan toimijat ko-kivat fysiatrien dominoivan liiaksi kongressienohjelmissa ja alkoivat järjestää omia kokouk-siaan. ´Archives of Physical Medicine andRehabilitation´ toimitetaan edelleen yhdessä.Amerikkalaiset fysiatrien www-sivut (http://www.aapmr.org/) perustettiin 1996. Näillä si-vuilla kerrotaan minkälaisia potilaita fysiatrihoi taa ja mistä löytää lähimmän fysiatr in.Jäsenosiossa on jopa valmiita Power Point-esi-telmiä erillisalueista. Fysiatreja toimii sekä suu-rissa kuntoutussairaaloissa että eri erikoisalojenryhmävastaanotoilla. Suurin ero suomalaiseenfys ia t r iaan on k l i in isen neurofys io log iansisältyminen koulutukseen ja monet muun mu-assa ENMG:stä kirjoittavat tunnetut auktoritee-tit ovat amerikkalaisia fysiatreja.

JOUKO J. SALMINEN

2. FYSIATRIAN HISTORIAA

2.1. Fysiatriaa meillä ja muualla

11

Vuosijuhla ajalta, jolloin prof. Tawast-Rancken oli aina joskus vielä mukana. Yläkuvassahäntä vastapäätä istuvat vanhat fysiatrit Manu Pasila, Gustaf Lilius ja Synnöve Lepäntalo.Pasilaa pidetään Suomen ensimmäisenä ihan “kaikkien pykälien mukaan” laillistettunafysiatrina. Alakuvassa prof. Tawast-Rancken kertoo häntä kuunteleville ortopedeille, mitenasia on. Takapöydässä istuvat mm. Terttu Taanila ja Jouko J. Salminen.

12

2.1.2. 1990-luvun alussa mukaaneurooppalaiseen fysiatriaan

Itse seurasin 90-luvun alkuun saakka USA:nohella lähinnä ruotsalaista fysiatriaa muun Eu-roopan jäädessä vähemmälle huomiolle. Mieles-täni alan kehitys vanhalla mantereella näyttiepäyhtenäiseltä ja sekavalta. Tämä käsitysvahvistuikin, kun pääsin seuraamaan keskuste-luja ja valmisteluvaihetta Euroopan Erikois-lääkäriyhdistyksen (UEMS) fysiatrisektion kan-sallisten edustajien kokouksissa. Kutsu tuli Suo-men valmistellessa jäsenhakemustaan EU:hun.Toisaalta fysiatrian sektio osoittautui yhdeksiaktiivisemmista muiden erikoisalojen ollessavielä lähtökuopissaan. Alussa ahkerimpia olivatranskalaiset. Ranskahan kuuluu EU:n perustaja-maihin ja fysiatrian erikoisalalla on siellä useim-pia muita Euroopan maita pitemmät perinteet.Tästä johtuen kokouskeskustelujakin hallitsialussa ranskan kieli, jota emme ymmärtäneet.Tosin tärkeimpiä asioita tulkattiin.

Tavoitteena on harmonisoida erikoisalan klii-nistä toimintaa koulutuksen, arviointikäyntienyms. avulla 16 jäsenmaassa. Fysiatrian sisällönkannalta tärkeä dokumentti on muun muas-sa´White Book´, jonka sisältöä parhail laanpäivitetään. Tanska osoittautui ainoaksi EU-maaksi, jossa fysiatria ei ole pääerikoisala, vaanosa reumatologiaa. I lmeisesti tämä asia onkorjaantunut äskettäin. Vanhoista suurista maistaSaksassa ja Englannissa alan tunnustaminen ta-pahtui huomattavasti muita myöhemmin.

Suomen li ityttyä UEMS:n fysiatrisektioonjoukko suomalaisia kokeneita fysiatreja saihakemuksesta ´eurodiplomin´. Eri hakemuksillamyönnettiin sittemmin kouluttaja- ja koulutus-paikkadiplomeja. 1999 tehtiin ensimmäinen jatoistaiseksi viimeinen ´site visit´ TYKS:aan,HYKS:aan ja Käpylän Kuntoutuskeskukseen(professorit Alex Chantraine Geneven yliopistoja Jan Ekholm Tukholma).

Normaalijärjestyksessä tapahtuva eurooppalai-nen sertifiointi edellyttää koulutuksenaikaisenlokikirjan täyttämistä, kansallista tutkintoa jaosallistumista eurooppalaiseen tenttiin, jokaperustuu monivalintakysymyksiin sisältäen myöspari potilastapausta. Tentti järjestetään saman-aikaisesti eri maissa; meillä Helsingissä. Jury

tarkastaa tenttitulokset ja muut dokumentit, jot-ka sinne toimittaa kansallinen koordinaattori;tällä hetkellä Timo Pohjolainen.

90-luvulla kerättiin paljon tietoa erikoisalankansallisesta tilanteesta ja toimintaympäristöstä.Näitä lukuja ja muita dokumentteja voi tarkas-tella kotisivulta (http://univweb.pharoweb.univ-mrs.fr/PRM/), jota sihteeri ylläpitää Marseilles-sa. Haasteita riittää varsinkin jäsenmaiden mää-rän lisäännyttyä 25:een (lisäksi 5 tarkkailija-maata). Aikaisemmin kaksipäiväiset kokouksetovat muuttuneet kolmipäiväisiksi. Työ tehdäänkuitenkin edelleen talkoohengessä. Kuinka kau-an?

Rahaa tarvitaan matkakustannuksiin, www-si-vujen ylläpitoon ym. Rahoitus kerätään kansal-lisilta yhdistyksiltä jäsenmaksuina. Tenttisuori-tukset ja diplomit ovat maksullisia. Kansallisetyhdistykset maksavat myös edustajiensa matkatnäihin kokouksiin. Kustannussyistä emme olelähettäneet joka kokoukseen kahta edustajaa.Voikin hyvin kysyä mitä hyötyä tästä kaikestaon? Kilpailu resursseista on kiristynyt. Jos pie-ni erikoisala voi eurooppalaisella tasolla saadaenemmän näkyvyyttä ja hyvää mainetta, autta-nee se myös meitä ja helpottanee työn saantiaEU:n alueella?

Erikoisalamme virallinen nimi Euroopassa on´Physical and Rehabilitation Medicine´.

Fysiatrian sektio ei järjestä kongresseja, mut-ta tukee niitä ja muuta koulutustoimintaa sekämielellään akkreditoi kansainväliset koulutus-tapahtumat, joista voi saada jatko- ja täydennys-koulutuspisteitä. Jatkokoulutuksen (CME) ase-masta puhutaan mielellään jatkuvasta ammatil-lisesta kehittymisestä (CPD). Diplomin uusimi-nen edellyttää oman portfolion jatkuvaa päivit-tämistä ja eri aktiviteeteille on luotu kotisivultaluettavissa oleva pistejärjestelmä. Suomalaistatämä kaikki voi ihmetyttää, koska meillä on pit-källe vapaa-ehtoisuuteen ja omaan aktiivisuu-teen perustuva jatkokoulutus. Jotkut kuitenkinuskovat pakkoonkin. On olemassa maita, joissalääkäri ei saa diplomiaan uusittua ilman osoi-tusta ammattitaitonsa päivittämisestä. Edelläkuvattu sektion laatutoiminta on Euroopassaepävirallista, koska tutkinnot ja laillistaminenovat täällä päinvastoin kuin USA:ssa yliopisto-jen ja viranomaisten eikä lääkärikunnan oma

13

Näissä kuvissa 1960-luvulta historian siivet havisevat. Tri Erkki J. Valtonen on Kirurgises-sa sairaalassa rintakirurgian klinikalla neuvomassa lääkintävoimistelijoita (tai voi se ollapäinvastoinkin?) potilaan hoidon suhteen. Lähes jokaisella potilaalla oli bronkiektasioita jakun lääkintävoimistelija asetti potilaan oikeaan asentoon, niin räkää tuli kuppikaupalla.Nykyään ei tällaisia tapauksia enää juuri näe.

14

asia. Eurooppalaista fysiatriaa ja sen tavoitteitakuvasi äskettäin britti Anthony B. Ward, joka ontoiminut sekä diplomeja myöntävän lautakunnanettä sektion puheenjohtajana.

Eurooppalaiset tieteelliset kongressit järjestää´the European Society of Physical and Rehabili-tation Medicine´ (entinen Federation) yhteistyös-sä jäsenmaiden yhdistysten kanssa. Näitä on jokatoinen vuosi. Emme ole yhdistyksenä virallises-ti esittäneet jäsenhakemusta tähän tieteelliseenyhdistykseen eikä meillä ole nimettyä kontakti-henkilöä, mutta se ei estä tekemästä aloitteitaohjelmaksi. Itse järjestin suomalaisen selkä-session Wienin kongressiin 2004. Naapurimaam-me Ruotsi on ollut useita vuosia hyvin aktiivi-nen tässä asiassa.

Euroopassa toimii myös KuntoutuslääketieteenAkatemia, jonka perustamisessa akatemioidenluvattu maa Ranska on ilmeisesti ollut aloitteel-linen. Jäseniä siinä on noin 40. Kokeneista, ar-vostetuista kollegoista koostuva joukkue tukeeosaltaan erikoisalamme kehitystä. Suomea Aka-temiassa edustaa Hannu Alaranta. Akatemiamyöntää muun muassa palkintoja parhaastafysiatrian alan eurooppalaisesta väitöskirjasta.Suomalaiset ovat hakeneet palkintoa kaksi ker-taa ja he ovat voittaneet kummallakin kerralla(Mikko Kannisto, Kaija Karjalainen).

60- luvun lopussa ruotsala iset perust ivat´Scandinavian Journal of Rehabilitation Medi-cine´ -julkaisun, joka on ollut muutaman vuo-den sektion ja lautakunnan päätöksellä alammeeurooppalainen lehti nimellä ´Journal of Reha-bilitation Medicine´. Ensin käytiin neuvottelujaamerikkalaisten ´Archivesin´ kanssa, mutta asiakaatui kustannuksiin. Suomesta lehden toimitus-kuntaan kuuluu Hannu Alaranta.

2.1.3. Miten meillä?

Mielenkiintoinen sattuma sekä USA:n ettäsuomalaisen fysiatrian kannalta on ortopedi K.E.Kallion vierailu Yhdysvalloissa ajankohtana,jolloin fysiatriasta tuli siellä itsenäinen kliini-nen erikoisala. Kallio raportoi kokemuksiaanSuomen Lääkärilehdessä 1948.

Kal l io kir joi t taa matkaraport issaan: ´Ns.Baruchin komitea, joka sai työnsä valmiiksi

1943, oli tullut siihen käsitykseen, että kuntout-tamiskysymystä ei voida saada tyydyttävälle kan-nalle ilman sitä varten koulutettuja erikois-lääkäreitä, fysiatreja´. Samassa artikkelissa Kal-lio tuli suomentaneeksi sanan ´rehabilitation´kuntoutukseksi. Ilmeisesti tämän sanan otti en-simmäisenä käyttöön Invalidisäätiön amma-tinvalinnanohjaajana toiminut psykologi AnttiTamminen. Tämä suomennos ei ollut kovin hyvä,koska se viittaa liikaa sanaan kunto. Sittemminse on levinnyt yleiskieleen monessa merkityk-sessä.

Erikoisalamme nimi vaihtui 1969 fysikaalinenhoito nimityksestä fysikaaliseksi lääketieteeksija kuntoutukseksi 14 vuotta myöhemmin kuinUSA:ssa. Nykyinen nimemme fysiatria on Eu-roopassa käytössä vain Portugalissa. Muut käyt-tävät ´Rehabilitation Medicine´ joko pelkästääntai yhdistettynä termiin ´Physical Medicine´.Omaperäiset ranskalaiset käyt tävät termiä´Readaptation´.

Suomalaisen fysiatrian historia on myös hen-kilöhistoriaa (vrt. Krusen USA:ssa), vaikkaInvalidisäätiön ja muiden kuntoutuslaitosten his-toria osoittaa, että taustalla on ollut laaja-alai-sia visioita ihmisen kokonaishoidosta (vrt. Heik-ki Hurri tässä kirjassa). Saima Tawast-Rankenin,Erkki J. Valtosen ja Castor Lindqvistin ym. ajat-telua ja toimintaa käsitellään toisaalla tässä kir-jassa. Saimaa en koskaan tavannut, mutta tiedänhänen painottaneen liikehoitoja. Erkki ja Castorovat molemmat olleet opettajiani ja väitöskirja-ni esitarkastajia. Kummankaan asema tämän alanmerkityksen esille tuojina ja puolustajina ei oleollut helppo. Suomalaisessa perinteessä vanhaterikoisalat ovat aina kyseenalaistaneet uusia.Muistan Castorin olleen mukana keskustelussa,jossa pohdittiin tarvittaisiinko neurologiaa Suo-messa erikoisalana. Paikalla ollut kirurgi totesihyvän kirurgin hoitavan kyllä neurologisetkinpotilaat. Erkin ansioksi on laskettava erityisestifysiatrin virkojen perustaminen keskussairaa-loihin. Tämä vaikutusmahdollisuus avautui il-meisesti Lääkintöhallituksesta käsin. Näin pää-simme osaksi muuta lääketieteellistä yhteisöä.Sairaalatyössä korostuu diagnostiikka ja siihenliittyvä päätöksenteko, joka on aina ollut lääkä-rin työn vaativin alue. Lisäksi opimme muiltaerikoisaloilta ja ne meiltä. Hannu Alarannalta

15

sain kolme vanhaa artikkelia, joissa Erkki onkäsitellyt erikoisalamme sisältöä ja fysiatrin roo-lia keskussairaaloiden kuntoutuksessa. Itse olenkirjoittanut samoista asioista erityisesti tilanteis-sa, joissa olen kaivannut keskustelua. Suoma-lainen ei kuitenkaan hevin antaudu keskusteluun.Pääkirjoituskaan ei välttämättä herätä komment-teja. Vanhoissa kirjoituksissa olevat näkemyksetolisin valmis melkein sellaisenaan edelleen al-lekirjoittamaan.

Fysiatrian kehitystä Suomessa on saattanuthidastaa kuntoutuksen hyvin laaja määrittely jatämän ison sateenvarjon alla aloitettu toimintamuun muassa Kelan Kuntoutustutkimuskeskuk-sessa Turussa Veikko Kallion johdolla. Aloitinerikoistumisen 70-luvun lopulla siellä PekkaTarkkasen opastamana. Silloin jäi sellainen vai-kutelma, että fysiatrille oli varattu melko kapearooli kuntoutuksen kentässä. Näin myös suun-nitelman, jossa kuntoutuslääkäriksi erikoistumi-nen olisi sisältänyt hyvin paljon sisätauteja ja´kuntoutusoppia´. Jos tämä suunnitelma olisiaikoinaan saanut kannatusta, suomalaisel lekuntoutuslääkärille ei olisi nyt kansainvälistävastinetta. Näin ei tosin ole myöskään Lääkin-töhallituksen päätökselle perustaa kuntoutusyli-lääkärin virat keskussairaaloihin. Ehkä taustal-la on ollut tuskastuminen kuntoutusideologianhitaaseen etenemiseen erikoisaloilla ja koordi-naation puute moniongelmaisten asioissa ja am-matillisessa kuntoutuksessa. Tämän järjestelynselvänä etuna on, että fysiatri voi keskittyä omanalansa lääketieteelliseen diagnostiikkaan tarvit-sematta puuttua kaikkeen mahdolliseen kuntou-tukseen l i i t tyvään. To isaal ta tarv i tsemmefysiatreja, jotka pystyvät toimimaan monialaisentiimin johtajana sairaalan vaativan kuntoutuksenvuodeosastolla. Viime vuosina tähän tehtäväänei ole ollut kuitenkaan tungosta ainakaan Turus-sa. Suomalaiset sairaalafysiatrit tekevät mie-luummin polikl inikka- ja konsultaatiotyötä.Muun muassa britit ja ruotsalaiset keskittyvätsuomalaisia enemmän neurologisten potilaidenkuntoutukseen. Useita erityisalueita edustavantyöryhmän puheenjohtajana kuntoutusosastollavoisi toimia jonkun muunkin laajan kliinisenalan erikoislääkäri tai yleislääkäri. Fysiatri tut-kii kuitenkin potilaansa erityisesti toiminta-häiriöiden/toimintakyvyn näkökulmasta, eikä ole

päätöksiä tehdessä yksinomaan terapeuteilta saa-mansa t iedon varassa. Turun y l iop is tossakuntoutusoppi on Veikko Kallion peruja edelleenoma oppiaineensa.

Suomalaisen fysiatrian arvostuksen nousu pe-rustuu erityisesti 90-luvulla vauhdittuneeseentieteelliseen tutkimukseen, jota Hannu Alarantakäsittelee väitöskirjojen osalta toisaalla tässäjulkaisussa. Kuitenkin yliopistojen passiivisuustai huono resurssitilanne on selvä uhka. Jatkos-sa tarvitsisimme kipeästi opettajien/tutkijoidenvirkoja yliopistoihin. Talkoohengellä ja pionee-rien ansiosta asioita on ennenkin saatu alkuun,mutta siltä pohjalta ei voida edetä kestäväänkehitykseen.

2.1.4. Jatkuvaa erikoisalan sisällönmäärittelyä

Nykyinen nopea tiedonvälitys ja sen pohjal-ta syntyvät mielikuvat suosivat aloja, jotka voi-daan määritellä yhdellä tai kahdella sanalla. Josasiaa joutuu pitkästi selittämään, on väistämät-tä alakynnessä. Jos olet silmälääkäri, ei kukaankysele, mitä oikein teet. Fysiatrille tämä kysy-mys esitetään usein. Varsinkin alalle erikoistuviatilanne tuntuu kiusaavan, vaikka käytännön työn-jako erikoisalojen välillä sairaalassa toimii mel-ko hyvin.

Erikoisalamme on kuitenkin jatkuvan määrit-telyn ja keskustelun aiheena johtuen sen laajas-ta sisällöstä ja vaikeudesta rajata sitä. Suomes-sa kuntoutustermin vaihteleva käyttö vaikeuttaaasiaa edelleen. USA:ssa alan erikoislääkäri onfysiatri, vaikka erikoisala on ´Physical Medicineand Rehabi l i tat ion´. Osa käyttää nimitystä´PMR-doctor´. Ongelmaksi jää kuitenkin edel-leen, mitä kyseinen lääkäri tekee, minkälaisiapotilaita hän hoitaa? Tämän takia amerikkalais-ten kotisivulla on runsaasti esimerkkejä tyyliinvauvasta vaariin.

Jouduimme äskettäin Timo Pohjolaisen kans-sa määrittelemään suomalaisen fysiatrian sisäl-töä eurooppalais i l le . Tämä määr i te lmä onFysiatria-kirjassa yhdistyksemme hyväksymänä.Eurooppalaisella kotisivullamme on erikoisala-sektiomme äskettäin päivitetty määritelmä. Mo-net haluaisivat selkeitä rajoja muihin erikoisaloi-

16

hin nähden. Ehkä kannattaisi sopia pikemmin-kin siitä, mikä on sitä ydinosaamista, joka muunmuassa erikoistumiskoulutuksen jälkeen tulisihallita? Koulutuksen sisällössä voisi olla hiemaneroavaisuuksiakin, jolloin kehittyisi erityis-alueiden osaamista. Amerikkalainen fysiatri ker-toi olleensa jäsen komiteassa, jonka tehtävänäoli keksiä hyvä lyhyt määritelmä. Ainoa, mistäpäästiin yksimielisyyteen, oli fysiatri sanan ään-täminen (fizz ee at´trists) erotukseksi psyki-atriasta. Nykyinen USA:n kotisivu alkaa kysy-myksellä ´What is a Physiatrist?´ ja jatkuu otsi-kolla ´Physicians Adding Quality to Life´.

Hirvihaaran kartano Mäntsälässä toimii yhdistyksen yhtenä tärkeänä kokouspaikkana.

17

Lähinnä lääkärimatrikkelin tietojen, osittainkuulopuheiden ja henkilökohtaisten muistojenperusteella on laadittu lyhyehköt kuvaukset 50vuoden taipaleen puheenjohtajistosta. Heidäntehtävänsä on ollut velvoittava ja vastuuta kan-tava. On toki muistettava, että ilman jäsenistön,hallituksen ja erityisesti ahkerien sihteerien toi-mintaa eivät puheenjohtajatkaan yksin olisi voi-neet toimia vastuullisessa tehtävässään. Kaikkipuheenjohtajat ovat olleet väitelleitä erikoislää-käreitä, joiden työpaikat ovat olleet eri puolillaSuomea niin etelässä kuin pohjoisessa sekä län-nessä ja idässä. Viime vuosina hyväksi käytän-teeksi on tullut että 2-vuotista puheenjohtaja-kautta on jo edeltänyt 2-vuotinen valmistautu-minen varapuheenjohtajan tehtävissä. Tässä käy-tän Societas Medicinae Physicalis et Rehabili-tationes Fenniae:n ti lalla lyhennettynä ”So-cietas”. 50 vuoden aikana puheenjohtajia on ol-lut 12. Ensimmäinen puheenjohtaja oli nainen,olisiko aika toiselle naispuheenjohtajalle jo lä-hiaikoina?

2.2.1. Saima Tawast-Rancken,puheenjohtaja 1956-63

Alansa pioneeri, joka yhdisti määrä-tietoisesti fysikaalista lääketiedettä jaliikuntakulttuuria.

Saima Hellin Maria syntyi Pieksämäellä 1900.Hän valmistui ylioppilaaksi Mikkelissä 1920 javoimistelunopettajaksi ja lääkitysvoimistelijaksi(yhdistetty tutkinto) 1923. Lääketieteen lisensi-aatiksi hän valmistui 1933 ja sai samana vuon-

na lääketieteen ja kirurgian tohtorin arvon väi-töskirjallaan, mikä käsitteli koe-eläinmallillahermolihasjärjestelmän fysiologiaa. Hänestä tulimaamme fysiatrian uranuurtaja. Hän toimi ali-lääkärin (mekanoterapeutin) virassa Helsinginyleisessä sairaalassa 1936-57. HYKSin klinikoi-den fysikaalisen osaston ylilääkärinä hän toimi1957-66. Meilahden sairaalan valmistuttua hä-nestä tuli uuden sairaalan fysikaalisen lääketie-teen osaston ylilääkäri, mistä virasta hän siirtyieläkkeel le 1968. Fysikaal isen lääket ieteendosentiksi Helsingin yliopistoon hänet oli nimi-

Saima Tawast-Ranckenin muotokuva, jonkaon maalannut Kaija Väre.

HANNU ALARANTA

2.2. Yhdistyksenpuheenjohtajat kautta aikojen

18

tetty 1955 ja professorin arvon hänsai 1964.

Päätoimiensa ohella hän toimiSotasairaalan (1939-45) ja Invalidi-säätiön (1940-45) fysikaalisen hoi-to-osaston lääkärinä. Hän opetti fy-sikaalista lääketiedettä niin Helsin-gin (1944-68) kuin Turunkin (1945-60) yliopiston lääketieteen kandi-daate i l le . Hän opet t i lääk in tä-voimistelua Invalidisäätiöllä (1944-56), fysiologiaa (1945-51) ja liikun-tabiologiaa (1951-66) Helsinginyl iopiston voimistelulai toksel lasekä toimi Valtion lääkintävoimis-telijakurssin lääkinnällisenä johta-jana 1956-65. Mannerheimli itonryhtineuvolan lääkäri hän oli 1950-59. Hän oli myös mukana 1960-lu-vun alussa suunniteltaessa voimis-telunopettajakoulutuksen uudista-mista sekä liikuntakasvatuksen ope-tuksen järjestämistä JyväskylänKasvatusopilliseen Korkeakouluun.

Societaksen puheenjohtajana häntoimi 1956-63, minkä johdosta hä-net kutsuttiin yhdistyksen kunnia-jäseneksi. American Congress ofPhysical Medicine and Rehabili-tationin kutsuma kunniajäsen hänoli 1962. Hänet oli kutsuttu myösNew Yorkin naisvoimistelijoiden,Suomen Naisten Liikuntaliiton, Lii-kuntatieteellisen seuran ja Suomen naislääkäri-yhdistyksen kunniajäseneksi. Hänelle oli myön-netty Suomen leijonan ritarikunnan komentaja-merkki, Suomen urheilun kultainen ansioristi,Sotainvalidien veljesliiton ansiomerkki, Manner-heim liiton kultainen ansiomerkki ja SuomenPunaisen Ristin ansiomerkki.

Hänen muotokuvansa on maalannut KaijaVäre. Taulu on sijoitettu HYKSin Meilahdensairaalan fysiatrian osastolle. Hän kuoli vuonna1983 ja hänet on haudattu Hietaniemeen.

Hän harrasti retkeilyä ja matkailua. Hän tekirunsaasti opintomatkoja Skandinaviaan, Keski-ja Etelä-Eurooppaan, Englantiin, USAhan jajopa Kauko-Itään.

2.2.2. Castor Lindqvist, puheenjohtaja1964-67

Avarasydäminen opettaja, filologi,filosofi ja diagnostikko.

Castor Aaro syntyi Viipurissa 1922. Hän val-mistui ylioppilaaksi ja lääketieteen lisensiaatiksiHelsingin yliopistosta 1951. Invalidisäätiönortopedisen sairaalan apulaislääkäri 1952-59.

Saima Tawast-Rancken näkemyksineen oliusein esillä lehdistössä. (Lääkintävoimiste-lija 6/1980)

19

1950 luvulla opintomatkat Pariisiin, Lontooseen,Tanskaan ja New Yorkiin (Institute of PhysicalMedicine and Rehabilitation 1959-60). Väitös-kirja käsitteli polion sairastaneiden potilaidenelektromyografiaa, LKT 1960 Helsingin yliopis-tossa. Keskeinen lääkäriopettaja Invalidisäätiönlääkitysvoimisteluopistossa 1952 alkaen. Kon-sultoiva lääkäri Raajarikkoisen koulusäätiöllä1952 alkaen, Folkhälsanin CP poliklinikalla1956-85. Proteesisäätiöllä 1957 lähtien. Invali-disäätiön ortopedisen sairaalan erikoislääkäri1961-1985. Fysikaalisen hoidon erikoislääkärintutkinto 1963.

Vakuutusoikeuden lääkäri 1972-91. Ortopedi-sen kuntoutuksen dosentti 1973.

Kliiniseen biomekaaniseen diagnoosiin poh-jaavan kuntoutuslääketieteen koulutuksen saa-nut, suomalaisen kli inisen neurofysiologian”isä”, vakuutuslääkäri, apuvälineasiantuntija,aktiivisen kuntoliikunnan ja terapian kannustaja,pediatrisen fysiatrian uranuurtaja.

Societaksen puheenjohtaja 1964-67. NordiskFörening för Rehabilitering sihteeri 1966-

Li ikuntat ieteel l isen seuran puheenjohtaja1967-74. Scandinavian Journal of PhysicalMedicine and Rehabilitation toimituskunnan jä-sen.

Harrastukset: entomologi, musiikki ja histo-ria.

2.2.3. Erkki Valtonen, puheenjohtaja 1968-88

Toimi puheenjohtajana pidempäänkuin kukaan muu. Hän on keskus-sairaaloiden fysiatrian osastojenperustaja.

Erkki Johannes syntyi Tampereella 1934. Hänvalmistui ylioppilaaksi ja lääketieteen lisensiaa-tiksi Helsingin yliopistosta 1959. Väitöskirjakäsitteli ultraviolettivalon vaikutusta ihon mast-soluihin, LKT 1961 Helsingin yl iopistossa.Erikoislääkäritutkinto kirurgian alalla 1965. Fy-sikaalisen lääketieteen ja kuntoutuksen erikois-lääkäri ja dosentti 1968. Professori 1992. Varsi-nainen eämäntyö HYKSin Meilahden sairaalanfysiatrian osaston ylilääkärinä 1968-97. Yksi-

tyislääkäri edelleenkin. Lukuisia ja lukuisiaprivaattipuolen lääkäritehtäviä niin kliinikkonakuin asiantuntijana.

Castor Lindqvistin kiitoskortti eläkkeelle-jäämisjuhlasta v. 1985.

20

Societaksen puheenjohtaja 1968-88. Lääkäri-li iton Fysiatrit -alaosaston hallitus 1992-96.Societaksen kultainen ansiomerkki. AmericanCongress of Physical Medicine and Rehabili-tation kirjeenvaihtajajäsen 1967. Int Rehabili-tation Medicine perustajajäsen 1968. NationalGeograpphic Society kirjeenvaihtajajäsen 1968.Rintamamiesveteraanien kultainen plakaatti.HYKSin kultainen ansiomerkki. Suomen Valkoi-sen Ruusun ensimmäisen luokan ritarimerkki.

Hänen muotokuvansa on maalannut Tuula Tan-ner. Taulu on sijoitettu HYKSin kirurgiseen sai-raalaan.

Harrastuksia mm. afrikkalainen suurriista,vi l l isiat, saunailu, historia, metsätyöt, ase-hommat (”fast draw”).

Erkki J Valtosesta voisi tarinoida hyvinkin pit-kään, mutta hänen elämänsä värikkyys ja suolatuntuvat varmaankin parhaimmalta hänen oma-na kertomanaan. Kaiken kaikkiaan 292 sivualöytyy kirjasta nimeltä ”Elämänpituinen seikkai-lu” (Gummerus, Jyväskylä 2004) ja kirjoittajaon kukas muu kuin Valtsu itse.

2.2.4. Hannu Alaranta, puheenjohtaja 1989-90

Aktiivinen vammaisten kuntoutuksenmoniottelija.

Hannu Tapani, syntyi Tampereella 1947. Hänvalmistui ylioppilaaksi Kuopiossa ja lääketieteenlisensiaatiksi 1973 sekä Fysikaalisen lääketie-teen ja kuntoutuksen erikoislääkäriksi 1980HY:ssa. Hän väitteli vuonna 1985 Turun yliopis-tossa Lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi aihee-naan Lanneselän välilevytyrän takia leikattujenhenkilöiden työ- ja toimintakykyä määräävät te-kijät. Hänet nimitettiin Jyväskylän yliopistonLääkinnällisen kuntoutuksen dosentiksi 1987 jaHY:n Fysikaalisen lääketieteen ja kuntoutuksendosentiksi 1990. Professorin pätevyys Oulunyliopisto 1988. Liikuntalääketieteen erikoislää-käri 1988. Hänellä on erityispätevyys kivun-hoidossa, kuntoutuksessa ja liikennelääketie-teessä. Specialist of Physical Medicine andRehabilitation of the European Board 1995.

Erkki J. Valtosen muotokuva paljastettiin vuonna 2001 yhdistyksen 45-vuotisjuhlassa Hel-singin Kalastajatorpalla, vasemmalla muotokuvan maalannut Tuula Tanner.

21

Fellowship Burlingtonin yliopisto Vermont USA1991-92. Programme Manager Sarajevo WHO1996-97. Pitkäaikainen Käpylän kuntoutuskes-kuksen Synapsian ylilääkäri ja johtaja. Paralym-pialaisten lääkäri. Lukuisten väitöskirjojen oh-jaaja, esitarkastaja ja vastaväittäjä. Fysiatrianalan oppikirjojen tekijä.

Fysiatriyhdistyksen puheenjohtajana 1989-91,Selkätutkimusseuran puheenjohtaja 1996-98.NMSOP-Nordic Medical Soc of Paraplegia pre-sidentti 1999-2003. Academie Europeenne deMedecine de Readaptation jäsen 2001 alkaen.

Opetusministeriön Liikunnan I luokan ritari-merkki, Suomen Leijonan ritarikunnan kultainenansioristi vuonna 1997. Fysiatriyhdistyksen kul-tainen ansiomerkki.

Harrastus: liikunta

2.2.5. Heikki Vanharanta, puheenjohtaja1991-92

Kansainvälinen kliinikko ja tutkija,jolle keksinnöt ja businessmaailmaeivät ole vierasta.

Jarmo Heikki Valdemar syntyi Porissa 1945.Hän valmistui ylioppilaaksi Turussa 1964 ja lää-ketieteen lisensiaatiksi Turun yliopistosta 1971.Apulaislääkärinä Kelan kuntoutustutkimus-keskuksessa, TYKSssä ja Invalidisäätiön sairaa-lassa. Fysikaalisen lääketieteen ja kuntoutuksenerikoislääkäri 1976. Lääkärinä KunnallisessaEläkelai toksessa 1976-79. Apulaisopetta jaHYKSin fysiatrian osasto 1980-87. Väitöskirjakokeellisesta nivelrikosta, LKT 1983 Helsinginyliopistossa. Asssistant professor Dallas 1985-86. Dosentti 1987. Fysiatrian professori ja yli-lääkäri Oulu 1988-2000. Vakuutuslääketieteenerityispätevyys 1996. Yksityislääkäri. Musculos-keletal Consultant Leeds 2000 lähtien.

Societaksen varapuheenjohtaja 1976-80 ja1989-90 sekä puheenjohtaja 1991-92. SuomenSelkätutkimusseuran perustajajäsen (1984) japuheenjohtaja 1998-2000.

Harrastukset purjehdus, musiikki, pianon-soitto.

Erkki J. Valtosen 60-vuotispäivillä sonnustauduttiin villin lännen tyyliin.

22

2.2.6. Jouko Salminen, puheenjohtaja1993-94

Arvostettu kliininen tutkija jafysiatrian olemuksen syvällinen jarakentava pohdiskelija.

Jouko Juhani syntyi Muuramessa 1945. Hänvalmistui ylioppilaaksi Jyväskylässä ja lääketie-teen l isensiaatiksi Turun yl iopistosta 1971.Terveyskeskuslääkärinä Jyväskylässä ja Turus-sa 1972-76. Erikoistumisjaksoilla Kelan kuntou-tustutkimuskeskuksessa, HYKSissä ja Invalidi-säätiöllä ja TYKSissä1977-1981. Fysikaalisenlääketieteen ja kuntoutuksen erikoislääkäri 1981.TYKS:n fysiatrian osaston ylilääkäri 1983 läh-tien. Väitöskirja lasten selkävaivoista, LKT 1985Turun yliopistossa. Kansainvälisestikin uraauur-tavaa tutkimustyötä lasten selkävaivoista hän onaktiivisesti jatkanut tehden yhteistyötä monentutkimustahon kanssa. Specialist of PhysicalMedicine and Rehabilitation of the EuropeanBoard (UEMS)1994. Erityispätevyydet kivunhoidossa ja kuntoutuksessa 2001. Yksityis-lääkäri.

Societaksen varapuheenjohtaja 1991-92 japuheenjohtaja 1993-4. Duodecimin valtuuskunta1992-95. Suomen edustaja UEMSissa 1992-2005. American Academy of Physical Medicineand Rehabi l i tat ion:n kir jeenvaihtaja jäsen.Fysiatria kirjan toimituskunnan jäsen. Socie-taksen kultainen ansiomerkki.

Harrastuksena purjehdus, alppihiihto, kaita-filmaus, matkailu, metsänhoito ja kokkaaminen.

2.2.7. Mats Grönblad, puheenjohtaja 1995-96

Kokopäiväinen tiedemies sekäsuomeksi että ruotsiksi.

Mats Åke syntyi Karhulassa 1951. Hän valmis-tui ylioppilaaksi Helsingissä 1971 ja lääketie-teen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta 1979.Väitöskirja käsitteli mm. solujen exocytosia,LKT 1983 Helsingin yliopistossa. Lääkärinä

Siuntion kylpylässä, Käpylän kuntoutuskes-kuksessa, Päijät-Hämeen keskussairaalassa jaHYKSissä. Fysiatrian erikoislääkäri 1989. Hel-singin yliopistollisen sairaalan apulaisopettaja1990-97 ja ylilääkäri 1999 alkaen. Fysiatriandosentti 1993. Specialist of Physical Medicineand Rehabi l i tat ion of the European Board(UEMS)1996. Professorin pätevyys Göteborginja Uppsalan yliopistoista. Kivunhoidon erityis-pätevyys 2001. Kansainvälisesti arvostettunatutkijana hän on osannut oivallisesti yhdistääsolubiologiaa kliinisiin havaintoihin.

Harrastukset liittyvät liikuntaan, luontoon jakirjallisuuteen.

Societaksen puheenjohtaja 1995-96. Suomenselkätutkimusseuran puheenjohtaja 2000-1. Use-an kansainvälisen tiedeyhdistykseen ja toimitus-kunnan jäsen. Tules vuosikymmenen aktivisti.

2.2.8. Olavi Airaksinen, puheenjohtaja1997-98

Ripeästi paikasta toiseen liikkuvasavolainen supliikkimies.

Veikko Olavi Pietari syntyi Kuopiossa 1955.Hän valmistui ylioppilaaksi samalla paikkakun-nalla 1974 ja lääketieteen lisensiaatiksi Kuopi-on yliopistosta 1979. Sen jälkeen hän toimi lää-kär inä Vaasassa ja Si l l in järven kuntoutus-keskuksessa sekä erikoistumisjakso Kuopion yli-opistollisessa sairaalassa. Fysiatrian erikoislää-käri 1986. Kuopion yliopistollisen sairaalaanfysiatrian osaston ylilääkäri 1986 lähtien. Väi-töskirja turvotuksen fysikaalisesta hoidosta,LKT 1991 Kuopion yliopistossa. Dosentti 1993.Kivunhoidon erityispätevyys 1999 ja kuntou-tuksen 2001. Yksityislääkäri.

Harrastuksena mm. purjehdus, jääkiekko,slalom ja golf.

Societaksen varapuheenjohtaja 1995-96 japuheenjohtaja 1997-98. Duodecimin valtuuskun-ta 1998-2002. Lukuisia jäsenyyksiä eri asiantun-tija organisaatioissa ja yhdistysten hallituksissaniin Suomessa kuin ulkomaillakin.

23

2.2.9. Heikki Hurri, puheenjohtaja 1999-2001

Tutkimustyöstä kiinnostunut jaekonomiaankin perehtynyt kollega.

Heikki Olavi syntyi Kerimäellä 1953. Hän val-mistui ylioppilaaksi samalla paikkakunnalla1973 ja lääketieteen lisensiaatiksi Kuopion yli-opistosta 1978. Sen jälkeen hän toimi lääkärinäJorv in sai raalassa ja Siunt ion ky lpy lässä.Tutkijalääkäri Kuntoutussäätiöllä 1982-1986.Väitöskirja selän kuntoutuksesta, LKT 1986Helsingin yliopistossa. Apulaislääkäri HYKSfysiatrian yksikkö 1986-88. Fysiatrian erikois-lääkäri 1989. Invalidisäätiön kuntoutusyksikössä(myöh. Kuntoutus Orton) erikoislääkäri 1989-90, apulaisylilääkäri 1990-96 ja ylilääkäri vuo-desta 1996 lähtien. Tutkimuspäällikkö TutkimusOrtonissa 1992 lähtien. Dosentti 1995.

Kivunhoidon erityispätevyys 2001.Harrastuksia runsaasti, kuten kirjall isuus,

shakki, valokuvaus ja liikunta.Societaksen varapuheenjohtaja 1997-98 ja

puheenjohta ja 1999-2001. Proteesisäät iönisännistön jäsen 1999 lähtien.

2.2.10. Timo Pohjolainen, puheenjohtaja2001-2

Monessa mukana. Aikaansaapakuntoutuksen moniottelija.

Timo Henrik August syntyi Karttulassa 1951.Hän valmistui ylioppilaaksi Kuopiossa 1970 jalääketieteen lisensiaatiksi Tampereen yliopistos-ta 1980. Sen jälkeen hän toimi terveyskeskus-lääkärinä Savonlinnassa ja lääkärinä Savonlin-nan keskussairaalassa ja Punkaharjun kuntoutus-sairaalassa. Vuosina 1982-83 hän oli Kajaaninkeskussairaalan fysiatrian va ylilääkäri. Fysiatri-aan erikoistumisvaiheessa hän oli apulaislääkäri-nä Käpylän kuntoutuskeskuksessa ja Invalidisää-tiön sairaalassa. Fysiatrian erikoislääkäri 1986,minkä jä lkeen hän to imi er iko is lääkär inäInval idisäätiön kuntoutusyksikössä. Raaja-amputaatioita käsittelevä väitöskirja, LKT 1992Helsingin yliopistossa. Väitöskirjatyöhön liitty-

en hän on ollut Proteesisäätiön asiantuntijalää-käri 1987-94 ja lääkintöhallituksen apuväline-asiantuntija. Specialist of Physical Medicine andRehabilitation of the European Board (UEMS)1994. Jorvin sairaalan kuntoutusyksikön ylilää-käri 1994-99. Kelan terveys- ja toimeentulotur-vaosaton kuntoutuslinjan asiantuntijalääkäri1999-2004, minkä jälkeen ylilääkäri KuntoutusOrtonissa vastaten vaikeavammaisten kuntoutuk-sesta. Dosentti 2001. Kivunhoidon ja kuntoutuk-sen erityispätevyydet 2001. Aktiivi privaatti-praktikus.

Harrastuksekseen hän on ilmoittanut jalkapal-lon ja jääkiekon, joita on iän myötä vahvistanutpenkkiurheilu, yleensä ”pallojen peluu” ja mu-siikki.

Societaksen sihteeri 1985-88, varapuheenjoh-taja 1993-94 sekä 1999-2000 ja puheenjohtaja2001-2. Hän on ollut myös fysiatrien edustaja-na lääkäril i i ton valtuuskunnassa 1989-97 jaAKAVAN luottamusmiehenä 1989-95. Lääkäri-liiton Fysiatrit alaosaston puheenjohtaja 1992-98. Sosiaali- ja terveysministeriön kuntoutus-as ia inneuvot te lukunnan jäsen 2001-2004.Fysiatria-kirjan toimituskunnan jäsen. Suomenedustaja UEMS:ssa. Societaksen kultainen an-siomerkki 2001.

2.2.11. Markku Hupli, puheenjohtaja 2003-4

Laatuun perehtynyt Kaakkois-Suomenpuolestapuhuja.

Markku Tapani syntyi Lappeenrannassa 1953.Hän valmistui ylioppilaaksi samassa kaupungis-sa ja lääkäriksi Lyypekissä (BRD)1981. Lap-peenrannassa ja lääkäriksi Lyypekissä (BRD)1981. Lääkärintoimet Imatran terveyskeskukses-sa 1983-86, Imatran kylpylässä 1986-87 jaKuntoutussäätiöllä1987-88, Käpylän kuntoutus-keskuksessa 1989-90, Invalidisäätiöllä 1991-92,Meilahden sairaalassa 1992-93. Etelä-Karjalankeskussairaalassa fysiatrian ylilääkäri 1993 läh-tien ja samanaikaisesti kuntoutuksen ylilääkäri2000 lähtien. Fysiatrian erikoislääkäri 1993,väitöskirja 1998 selän aktiivisesta kuntoutuk-sesta, erityispätevyydet kivunhoidosta ja kuntou-

24

tuksesta 2001.Suomen lääkäriliiton paikallisosaston puheen-

johtaja Imatralla 1984-85 ja Etelä-Karjalanpaikallisosaston puheenjohtaja 1995-96. Lääkä-riliiton valtuuskunnan jäsen 1997-2000. Socie-taksen varapuheenjohtaja 2001-2 ja puheenjoh-taja 2003-4.

Harrastuksina sähly ja urheilusukellus ja myö-hemmin matkailu ja mökkielämä. Omistaa run-saan viinikellarin.

2.2.12. Eero Kyllönen, puheenjohtaja 2005-

Aktiivinen ja määrätietoinen juhlavuo-den puheenjohtaja.

Eero Sakari syntyi Nokialla 1956. Hän valmis-tui ylioppilaaksi Tampereella ja lääketieteen li-sensiaatiksi Oulun yliopistosta 1982. Hän oli ter-

veyskeskuslääkäri Pihtiputaalla 1982-85, lääkä-rinä Rokuan kuntokeskuksessa 1986-87 ja Ou-lussa Diakonissalaitoksen kuntotalolla 1987- 88.Fysiatrian erikoislääkäri 1990. Konsultoivafysiatri Merikosken työklinikalla ja Päivärinteensairaalassa. Erikoislääkärinä hän toimi Oulunyliopistollisen sairaalan fysiatrian yksikössä1988-98, apulaisylilääkärinä 1999 ja ylilääkäri-nä 2000 lähtien. Väitöskirja käsitteli vaihde-vuosiin liittyviä selkäoireita, LT 1998, Oulun yli-opistossa. Hallinnollinen pätevyys 2000, erityis-pätevyydet kivunhoidossa ja kuntoutuksessa2001. Yksityislääkäri.

Harrastuksina on kalastus, metsästys ja muutluontaiselinkeinot sekä mutkamäki.

Societaksen varapuheenjohtajana hän on toi-minut 2003-4 ja puheenjohtajana 2005 alkaen.

Kouluttajat Olavi Airaksinen, Eero Kyllönen ja Mats Grönblad strategiapalaverissaHirvihaarasa vuonna 2005.

25

Hallituksen kokous v. 1998 on takana ja on siirrytty grillauspuuhiin, vasemm. Kia Pelto-Vasenius, Markku Hupli, grillimestarina Olavi Airaksinen, Timo Pohjolainen, Merit Kumenius,Hannu Alaranta ja Leena Niemistö.

26

Societas Medicinae Physicalis et Reha Hallitukset

Vuosi Puheenjohtaja Varapuheenjohtaja Sihteeri Jäsen Jäsen1956 Saima Tawast-Rancken Risto Kivilaakso Sylvi Damstén Lars Olof Nyberg Yngve1957 Saima Tawast-Rancken Risto Kivilaakso Sylvi Damstén Lars Olof Nyberg Yngve1958 Saima Tawast-Rancken Castor Lindqvist Sylvi Damstén Lars Olof Nyberg Yngve1959 Saima Tawast-Rancken Castor Lindqvist Sylvi Damstén Lars Olof Nyberg Yngve1960 Saima Tawast-Rancken Castor Lindqvist Sylvi Damstén Lars Olof Nyberg Yngve1961 Saima Tawast-Rancken Castor Lindqvist Sylvi Damstén Lars Olof Nyberg Yngve1962 Saima Tawast-Rancken Castor Lindqvist Sylvi Damstén Lars Olof Nyberg Yngve1963 Saima Tawast-Rancken Castor Lindqvist Sylvi Damstén Lars Olof Nyberg Yngve1964 Castor Lindqvist Synnöve Leppänen Henrik Rinne Lars Olof Nyberg Saima1965 Castor Lindqvist Synnöve Leppänen Henrik Rinne Lars Olof Nyberg Saima1966 Castor Lindqvist Synnöve Leppänen Henrik Rinne Lars Olof Nyberg Saima1967 Castor Lindqvist Synnöve Leppänen Henrik Rinne Lars Olof Nyberg Saima1968 Erkki J. Valtonen Synnöve Leppänen Anja Isohanni Kimmo Pesonen Saima1969 Erkki J. Valtonen Synnöve Leppänen Anja Isohanni Kimmo Pesonen Saima1970 Erkki J. Valtonen Synnöve Lepäntalo Anja Isohanni Castor Lindqvist Kimm1971 Erkki J. Valtonen Synnöve Lepäntalo Anja Isohanni Castor Lindqvist Kimm1972 Erkki J. Valtonen Synnöve Lepäntalo Gustaf Lilius Castor Lindqvist Kimm1973 Erkki J. Valtonen Synnöve Lepäntalo Ritva Saari Castor Lindqvist Kimm1974 Erkki J. Valtonen Kimmo Pesonen Ritva Saari Synnöve Lepäntalo Castor1975 Erkki J. Valtonen Kimmo Pesonen Jussi Pohjonen Seppo Inkeri Synnö1976 Erkki J. Valtonen Heikki Vanharanta Jussi Pohjonen Seppo Inkeri Eija K1977 Erkki J. Valtonen Heikki Vanharanta Elina Saloheimo Seppo Inkeri Eija K1978 Erkki J. Valtonen Heikki Vanharanta Asko Lukinmaa Seppo Inkeri Eija K1979 Erkki J. Valtonen Heikki Vanharanta Hannu Alaranta Seppo Inkeri Eija K1980 Erkki J. Valtonen Heikki Vanharanta Timo Rousi Seppo Inkeri Eija K1981 Erkki J. Valtonen Gustaf Lilius Eira Viikari-Juntura Hannu Alaranta Seppo1982 Erkki J. Valtonen Paavo Rissanen Maunu Nissinen Seppo Inkeri Asko L1983 Erkki J. Valtonen Paavo Rissanen Esa-Pekka Takala Seppo Inkeri Asko L1984 Erkki J. Valtonen Paavo Rissanen Esa-Pekka Takala Seppo Inkeri Risto 1985 Erkki J. Valtonen Paavo Rissanen Timo Pohjolainen Hannu Alaranta Risto 1986 Erkki J. Valtonen Gustaf Lilius Timo Pohjolainen Hannu Alaranta Paavo1987 Erkki J. Valtonen Hannu Alaranta Timo Pohjolainen Ilkka Rantala Paavo1988 Erkki J. Valtonen Hannu Alaranta Pekka Palin Heikki Hurri Timo P1989 Hannu Alaranta Heikki Vanharanta Pekka Palin Merit Jukka Leena1990 Hannu Alaranta Heikki Vanharanta Leena Kauppila Maarit Cockel Merit 1991 Heikki Vanharanta Jouko J. Salminen Leena Kauppila Merit Jukka Eero P1992 Heikki Vanharanta Jouko J. Salminen Leena Kauppila Mats Grönblad Merit 1993 Jouko J. Salminen Timo Pohjolainen Pekka Rantanen Mats Grönblad Kari H1994 Jouko J. Salminen Timo Pohjolainen Pekka Rantanen Mats Grönblad Kari H1995 Mats Grönblad Olavi Airaksinen Harri Hämäläinen Kaija Koskimies Timo P1996 Mats Grönblad Olavi Airaksinen Harri Hämäläinen Merit Jukka Antti M1997 Olavi Airaksinen Heikki Hurri Kaija Puustjärvi Mats Grönblad Markk1998 Olavi Airaksinen Heikki Hurri Kaija Puustjärvi Markku Hupli Merit 1999 Heikki Hurri Timo Pohjolainen Leena Niemistö Olavi Airaksinen Markk2000 Heikki Hurri Timo Pohjolainen Leena Niemistö Olavi Airaksinen Markk2001 Timo Pohjolainen Markku Hupli Leena Niemistö Olavi Airaksinen Hannu2002 Timo Pohjolainen Markku Hupli Kia Pelto-Vasenius Olavi Airaksinen Hannu2003 Markku Hupli Eero Kyllönen Kia Pelto-Vasenius Olavi Airaksinen Mia L2004 Markku Hupli Eero Kyllönen Kia Pelto-Vasenius Jari Arokoski Jukka-2005 Eero Kyllönen Jari Arokoski Paavo Zitting Markku Hupli Kari H

27

Mestari

- On se vuan tuo luon-to semmonej, jotta kor-joo se nuo vajavai -suuvet jossae toesessakohassa, niinku nyt es-merkiks jos jollehhiion sat tunna huonokuulo, niin näön se onantanna sitähhii terä-vämmän.Kilmulan Joonas:- Joo, ja jos jollahhiion toenen jalaka ly-hemp´, niin toenen onsevverran pitemp´, jot-ta toemeen tulloo….

+ + +

Savolaismummo aikoiKuopioon lääkäri in.Käveli katuja ja katse-li ovikylttejä ja huo-masi s i t ten eräässäovessa laatan, jossaluki Filosofian tohtoriMie t t inen. Mummopainui sisään ja kysyi:- Työkö sitä outta setohtuer?- Kyllä minä se olen,vastasi MiettinenMummo alkoi selostaavaivojaan, mutta toh-tori keskeytti ja sanoi:- Nyt on mummo tullutväärään paikkaan. Mi-nä olen filosofian toh-tori!- On nyt vouhkamatta,sehän just on minullakippeenä!

et Rehabilitationes Fenniae ry

Jäsen Jäsen Jäsenyberg Yngve RoschierNyberg Yngve Roschieryberg Yngve Roschieryberg Yngve Roschieryberg Yngve Roschieryberg Yngve Roschieryberg Yngve Roschieryberg Yngve Roschieryberg Saima Tawast-Ranckenyberg Saima Tawast-Ranckenyberg Saima Tawast-Ranckenyberg Saima Tawast-Ranckenonen Saima Tawast-Ranckenonen Saima Tawast-Ranckenqvist Kimmo Pesonenqvist Kimmo Pesonenqvist Kimmo Pesonenqvist Kimmo Pesonenpäntalo Castor Lindqvistri Synnöve Lepäntalori Eija Kiururi Eija Kiururi Eija Kiururi Eija Kiururi Eija Kiuruanta Seppo Inkeriri Asko Lukinmaari Asko Lukinmaa Risto Pohjola Ulla Rytökoskiri Risto Pohjola Timo Rousi Ulla Rytökoskianta Risto Pohjola Timo Rousi Jouko J. Salminenanta Paavo Rissanen Jouko J. Salminen Anni Soukkala Paavo Rissanen Jouko J. Salminen Anni Soukkari Timo Pohjolainen Heikki Vanharanta Anni Soukka

Leena Kauppila Timo Pohjolainen Paavo Rissanenkel Merit Jukka Pekka Rantanen Paavo Rissanen

Eero Penttinen Timo Pohjolainen Paavo Rissanenlad Merit Jukka Eero Penttinen Timo Pohjolainenlad Kari Hurskainen Leena Kauppila Eero Pentinenlad Kari Hurskainen Kaija Koskimies Eero Pentinenmies Timo Pohjolainen Pekka Rantanen Jouko J. Salminen

Antti Malmivaara Timo Pohjolainen Pekka Rantanenlad Markku Hupli Merit Jukka Eeva Kääpäpli Merit Jukka Ari Kukka Eeva Kääpäsinen Markku Hupli Ari Kukka Merit Kumeniussinen Markku Hupli Merit Kumenius Satu Luotosinen Hannu Alaranta Merit Kumenius KiaPelto-Vaseniussinen Hannu Alaranta Mia Liitola Leena Niemistösinen Mia Liitola Leena Niemistö Timo Pohjolainenki Jukka-Pekka Kouri Mia Liitola Leena Niemistöpli Kari Hurskainen Jukka-Pekka Kouri Mia Liitola

28

3.1. Lääkäriliiton laskurilla tuotettua tietoa työikäisistäfysiatreista v. 2005

3. SUOMEN FYSIATRIT

Helsingin ja Uudenmaan 55Varsinais-Suomi 15Satakunta 5Kanta-Häme 2Pirkanmaa 10Päijät-Häme 2Kymenlaakso 1Etelä-Karjala 2Etelä-Savo 1Itä-Savo 1Pohjois-Karjala 4Pohjois-Savo 11

IKÄTILASTO

Ikäjakauma Erikoislääkärialle 30 v. 030-34 v. 135-39 v. 740-44 v. 2745-49 v. 3950-54 v. 4755-59 v. 2960-62 v. 5Yhteensä 155

TYÖSKENTELYSEKTORI

ErikoislääkäriSairaala 58Terveyskeskus 5Opetus ja tutkimus 8Työterveyshuolto 8Yksityisvastaanotot 20Muu tehtävät 46Ei työssä/tietoa 10Yhteensä 155

Keski-Suomi 8Etelä-Pohjanmaa 3Vaasa 6Keski-Pohjanmaa 1Pohjois-Pohjanmaa 15Kainuu 1Länsi-Pohja 0Lappi 3Ahvenanmaa 1Ei tietoa 8Yhteensä 155

ALUEELLINEN JAKAUMA

Sairaanhoitopiiri Erikoislääkäri

29

VIRKAJAKAUMA

ErikoislääkäriYlilääkäri, johtava lääkäri ym 62Apulaisylilääkäri 5Erikois- tai osastonlääkäri 39Erikoistuva lääkäri 3Terveyskeskuslääkäri 0Työterveyslääkäri 4Professori 1Opettaja 3Assistentti 1Tutkija 0Yksityislääkäri 20Muu työ 7Ei työssä/tietoa 10

Yhteensä 155

TUTKINNOT

ErikoislääkäriLääketieteen lisensiaatti 107Lääketieteen tai kirurgiantohtori 48Ei tietoa 0

Yhteensä 155

Vanhalla miehellä oli kova särky jalassa jahän meni kunnanlääkärin luo, joka tutki ja-lan hyvin perusteellisesti, mutta ei löytänytmitään vikaa. Särky vain jatkui ja yltyi jalopulta lääkäri sanoi vastaanottoapulaisel-leen:- Meidän on kai parasta lähettää tämä jalkakaupunkiin erikoislääkärille.- Kai minä pääsen mukaan? tiedusteli van-ha mies.- Tohtori tätä oikeata jalkaani särkee ihanhirveästi.- Tjaa. Mutta parannuskeinoa siihen ei ole.Särky nähkääs johtuu korkeasta iästä.- Ei voi olla mahdollista. Vasen jalka on sa-man ikäinen, eikä sitä särje ollenkaan.

+ + +- Tämä potilas ontuu, koska hänen vasen jal-kansa on kolme tuumaa lyhyempi kuin oikea,sanoi professori lääketieteen opiskelijoidenkuulustelussa.- Mitä te tekisitte tässä tapauksessa, herrakandidaatti?- Luultavasti minäkin ontuisin, herra profes-sori.

+ + +Kädetön mies tuli rautakauppaan, kuljeske-li ympäriinsä katsellen joka hyllylle. Viimeintuli myyjä tieduastelmaan:- Mitähän herralle saisi olla?Mies vastasi:- Kaksi kättä ja Black&Decker, mainok-sessanne luvattiin…..

+ + +Kuntoutuksessa on mies, jonka ihovamma onalkanut märkiä. Lääkäri on evännyt häneltävesihieronnan, suolakylvyn ja niskan veny-tyksen. Tällöin mies toteaa.- Ei tule mitään kuntoutuksesta, kun kone-pesu, lahonsuojaus ja aikuiskasvatus evät-tiin.

30

Tieteellisesti orientoitunut toiminta edellyttää,että alasta on tehty tieteellistä evaluaatiota. Jul-kaistut tutkimusraportit kuvaavat sekä tieteen-alaa että myös kyseistä ammattiryhmää. Etsiessä-ni oman mahdollisen väitöskirjani aihetta 1970-luvun lopulla innostuin keräämään fysiatrienväitöskirjoja. Niitä ei tuolloin ollut monta, ai-noastaan 6 kappalet ta. 1980- luvul la a lkoifysiatrien väitöskirjojen uusi aika. Jussi Korpiväitteli vuonna 1982 ja sen jälkeen väitöskirjo-ja on valmistunut vinhaa vauhtia. Erityisestivuoden 1990 jälkeen väitöskirja-aktiivisuus onnoussut voimakkaasti. Parhaimpana vuotena(1991) ilmestyi 7 väitöskirjaa. Tällä hetkellä(2005) hyl lyssäni on kaiken kaikkiaan 63fysiatrin väitöskirjaa.

Muutama kollegoista on väitellyt toki täysinmuusta medisiinan alueesta. Koska he ovat myö-hemmin ikäänkuin kääntyneet fysiatrian puoleenja useimmiten jatkaneet tieteellistä työskentelyä,on heidänkin väitöskirjat saaneet sijansa tässäkunniakkaassa luettelossa.

Taulukossa 1 esitetään väitelleiden fysiatriennimet, väittelyvuosi, yliopisto ja väitöskirjanotsikko.

Eniten väitöskirjoja on tehty Helsingin yliopis-tossa (taulukko 2). Vuoden 1990 jälkeen myösOulun, Kuopion ja Turun yliopistot ovat selväs-ti aktivoituneet. Tampereen yliopistossa oli teh-ty vain yksi väitöskirja. On ilahduttavaa, ettämyös Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisentiedekunnan kanssa fysiatrien akateeminen yh-teistyö on aktivoitunut.

Sairausryhmäkohtaisesti eniten oli tutkittu se-län ja niskan sairauksia (taulukko 3). Käytetynviitekehyksen tai tutkimusmetodiikan suhteentodetaan eniten väitöskirjoja liittyvän mittaus-tai diagnostisten menetelmien kehittämiseen(taulukko 4).

Vuoden 2005 alussa oli maassamme fysiatrianerikoislääkärin oikeudet 161 lääkärillä. Heistä33% ol i tehnyt väi töskir jan (53). Kaikistatyöikäisistä lääkäreistä (III/2004) 21 % oli väi-tellyt, joten fysiatrit ovat lääkäreistä keskimää-räistä useammin väitelleitä. Näin on etenkinnais fys ia t r ien kohdal la , s i l lä vä i te l le idennaisfysiatrien osuus (29,6%) on kaksinkertainenverrattuna yleensä naislääkäreihin (14,9%). Mie-hillä vastaavat luvut ovat fysiatreilla 34,6% jakaikilla mieslääkäreillä 27,1%.

Käytännön fysiatrian tavoitteena on sairauk-sien ja vammojen seurauksena syntyvien toimin-tahäiriöiden ehkäisy, arviointi, hoito ja kuntou-tus yhteistyössä muun terveydenhuollon- jakuntoutushenkilöstön kanssa niin, että potilaantai kuntoutujan koko elämäntilanne otetaan huo-mioon. Edellä mainittu käytännön työ alueet tu-levat melkoisen hyvin katetuksi väitöskirjojenaihealueiden kanssa. Tutkimuksen kohteena kipuja degeneratiiviset niska ja selkävaivat korostu-vat, mutta muutkin kehon alueet ja neurologisetsairaudet tulevat tutkimusten kohteina esille.Moniammatillinen arvio ja hoito ovat esillä lä-hes joka kuudennessa väitöskir jassa. Sitenfysiatrialla on valmiudet kriittisesti analysoidamyös kuntoutustoimintoja. Tämä on hyvä taustakehitettäessä kuntoutuksen erityispätevyyttä.

Johtopäätös

Väitöskirjojen suhteellisen runsauden osaltavoitaneen todeta, että fysiatrien toiminta onmaassamme varsin tiedehakuista.

TiedoteHyllyssäni on vielä runsaasti tilaa fysiatrien

uusille väitöskirjoille.

3.2. Fysiatreista joka kolmason tehnyt väitöskirjan

HANNU ALARANTA

31

Taulukko 1.

Fysiatrien väittelyvuosi, yliopisto ja väitöskirjan otsake.

1. 1933 Saima Tawast-Rancken Helsinki Uber zentral nervöse Einflusses auf die ReizbarkeitsParameter des Frosch-Nerven Muskels

2. 1959 Castor Lindqvist Helsinki The motor unit potential in severely paretic musclesafter acute anterior poliomyelitis

3. 1961 Erkki Valtonen Helsinki The effect of ultraviolet radiation of some spectralwavebands on the mast cell count in the skin

4. 1965 Manu Pasila Helsinki Periarthritis glenohumeralis5. 1967 Pertti Pylkkänen Helsinki Wirkungen der extracorporellen Hämodialyse

und ihre Anwendung zur Erzeugung vonElectrolytveränderungen beim Kaninchen

6. 1968 Gustaf Lilius Helsinki Fistula-in-ano: an investigation of human foetal analducts and intramuscular glands and a clinical study of150 patients

7. 1980 Matti Nykänen Helsinki On the structure and function of the rat rete testis andits connections

8. 1982 Rolf Danner Kuopio Adverse effects of anticonvulsive treatment onperipheral nerve conduction and posterior dominantEEG rhythm

9. 1982 Jussi Korpi Turku Alaselän sairaudet Lounais-Suomen aikuisväestössä10. 1983 Heikki Vanharanta Helsinki Effect of conservative treatment on normal and

osteoarthritic knee11. 1983 Mats Grönblad Helsinki Ultrastructural and experimental observations on

exocytosis, endocytosis and catcholamine storage intype of 1 glomus cells of the rat carotid body

12. 1985 Jouko Salminen Turku Adolescent back13. 1985 Hannu Alaranta Turku Lanneselän välilevytyrän takia leikattujen henkilöiden

toiminta- ja työkykyä määräävät tekijät14. 1986 Heikki Hurri Helsinki Selkäkoulu kroonisen kipuselän hoidossa15. 1987 Seppo Mahlamäki Kuopio Nuorten hiihtäjien selkäoireet ja löydökset16. 1987 Antti Malmivaara Helsinki Thoracolumbar junctional region of spine17. 1988 Jukka Savolainen Oulu Immobilization effects on collagen synthesis and

proteolytic activities in rat skeletal muscle18. 1988 Guy Mellin Helsinki Development and assessment of noninvasive methods

for spinal mobility measurements and their correlationwith the degree of low back pain

19. 1988 Eira Viikari-Juntura Helsinki Examination of neck20. 1989 Asko Lukinmaa Helsinki Lanneselkäsairaus biopsykososiaalisena häiriönä21. 1991 Lauri Virta Turku Lannerangan spondyloottinen spondylolisteesi

aikuisiässä22. 1991 Olavi Airaksinen Kuopio The effect of intermittent pneumatic compression in

patients with lower limb disorders23. 1991 Finn Nykvist Turku Outcome of severe sciatica24. 1991 Pekka Tarkkanen Turku Työikäisten traumaattiset selkäydinvammat Suomessa

1970-1984 ja kuntoutuminen rintarangan alueen selkäydinvammasta

32

25. 1991 Esa-Pekka Takala Helsinki Assessment of neck-shoulder disorders inoccupational health care practice

26. 1991 Mikael Eklund Uumaja On vocational rehabilitation in Northern Sweden27. 1991 Timo Pohjolainen Helsinki The Finnish lower limb amputee28. 1992 Karl-August Lindgren Kuopio The thoracic outlet syndrome and the first rib29. 1992 Kaj Sundqvist Oulu Substrate and energy/linked regulation of the

tricarboxylic acid cycle metabolite pool size innormoxic and ischemic rat heart

30. 1993 Kaj Rekola Oulu Health services utilization for musculoskeletaldisorders in Finnish primary health care

31. 1993 Olavi Hämäläinen Oulu Fighter pilot´s neck pain32. 1993 Sinikka Levoska Oulu Toimistotyötä tekevien naisten niskahartiaoireet33. 1994 Eeva Kääpä Oulu Collagens, proteoglycans, and neural structures in a

porcine model of intervertebral disc degeneration34. 1994 Kaija Puustjärvi Kuopio Exercise induced alterations in the metabolism of

intervertebral disc matrix, vertebral mineral densityand spinal muscle fiber types

35. 1994 Kaija Koskimies Helsinki Vibration and noise induced health effects amongFinnish forest workers

36. 1994 Jorma Kivimäki Helsinki Knee disorders in carpet and floor layers and painters37. 1994 Riitta Pöllänen Tampere Kuntoremontti38. 1995 Leena Kauppila Helsinki Lumbar artery disease39. 1995 Teuvo Sihvonen Kuopio Low back pain, paraspinal EMG and forgotten dorsal

rami40. 1995 Arto Herno Kuopio Surgical results of lumbar spinal stenosis41. 1996 Jari Arokoski Kuopio Altered properties of articular cartilage and

subchondral bone after long-term joint loading42. 1996 Tiina Leistevuo Turku Antimicrobial agents in the elderly: resistance of

fecal aeobic gram-negative bacilli in the geriatrichospital and the community

43. 1996 Maunu Nissinen Helsinki The growth of the adolescent back44. 1997 Auli Holstila Turku Kuntoutumisen ennuste pitkäaikaisissa tuki- ja

liikuntaelinsairauksissa45. 1997 Maarit Gockel Helsinki Clinical examination and follow-up after

scalenotomy for thoracic outlet syndrome46. 1997 Tuomo Pienimäki Oulu Chronic lateral epicondylitis47. 1997 Ulla Rytökoski Turku Kolmiulotteinen, isoresistiivinen dynamometri

(Isostation B-200) toimintakyvyn fyysisten edellytysten arvioinnissa kroonisesta alaselkäkivusta kärsivillä kuntoutujilla

48. 1998 Markku Hupli Oulu On the assessment of the outcome of back restorationrehabilitation

49. 1998 Kia Pelto-Vasenius Helsinki Reliability of fixation of fractures and osteotomieswith absorbable implants

50. 1998 Matti Yrjämä Oulu Vibration on lumbar spinal processes as a diagnostictest in low back pain patients

51. 1998 Eero Kyllönen Oulu Perimenopausal back52. 1998 Marja Mikkelsson Turku Musculoskeletal pain and fibromyalgia in

preadolescents

33

53. 1999 Satu Luoto Helsinki Postural and psychomotor control in chronic low-back trouble

54. 1999 Markku Kankaanpää Kuopio Lumbar muscle endurance in the assessmentof physical performance capacity of low backpain patients

55. 1999 Marja-Liisa Kauhanen Oulu Quality of life after stroke56. 1999 Mikko Kannisto Helsinki Pediatric spinal cord injury, years after the

lesion57. 2001 Pekka Rantanen Turku The dynamometric trunk muscle strength test in

low back trouble58. 2001 Jaro Karppinen Oulu Sciatica. Studies of symptoms, genetic factors and

treatment with periradicular infiltration59. 2003 Kaija Karjalainen Helsinki Multidisciplinary interventions for low back pain60. 2003 Pirjo Rintala Kuopio Physical activity and the risk of breast cancer61. 2004 Jari Ylinen Kuopio Treatment of chronic non-specific neck pain with

emphasis on strength training62. 2004 Aaro Rissanen Jyväskylä Back muscles and intensive rehabilitation of

patients with chronic low back pain63. 2004 Mauri Kallinen Jyväskylä Cardiovascular benefits and potenial hazards of

physical exercise in elderly people.64. 2005 Leena Niemistö Helsinki A randomized controlled trial of combined

manipulative therapy, stabilizing exercises, andspecialist consultation alone for chronic low backpain.

Taulukko 4

Viitekehys tai metodiikka

Koe-eläin/kadaveritutkimus 12Epidemiologia 10Kliininen mittaus 18Hoitotutkimus 9Moni ammatillinen hoito,kuntoutus 9tai toimintakyvyn arvioMuu

Taulukko 2.

Väitöskirjan yliopistopaikkakunta

Kaikki 1990:n jälkeenHelsinki 26 12Oulu 12 11Kuopio 11 9Turku 11 8Jyväskylä 2 2Tampere 1 1Uumaja 1 1

Taulukko 3

Väitöskirjassa käsiteltävä sairausryhmä

Aikuisen kipu-selkä 20Lapsen ja nuoren selkä 3Selkäydinvamma 2Niskan, olkapään ja yläraajan 9sairaudetFibromyalgia 1Polvikipu 1Polio 1Epilepsia 1Raaja-amputaatio 1Aivoverenkiertohäiriö 1Sydänkuntoutus 1Koe-eläin tai tieteellinenperustutkimus 10Muu 13

Yhteensä 64

34

4. HOITOJEN KEHITYS - ERI POTILASRYHMÄT

1890-luvun Suomessa aloitettiin sen ajan hen-gen mukainen toiminta, jota voi sanoa kuntou-tukseksi, vaikka itse termi on peräisin vuodelta1948. Sitä toteutettiin raajarikkoisten koulu-tuksena ja lääkintähuoltona, joita varten ryhdyt-tiin kouluttamaan myös henkilökuntaa. 1987otettiin käyttöön ohjetaulukko, jonka perusteel-la saksalaisen tapaturmakorvauskäytännön mu-kaisesti arvioitiin invaliditeetin vaikeusastetta.Vuotta myöhemmin otettiin askel pakollisen työ-tapaturmavakuutuksen suuntaan, kun säädettiinlaki työnantajan vastuusta työntekijää kohtaa-vasta ruumiinvammasta. Kuntoutuksen perustaluotiin kuitenkin vasta 1940-luvulla, jolloin kan-sakunnan solidaarisuustahto raskaiden sotienaikana ja niiden jälkeen mahdollisti sotainvali-dien ja myöhemmin kaikkien invalidien oikeu-den työhuoltoon.

Varsinainen alku

Kuntoutuksen aamuhämäristä lähtien vammai-suutta ja erityisesti vaikeavammaisuutta on pi-detty joko ainoana tai ainakin keskeisimpänäkuntoutuksen aiheena. Se on ollut tavallaanmyös kuntoutuksen eettismoraalinen lähtökohta– annetaan eniten sille, jolla on kaikkein vähi-ten. Toinen tärkeä, ehkä Sir William Oslerin joaikoinaan lausuma periaate on tullut vasta vähi-tellen vallitsevaksi: ei hoideta sairautta, jokaihmisellä on, vaan ihmistä, jolla on sairaus. Täs-sä on sarastus kuntoutuksen ekologisesta taikontekstuaalisesta periaatteesta, joka on vastatänä päivänä vakiintumassa. Juuri nämä seikatmerkitsevä, että kuntoutus on enemmän kuinpelkkä hoito.

Ajanjaksolla 1945 – 1960 polio, tuberkuloo-si, sydän- ja verisuonisairaudet, mielentervey-den häiriöt olivat sotavammojen ohella enitenterveydenhuoltoa kuormittavia ja aiheuttivatkuntoutuksen tarvetta, mutta kuntoutus oli eriy-tynyt sosiaalihuollon tehtäväksi. Sen johdostaterveydenhuolto tavallaan unohti koko hommanja kuntoutus jatkui vain rajattuna erityisryhmienerityisenä huoltona. Kuntoutus institutionali-soitui sosiaalihallituksen ja yksityisten laitostenväliseksi toiminnaksi. Jäljempänä tarkastellaanesimerkkeinä kahta vaikeavammaisryhmää, jois-sa kuntoutuksen tarve on lähes aina perusteltu,pitkäaikainen ja erityistä osaamista edellyttävä.

Resurssien ja osaamisen kehitys

Fysiatr i t ja neurologit ol ivat 1945 erikois-lääkäreinä tuntemattomia, hermo- ja mielitautienja ortopedian erikoislääkäreitä oli muutama, lää-käreitä yleensäkin vähän. Ennen sotia valmistuimuutamia sairasvoimistelijoita ja hierojia, mut-ta fysioterapeuttien koulutus alkoi myöhemmin.Vasta 1952 tuli ensimmäinen julkisen terveyden-huollon lääkintävoimistelijan virka Helsingin ki-rurgiseen sairaalaan. Vielä niinkin myöhään kuin1961 koko maassa oli vain 444 lääkintävoi-mistelijaa, joista vain puolet oli alallaan töissä.Muut kuntoutuksen ammattilaiset olivat tätäkinharvinaisempia. Sairaansijojen määrä oli kylläkasvussa, mutta varsinaista kuntoutusta niissäpystytt i in toteuttamaan vähän, tuberkuloo-siparantoloita lukuun ottamatta. Resurssienniukkuus e i estänyt monia la isen ja moni-ammatillisen kuntoutuksen syntysanojen lausu-mista Invalidisäätiön sairaalassa, ”henkisinä

PAAVO RISSANEN

4.1.1. Vaikeavammaisten kuntoutuksen javammaisliikunnan kehitys

35

kätilöinään” K. E. Kallio ja Antti Tamminen,kirurgi ja psykologi (ks. Hurri toisaalla).

1960- luvul la kuntoutus rantautu i osaksisosiaalivakuutusta, jolloin sen rahoituspohja laa-jeni. Myös sairaalapaikat lisääntyivät. Alkoi syn-tyä kylpylöitä, kuntoutuslaitoksia ja fysikaalisiahoitolaitoksia yksityiselle sektorille, mutta sai-raaloiden kaikkinaiset kuntoutusresurssit olivatvaat imattomia. Kansainväl inen t ieto alkoitukevoittaa laajaa kuntoutuskäsitettä varsinkin,kun sekä lääketieteen että terapeuttinen koulu-tettu henkilöstö kasvoi ja monipuolistui. Suomioli tullut aistivammaisten ja sydän- ja verenkier-toelinsairaiden kuntoutuksen eturivin maaksimaailmassa. Jopa WHO julkaisi sydänpotilaidenkuntoutusohjelman, joka oli kopio suomalaisestakäytännöstä.

Seuraaval la vuosikymmenel lä kuntoutusintegroitui tiukemmin julkisiin palvelujärjes-telmiin. Sairastavuuden kirjo oli edelleen muut-tunut yhä selvemmin kolmen kaupaksi: Tule-,sydän- ja verisuonisairaudet sekä mielentervey-den häiriöt. Kuntoutusjärjestelmä oli saanutmelkein lopullisen pirstoutuneen rakenteensa.Kuntoutuksen voimavarat olivat lisääntyneettuntuvasti ja esim. fysiatreja oli 1982 jo 37, pää-osa tosin Helsingin ja Turun seuduilla. Kylpylä-ja kuntoutuslaitoksia oli jo noin 50 ja fysikaali-sia hoitolaitoksia yli 200. Runsauden keskelläniin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla olipulaa asiantuntevasta kuntoutushenkilöstöstä.Raamien kontrolloimaton kasvu vei pohjaa osaa-miselta.

1980-lukua voidaan kutsua kuntoutuksenasiakaskeskeisyyden vuosikymmeneksi. Invalidi-huolto romuttui ns. Valtavauudistukseen, jokasiisrsi lääkinnällisen kuntoutuksen kokonaanterveydenhuollon tehtäväksi. Vammaispalve-lulaki avasi sosiaalihuollon kuntoutuksen uudel-leen. Vammaisjärjestöjen kautta Raha-automaat-t iyhdistys ryhtyi tukemaan kuntoutuskurs-sitoimintaa. Sairaaloiden kuntoutustilat paran-tuivat asianmukaisiksi. Vaikeavammaisten jaerityisryhmien tarpeet alkoivat tulla tyydytetyik-si, osalla omissa kuntoutuslaitoksissaan. Kun-toutujien määrä ja kuntoutukseen käytettävätvarat kasvoivat ja kasvu jatkuu edelleen.

Lopulta, vuonna 1991 tapahtui sitten kuntou-tuksen uusjako ja tuli koko joukko uusia haas-

teita, jota pyritt i in kuntoutuslainsäädännönkokonaisuudistuksella tukemaan. Erityistä oli se,että uudistus tarkoitti vaikeavammaisten lääkin-nällisen kuntoutuksen vastuun jakamista terve-ydenhuollon ja Kelan kesken, yksityiskohdittainmääritellyn työnjaon mukaisesti. Sen jälkeenKelaa koskevaa lainsäädäntöä on vielä 1.10.2005selkiytetty niin, että sen jälkihoito on vasta me-neillään. Mahdollisuudet kuntoutuksen toteutuk-seen niin henkilöstön, välineiden, laitosten jatieto-taitotason mukaan ovat hyvät. Mutta mei-tä tarkkaillaan. Miltään muulta terveydenhuol-lon alueelta ei vaadita yhtä paljon ja usein tie-teellistä evidenssiä siitä, että olemme oikeillajäljillä, tuloksellisia ja vaikuttavia.

Tämä News and News of IRMA julkaistiin1975 edellisenä vuonna Mexico Cityssä ol-leen IRMA II:n muistoksi Puerto Ricossa. Olitässä lehdykässä muistettu myös yhdis-tystämme. Uutisessa on kaksi lausetta, mut-ta silti siihen on saaatu mahtumaan neljämelko huvittavaa virhettä. Tietäen PuertoRicon fysiatrit asia on ihan ymmärrettävä.

36

Tuliko fysiatriasta kuntoutusta?

Vaikka kuntoutuksen näkökulma oli laajentu-nut vähitellen yksilön voimavarojen parantami-sesta myös ympäristöön kohdistuviksi toiminta-muodoiksi, kehitys ei ollut kivuton. Yhä enem-män alettiin eri aloilla tapahtuvaa lääketieteel-listä toimintaa kuntoutukseksi. Siihen vaikutti-vat ennen muuta vuoden 1972 kansanterveys- jaerikoissairaanhoitolait sekä lääkintöhallituksenyleiskirje 1572/74, joissa kuntoutus määriteltiintemppujen kokonaisuudeksi ja osaksi sairaanhoi-toa Ryhdyttiin toisaalta epäilemään, onko esim.fysio- tai psykoterapia kuntoutusta.

Fysiatrian erikoisalan sisälläkin kuohui. Olikaksi oppisuuntaa, joista toinen edusti puhtaas-ti alan lääketieteellistä osaamista ja vaati silloi-sen erikoisalan nimen, fysikaalinen lääketiedeja kuntoutus muuttamista fysiatriaksi. Tätä ru-vettiin sanomaan ”ruumisteknikkoporukaksi”.Asiasta käyti in keskustelua myös lääkintä-hallituksen kanssa. Väliaikaisesti tämä linja voit-ti, toinen hävisi. Syntyi myös ristivetoa fysiat-rian ja eräiden muiden erikoisalojen kesken.Erikoisesti reumatologit ja neurologit, joskusortopeditkin olivat kisassa mukana. Viime vuo-sina sekä fysiatrit että muut erikoisalat ovat aikayksimielisesti jakaneet kuntoutuksen osaamisenkeskenään.

Aivohalvaus

Kuntoutus aivohalvauksissa on kulkenutkehityskaaren täysin passiivisesta, hengissäsäilyttävästä hoidosta sairaalaosastolla aktiivi-seen, pitkäänkin jatkuviin liikeharjoituksiin.Fysioterapian käyttö aivohalvauskuntoutuksessaalkoi vasta 1940 - 1950-luvuilla, jolloin alettiinkehittää neurofysiologiseen tietoon perustuviaterapioita kuten PNF-, Voss- tai Knott-menetel-mät. Kuntoutuksesta voidaan puhua vasta 1960-luvun puolivälistä alkaen, jolloin erikoisestifysioterapeuttikunnan kasvaessa Bobath-terapiaalkoi saavuttaa kansainvälistä hyväksyntää jainnostusta Suomessakin. Into on jatkunut aivanviime vuosiin saakka, kunnes havaittiin, ettämenetelmän vaikuttavuutta on tutkimuksin todis-tettu vähän jos ollenkaan. On tosin tutkimuksinosoitettu, että menetelmä valittiin lähinnä käy-tännön työssä saadun kokemuksen ja käydynkoulutuksen perustee l la e ivätkä fys ia t r i t ,neurologit tai muutkaan olleet asiasta kiinnos-tuneita.

Nykyään on muodikasta puhua perinteisestä jauudesta, aktivoivasta terapiasta. Perinteinen al-koi sotien jälkeen ja oli terapeuttikeskeistä, jossaterapeutti päätti tavoitteet ja toimintatavat. Me-

netelmässä korostuu terapeutin käsillä tapahtu-va ohjaaminen eikä siinä kiinnitetä huomiotakuntoutujan omaan ajatteluun tai havaintojentekoon eikä neuropsykologisiin toimintoihin.Kun tätä verrattiin kontrolloidussa tutkimus-asetelmassa motoriseen uudelleen oppimis-ohjelmaan (Motor Relearning Program, Lang-hammer ja Stanghelle, 2000), jossa käytetääntehtäväkeskeistä harjoittelua, MRP:n mukaises-sa ohjelmassa mukana olleet potilaat viipyivätsairaalassa vähemmän aikaa ja motorinen suo-riutuminen parani merkitsevästi enemmän kuinBobath-ryhmässä.

Vaikka SITRA:n aivohalvauksen tutkimus- jahoito-ohjelmassa 1979 ja kymmenen vuottamyöhemmin lääkintöhallituksen hoidon järjes-tämistä selvittänyt työryhmä korosti aktiivista javarhaista kuntoutusotetta, jäljelle jäi vuosikym-meniksi kuntoutusta jarruttanut haava. Sen ajantiedon mukaan aivoja kohdannut vaurio korjau-tuu eniten ensimmäisen puolen vuoden aikanaja mahdollisesti jossain määrin vuoteen saakka.Sen jälkeen ei ole enää toivoa. Lääkärit ottivatsen todesta ja ylläpitävä sekä oikeastaan myösikäihmisten kuntoutus unohdettiin. Tätä käsitys-

4.1.2 Vaikeavammaisten kuntoutus

37

tä kyllä eräät fysiatrit yrittivät muuttaa, ja mm.Mikko Kannisto julkaisi Duodecimissa katsauk-sen Fysiatr ia a ivohalvauspot i laan kuntou-tuksessa, yhdessä Olli Waltimon kanssa 1989.Siitä huolimatta erikoisalamme osuus StrokeUnit-toiminnassa on jäänyt vähäiseksi.

Nykyaikaisilla kuvantamismenetelmillä onvoitu todistaa aivojen plastisuus, hermosolujenuudelleen järjestäytyminen ja tiettyjen motoris-ten rakenteiden aktivoituminen mm. toistetuillatehtäväsuorituksilla ja tehokkaan, varhain aloi-tetun harjoittelun yhteydessä. Tällä hetkelläaivohalvauskuntoutuksen vaikuttavuuden edel-lytyksistä tiedetään varsin paljon. Sellaisia ovatmm. moniammat i l l inen kuntoutus er i ty is-yksikössä [A], varhaisuus [A], liikkumisvälineetsekä kommunikaatio- ja ympäristönhallinta-laitteet [A], kuntoutuslaitosjakso [B], ylläpito-vaiheen kuntoutus [B], raajojen pakotettu käyt-tö [B] ja sosiaaliset verkostot, omaishoitajienjaksamisen tuki, perheen huomioiminen, ryhmä-ja kurssimuotoinen kuntoutus, joilla kaikillakohtalainen näyttö [B].

Selkäydinvammat

Tapaturmaisen selkäydinvamman kuntoutuk-sen kehitys on Invalidiliiton Käpylän Kuntoutus-keskuksen (perustettu 1953) historiaa 1960-lu-vun alusta lähtien. Julkisella terveydenhuollollaei ole ollut merkittävää osuutta oman kuntoutus-toiminnan toteuttamisessa. Selkäydinvammais-ten kuntoutuksen järjestämisestä Suomessa onkäyty lukuisia keskusteluja ja tehty moniamietintöjä, joissa on pohdittu osaamisen keskit-tämistä, jatkohoidon varmistamista, yhteistyötä,järjestämisvastuita ja toimivan palveluketjunrakentumista tapaturmapaikalta normaaliin elä-mään. Kymmenien vuosien miettimiset eivät olevieläkään saaneet aikaan lopullista päätöstä sii-tä, miten tämän erikoisryhmän tarpeet eri vai-heissa voitaisiin parhaalla mahdollisella tavallahoitaa.

Ennen Käpylän Kuntoutuskeskuksen perusta-mista selkäydinvammaisten tutkimus, hoito jakuntoutus hoidettiin julkisessa terveydenhuol-lossa, jossa kuntoutuksen osuus oli olematon ja

tavoitteena oli saada potilas akuuttihoidon jäl-keen johonkin jatkohoitopaikkaan, joka voi ollayhtä hyvin toinen sairaala, kunnan- tai terveys-keskussairaalan vuodeosasto, jopa vanhain- taikunnalliskoti. Tällaista tapahtui vielä 1980 al-kaneella vammaisten vuosikymmenelläkin, jol-loin tiedotusvälineet aika ärhäkästikin käsitteli-vät yksittäisiä ihmiskohtaloita. Tämä heijastuimyös Käpylän asiakaskunnannassa siten, ettäalkuaikoina vuosien ajan keskeisin ongelma oli-vat jatkohoitopaikassa syntyneet makuuhaavat jamuutkin komplikaatiot. Jopa siinä määrin, ettäkuntoutusjaksojen aikana jouduttiin ponnistuk-sia käyttämään enimmäkseen niiden hoitoon.

Selkäydinvammaisten kuntoutus on ollut sikälikuitenkin onnellisessa asemassa, että sen kehi-tyksen vastuussa olevat johtajat ovat olleet poik-keuksetta karismaattisia lääkäreitä. Käpylässä onheitä ollut koko joukko: Lars-Erik Laurent, Kris-tiina Möller, Veli-Matti Huittinen ja nyt parhail-laan Hannu Alaranta. He ovat saaneet aikaankuntoutuksen oikean ajoituksen ja laaja-alaisuu-den sekä hyvin hoidetut prosessit, palvelu-, hoi-to- ja kuntoutussuunnitelmat. Komplikaatiotkuntoutukseen tullessa ovat harvinaisia. Nor-maalin elämän tavoitteet saavutetaan yleisesti.Kuntoutukseen on vakiintunut motivaatiota suo-siva ilmapiiri, Käpylän henki. Suuri joukkofysiatrian erkoistumiskoulutuksessa olleista onsaanut selkäydinvammaisten kuntoutuksen javammaisliikunnan peruskokemukset tässä osaa-misen ilmapiirissä.

Selkäydinvamman käypä hoito –suositus val-mistui vuonna 2000. Se sisältää kuntoutuksenavainalueet. Niitä ovat akuuttivaiheen hoidonkeskittämisen yliopistosairaaloihin ja sen jälkei-sen kuntoutuksen viiveettä Käpylän Kuntoutus-keskuksessa. Tavoitteena on myös kehittää selkä-ydinvammaisen elinikäinen seuranta- ja hoito-järjestelmä erikoispoliklinikoiden johdolla, jokatoimii läheisessä yhteistyössä perusterveyden-huollon omalääkärin kanssa. Suosituksen val-mistelussa fysiatrien panos on ollut keskeinen.

Vammaisliikunta

Vammaisten järjestelmällinen mukaan ottami-

38

nen liikuntaharrastuksiin alkoi toisen maailma-sodan jälkeen selkäydinvammaisten kuntoutuk-sen yhteydessä Stoke Mandevillessä Englannis-sa. Käynnistäjänä oli Sir Ludwig Guttman, sai-raalan kuntoutuslääkäri ja kli inikko. Hänenaloitteestaa luotiin myös vammaisurheilun kä-site, käytäntö ja organisaatio. Vuodesta 1960lähtien vammaisten olympialaisia eli paralym-pialaisia on järjestetty säännöllisesti olympia-deittain sekä kesä- että talvikisoina.

Suomi ei ollut kehityksen jälkijoukoissa. Kä-pylän Kuntoutuskeskuksen kuntoutusohjelmassaliikunta oli keskeinen sisältö, tavoitteena sopi-van liikuntaharrastuksen löytyminen vammautu-neen ehdoilla ja liikunnan vakiintuminen elin-ikäiseksi harrastukseksi. Vuonna 1964 perustet-tu Suomen Invalidien Urheiluliitto (SIU) tukitätä kehitystyötä, ja vaikka se sittemmin kehit-tyi urheilujärjestönä, kuntoliikunta ja sen kehit-täminen er i la isten ja er i - ikäisten l i ikunta-

vammaisten ehdoilla on yhä laajeneva alue.Näkövammaisilla, kehitysvammaisilla ja eräillämui l la vammaisryhmil lä on omat l i ikunta-järjestönsä. Kaikilla tahoilla on yhteistyötä kes-kenään, ja huippu-urhei l i ja t on integroi tuvammattomien kattojärjestöihin.

SIU alkoi värvätä fysiatriaan erikoistuvia taierikoistuneita lääkäreitä vammaisurheilun ja –liikunnan, luokittelun, kilpailujen ja joukkuei-den lääketieteelliseksi asiantuntijaksi sekä kan-sainvälisen tiedon ja suhteiden kehittäjiksi. En-simmäisenä Hannu Alaranta osall istui 1973vammaisurheilun lääkärikongressiin, josta ”har-rastus” on jatkunut. Hän on saanut seuraa jaka-maan toimintaa ja kehitystä edelleen monestaerikoislääkärikuntamme edustajasta. Liikunta onvammaiselle elinehto, ehkä vielä enemmän kuinvammattomille. Liike on elämän merkki. Senovat ne oppineet, jotka ovat ol leet mukanavammaisliikuntatyössä.

Fysiatrit Erkki J. Valtonen, Guy Mellin ja Paavo Rissanen kongressissa Jerusalemissa tou-kokuussa 1984. Jotta he olisivat päässeet itkumuurille, heidän piti ottaa juutalaisten käyt-tämä perinteinen valkoinen päähine päähänsä.

39

Amputaatio- ja proteesitekniikan kehitys onperustunut vuosisatojen ajan enemmän koke-mukseen kuin tieteelliseen tutkimukseen. Vastaviimeisen 20-30 vuoden aikana tekninen kehi-tys ja tieteellinen tutkimustyö on huomattavastinopeuttanut alan kehitystä. ”On ilmeistä, ettäapuvälineiden toiminnan ymmärtäminen voidaanrakentaa ainoastaan terveen liikuntaelimistöntoiminnan tuntemisen perustalle.” Näin osuvas-ti dosentti Castor Lindqvist on vuonna 1961 kir-joittanut kirjansa alkulauseessa. Nykypäivänkinfysiatrian erikoislääkäri voinee todeta tämänsanoman edelleenkin hyvin paikkansa pitäväksija osit tain myös tämän takia fysiatr i t ovatsairaanhoitopi ireissä yleensä jär jestämässäamputoitujen kuntoutusta ja moniammatillisentiiminsä kanssa huolehtivat proteesin käytönohjauksesta, harjoittelusta, amputoidun henki-lön apuvälineistä ja tarvittaessa ammatilliseenkuntoutukseen ohjauksesta.

Raaja-amputaation pääsyyksi on tullutverenkiertohäiriö

Ennen ihmisten eliniän ollessa lyhyt ylä- jaalaraaja menetettiin yleensä tapaturmaisesti.El inajan pidentyessä ja sotien vähentyessäamputaatioiden pääsyyksi länsimaissa on tullutraajan verenkiertohäiriö. Kirurgisen tekniikan jahoidon kehityttyä tapaturmassa menetetyn raa-jan replantaatio tietyissä tapauksissa on tullutmahdolliseksi. Verisuonikirurgian kehittyminenja kapasiteetin l isääminen on tehnyt raaja-amputaatioiden välttämisen mahdolliseksi. Täl-lä hetkellä Suomessa akti ivisesti verisuoni-kirurgisia rekontruktioita myös iäkkäille potilail-le tekevät sairaalat ovat pystyneet vähentämään

merkittävästi amputaatioita.Raaja-amputaatioista ei ole kuitenkaan koko-

naan päästy. Amputaatio voi olla edelleenkin ai-noa henkeä pelastava tai rekonstruktiivinen toi-menpide. Amputaatioiden ja protetiikan histori-assa on tiettyjä mielenkiintoisia vaiheita, joitakirjoituksessa valotetaan.

Verenvuodon hallinta amputaatioissa

Antiikin aikoina amputaatio tehtiin hehkuvankuumalla raudalla, ja kiehuvaa öljyä käytettiinverenvuodon historiaan. Antiikin aikana keksit-tiin verenvuodon tyrehdyttäminen myös verisuo-nen sitomisella, mutta se sittemmin unohdettiin.Ammati l taan aluksi parturi, Ambroise Paré(1510-1590), otti 1500-luvulla tämän amputaa-tiokirurgisesti merkittävän edistysaskeleen uu-delleen käyttöön. Parturin liikkeen oven yläpuo-lella riippuva ”verilautanen” juontaa juurensajuuri Ambroise Parésta. Andreas Vesaliuksen(1514-1564) anatomiset tutkimukset ja WilliamHarveyn (1578-1657) verenkiertotutkimuksetloivat amputaatiokirurgialle perusteet. Morell(1674) ja Peti t (1718) keksivät veri tyhj iö-laitteiston ja von Esmarch (1873) kehitti veri-tyhjiön, jonka mukaista periaatetta nykyäänkinkäytetään.

Sodat ovat kehittäneetamputaatiotekniikkaa

Sodat ovat kehit täneet myös amputaatio-kirurgiaa. Napoleonin pääkirurgi Jean Domi-nique Larrey (1766-1842) teki Napoleonin kah-den kuukauden sotaretken aikana 972 raaja-

TIMO POHJOLAINEN

4.2. Antiikin amputaatioistanykypäivän protetiikkaan

40

amputaatiota. Larrey teki mm. johtopäätöksen,että primaari amputaatio paranee paremmin jainfektoituu harvemmin kuin myöhemmässä vai-heessa tehty amputaatio. Hän piti myös amputaa-tioalueen ompelua ja liian tiiviitä sidoksia virhe-ellisinä. Hän kehitti ja organisoi laajasti myösNapoleonin armeijan koko lääkintähuoltoa kun-toutukseen ulottuen. Ansioistaan Larreyn nimionkin hakattu Pariisin riemukaareen ja hänenpatsaansa on Pariisin sotilassairaalan pihalla.

Vi imeisten sotien aikana kenttä- ja sota-sairaaloissa pyrittiin mahdollisimman distaa-lisiin giljotiiniamputaatioihin ja myöhemminmahdolliseen reamputaatioon tai sekundaariseensulkemiseen. Lopullinen amputaatiotaso vaihtelireamputaatiotarpeesta riippuen. Amputoidunkuntoutus vaikeutui ja pitkittyi pakosta pitkänodottelun takia.

Käyttökelpoisen amputaatiotyngän aikaansaa-minen rauhan olosuhteissa helpottui narkoosinkäyttöönoton myötä 1800-luvun puolivälissä.Sitä ennen leikkauskivun lievitykseen käytettiinalkoholia, unilääkkeitä ja potilaan sokkitilaa.Kirurgin piti olla nopea, jotta kivut olisivat mah-dollisimman lyhytaikaisia.

Käytössä ollut proteesitekniikka on vaikutta-nut amputaatiotapoihin. Proteesien ollessa al-keellisia tyngän kärjen tuli sietää proteesin jaliikkumisen aiheuttama kuormitus. Tynkä pyrit-tiin verhoamaan kuormitusta kestävillä kudok-silla. Parhaiten se on onnistunut Symen amputaa-tiossa, jossa säären distaalinen amputaatio pei-tetään jalkapohjan pehmytkudoksella ja iholla.Samaa per iaatet ta on käytet ty Chopar t in ,Pirogoffin ja Lisfrancin amputaatioissa.

Sodat ovat kehittäneet myösproteesitekniikkaa

Tekojäsenet mainitaan Aristofanen kirjoituk-sissa n. 500 eKr., jona aikana myös kreikkalai-nen historioitsi ja Herodotos on kir joittanutproteeseista. Hänen mukaansa v. 484 eKr.Hegesistratos pakeni spartalaisten vankeudestaleikkaamalla irti kahlehditun alaraajansa. Myö-hemmin hän korvasi alaraajansa proteesilla,mutta joutui uudelleen spartalaisten vangiksi jamenetti henkensä. Vanhin säilynyt proteesi noinvuodelta 300 eKr. oli Royal College of Surge-

ons’n kokoelmissa, mutta tuhoutui toisen maa-ilmansodan Lontoon pommituksissa. Aiemminmain i t tu Ambro ise Paré suunni t te l i myösproteeseja.

Tunnetuin alaraajaproteesi on vuonna 1696Verduinin suunnittelema reisimansetilla varus-tettu sääriproteesi, jonka tyyppisiä proteesejavoidaan vielä nykyäänkin käyttää. Vanhin tun-nettu toiminnallinen yläraajaproteesi on 1400-luvun alkupuolelta. Se löydettiin Reinin laaksos-ta. Proteesin sormiosat liikkuvat jousien avullapareittain. Tunnetuin yläraajaproteesi on rosvo-ritari Götz von Berlichingenil le valmistetturautakäsi, jota säilytetään Nürnbergin museos-sa.

Suomessa Espoossa on löydetty 1580-1620peräisin oleva rautainen yläraajaproteesi, jokaon nähtävillä Turun linnan museossa. Kämme-nen päällä olevalla vivulla voidaan säätää sor-mien asentoa.

Amputaatiokirurgian ja proteesitekniikan ke-hittymisestä sotien aikana kertoo Amerikan si-säll issodan aikana valmistettu ensimmäinenalaraajaproteesi, jossa nilkka-akselin kohdallaoli iskunvaimentimena kumipuskurit. Proteesi-tyypistä alettiin myöhemmän tuotekehittelyn jäl-keen käyttää nimeä ”American leg”. Sen jälkeenon alettu käyttää proteesin jalkaterän ja nilkanalueella vaimentimia ja myöhemmin myös ener-giaa varastoivia elementtejä. Ensimmäisessämaailmansodassa menetettiin erittäin runsaastiraajoja, mutta sinä aikana proteesitekniikka eimainittavasti kehittynyt. Toisen maailmansodanjälkeen alkoi proteesialalla voimakas tutkimusja tuotekehitys, joka oli amerikkalaisten haavoit-tuneiden huoltojärjestön Veterans Adminis-tration ansiota. Järjestö kehitti yhteistyössä yli-opistojen kanssa mm. nykyäänkin käytettävätSACH (Solid Ankle Cushion Heel) -jalkateränja PTB (Pate l lar Tendon Bear ing) –säär i -proteesin.

Castor Lindqvistin merkittävyys Suomenprotetiikassa ja ortotiikassa

Suomalainen proteesin valmistustaito on ollutpääosin saksalaista perua, koska proteesimestaritkävivät hakemassa oppia Saksasta. Suomessaraajaproteesien ehdoton grand old man on ollut

41

fysiatri, dosentti Castor Lindqvist (1922-1994).Kirjoittajalla oli i lo olla Castorin viimeinen”opetuslapsi” ennen hänen eläkkeelle siirtymis-tään vuonna 1985. Professori Fabian Langen-skiöld, jota Castor kunnioittavasti usein muis-teli, sanoi 1950-luvulla ortopedikirurgiksi aiko-valle Castorille, että ”sinä Castor otat Invali-disäätiön kuntoutuksen vastuullesi”. Invali-disäätiöllä hoidettiin 1950-luvulla hyvin run-saasti sotainvalideja ja poliopotilaita. NiinpäCastor lähetetti in Yhdysvaltoihin oppimaanortotiikkaa ja protetiikkaa, koska poliopotilaattarvitsivat ortooseja ja sotainvalidit proteeseja.Yhdysvalloissa Castor vietti vajaan kahden vuo-den ajan. Siltä reissulta Suomeen Castor toi mm.PTB-proteesin ja sen valmistusmetodiikan, jotaproteesimestarit alkoivat toteuttaa.

Castor kirjoitti Suomen ensimmäisen orto-tiikkaa ja protetiikka käsittelevän kirjan ”Ala-raajan proteesien ja tukisidosten toiminta”, jokajulkaistiin vuonna 1961. Tiimityöskentely ei ol-lut Castorille vierasta ja hän oli todennäköisestiensimmäinen ti imityötä tekevä suomalainenfysiatri. Kirjansa alkulauseessa hän noin 45vuotta sitten sanoo mm.: ”Proteesi- ja tukisidos-alan nopea kehitys ja sen entisestään parantu-neet mahdollisuudet tarjota potilaille heidän yk-silöllisiä tarpeitaan tyydyttäviä apuvälineitä pa-kottavat lääkärin, proteesiteknikon ja lääkintä-voimistelijan yhteistyöhön”. Hieman myöhem-min Castor toteaa: ”Ei liene erimielisyyttä siitä,että alaraajan proteesien ja tukisidosten toimin-ta on juuri se ongelma, josta edellä esitetynteam’n jäsenten tulee päästä yhteisymmärryk-seen jokaisen hoitamansa potilaan kohdalla”.Amputoidun potilaan kuntoutus on ehdottomas-t i t i imi työtä ja vaat i i lääkär i l tä ja hänentiimiltään kokemusta.

Invalidisäätiö ja Helsingin Proteesisäätiö oli-vat aikaisemmin ainoita paikkoja, joissa fysiatri-aan erikoistuvat lääkärit saivat oppia ortotii-kassa ja protetiikassa. Nykyään useassa keskus-sairaalassa fysiatrian ylilääkäri hoitaa raaja-amputoitujen kuntoutusta esimerkillisesti ja pys-tyy kouluttamaan erikoistuvaa lääkäriä. Castoroli kärsivällinen opettaja, jolla oli valtava käy-tännön kokemus sekä vammaisista lapsista ettäaiku is is ta. Vaike issa or toosi - ja proteesi -

ongelmissa potilaat lähetettiin ympäri SuomeaCastorin konsultaatioon. Castor oli ratkaisuis-saan realistinen eikä lähtenyt helposti - kutenhän itse sanoi – haihattelemaan. Hän pyrki jo-kaiselle potilaalle perustelemaan ratkaisuna jakirjoitti potilaskertomuksensa loppuun aina lau-seen ”Potilas vaikuttaa ymmärtävän asian”, josvaikutelma oli, että potilas oli tosiaan ymmärtä-nyt. Castor herrasmiehenä ja aina ”kissimirri-kaulaisena” sai potilaat yleensä hyvin vakuuttu-maan.

Joskus vanhemmat tulivat uusimaan hiemanhäpeissään lapsen proteesia, joka oli kuluneennäköinen. Castor sanoi tällöin vanhemmille, ettälasta ei saa missään tapauksessa moittia siitä,että proteesi on kulunut. Castorin periaatteenaoli, että jos proteesit ja ortoosit olivat käytetynnäköisiä, se varmisti, että apuvälineestä on ol-lut hyötyä ja se on ollut varmasti käytössä. Myöseri-ikäisten kävelystä ja liikkumisesta Castorillaoli oiva periaate, joka jokaisen fysiatrin kannat-taa pitää mielestä. Periaatteen mukaan lapsi eivälitä kävelyn kosmetiikasta, vaan hän liikkuutavalla tai toisella vauhdilla eteenpäin. Keski-ikäinen taas pyrkii ”kosmeettisesti hyväksyt-tävään kävelyyn” ja vanhus arvostaa turvallisuut-ta, mutta ei nopeutta. Nämä tavoitteet sopivathyvin realistisiksi kuntoutuksen tavoitteita.

Puujalka alkaa olla historiaa

Amputaation jälkeen tynkä edelleenkin sido-taan. Tyngän oikea sitominen on todistetustikinyllättävän vaikeaa. Elastinen tynkäsukka on tul-lut 1980-luvulla helpottamaan tyngän muotout-tamista. Nykyisen mallisen harjoitusproteesintoivat Suomeen DI Martti Kärkkäinen ja dosenttiHannu Alaranta v. 1986 kongressimatkan oppina.Amputaat ioiden epidemiologiaa ja protet i-soinnin onnistumista on kirjoittaja tutkinut Han-nu Alarannan kanssa.

Tyngän hoidon ja muotoutuksen on 2000-lu-vulla mullistanut silikonituppi. Silikonituppi-hoidolla päästään nopeaan proteesin valmistuk-seen ja kävelyharjoitteluun.

Proteesin materiaalit ovat muuttuneet 1980- ja1990-luvulla huomattavasti. Muovimateriaalienyleistyminen 1980-luvulla on edistänyt proteesi-

42

tekniikkaa. Muovimateriaaleista valmistetutproteesin osat ovat varsin helppoja ja nopeitamuokata sekä työstää sopivaan muotoon. Tynkävoidaan mitata sähköisesti ja malli muotoilla javalmistaa CAD/CAM -laitteistolla ja tekniikal-la. Tynkä voidaan mitata tietyssä paikassa jamitat lähettää sähköisesti jatkotyöstämistä var-ten.

Proteesin nivelratkaisuissa on valittavissa lu-kuisia vaihtoehtoja. Proteesin polvinivelissänykyään voidaan valita yksi-. kaksi- ja neliakse-lisia niveliä. Ne voivat olla eri laisil la l isä-laitteilla varustettuja ja hydraulisia. Henkilö voisäätää itse nivelen toimintaa omaa toiminta-tarvetta vastaavaksi. Nivelet voivat olla elekt-ronisia, jolloin mikroprosessori saatää polventoimintaa käyttäjän ominaisuuksien tehtyjenesisäätöjen mukaisesti kävelynopeuteen ja maas-toon sopivaksi. Myös proteesin jalkateräosissaon erittäin runsaasti valinnan varaa SACH-jalka-terästä aina energiaa varastoiviin ja vapauttaviinjalkateriin saakka. Puujalka alkaa olla jo histo-riaa.

Tavoitteena kävelevä asiakas

Amputoidun kuntoutus ei saa koskaan olla lii-an tekniikkakeskeistä. Hyvällä ja kalliillakaanteknisellä ratkaisulla ei välttämättä päästä hy-vään lopputulokseen. Ei riitä, että hankitaanvain proteesi - päämääränä tulee olla omassaelin- ja toimintaympäristössään mahdollisimmantoimintakykyinen henkilö, jolle optimaalisenteknisen ratkaisun lisäksi on järjestetty proteesinkäytön opetus ja hänen apuväline- sekä asunnon-muutostarpeensa on kokonaisuudessaan otettuhuomioon. Ei riitä siis kilpailutus proteesista jasen osista, vaan kilpailutuksen kohteena tuleeolla kävelevä asiakas. Mittarina ei voi olla vainapuvälineen hinta. Toisessa vaakakupissa on ol-tava potilaan elämänlaadun paraneminen ja ko-vat mittarit eli taloudelliset säästöt, jotka hyvälläja asiantuntevalla kuntoutuksella saavutetaan.

Puujalkavitsejä

Toim. Tapani Kovanen ja Harri LahtinenEspoon InvaliditInvatieto OyHelsinki 1995

Tässä julkaisussa on siellä täällä puu-jalkavitsejä ja vähän muitakin. Ne ovatvammaisten henkilöiden omia tarinoita taikeksittyjä sellaisia. Julkaisulupa on – siisnaurakaamme jos naurattaa ihan luvankanssa! Toisaalta, ni istä saattaa ol laopiksikin…….

Joskus saattaa tuntua kipeältäkin, kun itsejoutuu vitsailun kohteeksi ja naurunalai-seksi. Mutta kun tohtii itsekin nauraamukana omille virheilleen ja puutteelli-suuksilleen, se ikään kuin helpottaa. Huu-morintaju on myös henkevyyden puntari,sillä mitataan kuinka suvaitsevaisia meolemme, ehkä se hieman keventää omaltaosaltaan tätä elämisen taakkaa.

+ + +

- Tohtori tätä oikeata jalkaani särkee ihanhirveästi.- Tjaa. Mutta parannuskeinoa siihen eiole. Särky nähkääs johtuu korkeasta iäs-tä.- Ei voi olla mahdollista. Vasen jalka onsaman ikäinen, eikä sitä särje ollenkaan.

43

Eräät fysiatrikollegamme toteuttivat moderne-ja hoito- ja kuntoutusperiaatteita jo ennen kuinnäyttöön perustuvista hoidoista puhuttiin ylei-sesti. Castor Lindqvist oli ensimmäisiä fysikaa-l isen lääketieteen ja kuntoutuksen erikois-lääkäreitä ja teki 1950-luvulta alkaen yli 30-vuo-tisen uran Invalidisäätiön sairaalassa. Hän pa-neutui erityisesti kroonisten selkäpotilaidendiagnostiikkaan ja työkykyarvioihin. Hän näkija ymmärsi passiivisuuden ja liiallisen levonhaitalliset vaikutukset tässä potilasryhmässä.Tyypillinen loppupäätelmä hänen lausunnois-saan olikin, että “...ei voida lääketieteellisinperustein kieltää potilaalta työntekoa”. Jotkutkollegat pitivät hänen lausuntojaan liian tiukkoi-na. Myöhempi tutkimus on ainakin osittain osoit-tanut Castor Lindqvistin näkemykset oikeiksi.

Manu Pasila, Castor Lindqvistin aikalainen,toimi Töölön sairaalassa 1950-luvun loppupuo-lelta alkaen lähes 30 vuoden ajan. Hän näki sel-västi fysiatrisen potilasaineiston muutoksen:sodan aikana ja jälkeen hoidettiin ja kuntou-tettiin sodassa vammautuneita, eikä kuntoutuk-sen kohteena olleesta vammasta ollut epäselvyyt-tä. Ajan mukana “vamman” tai “vaurion” synty-tapa hämärtyi. Mukaan tulivat työssä “kulumi-nen” ja erilaiset psykososiaaliset ongelmat. “Tar-vittaisiin uusi sota, jossa terveitä nuoria ihmi-siä vammautuu, niin fysiatreilla ei olisi epäsel-vyyttä siitä, mitä ja keitä he hoitavat ja kuntout-

tavat”, sanoi Manu tämän luvun kirjoittajallejoskus 1980-luvulla tuskastuneena epämääräisiinja syntytavaltaan epäselviin sekä vaikeahoi-toisiin kiputiloihin.

Tärkeä virstanpylväs etsittäessä kriittiseentutkimusnäyttöön perustuvia fysiatrisia hoito- jakuntoutusmenetelmiä oli Elina Saloheimon,Timo Klaukan ja Kai Sieversin Kansaneläkelai-toksen julkaisusarjassa vuonna 1986 julkaisema“Fysiatrian alan hoitotutkimukset” -katsaus(KELAn julkaisuja AL: 30). Katsauksen laati-misen motivaationa oli lisääntynyt fysiatristenhoitojen käyttö ja Kansaneläkelaitoksen voimak-kaasti lisääntyneet korvaukset. Haluttiin tietää,missä määrin hoitojen vaikutuksesta oli tieteel-listä näyttöä. Katsauksessa selvitettiin vuosina1979-85 julkaistut tuki- ja liikuntaelinten kipu-tiloihin kohdistuneet fysiatrian alan kokeellisethoitotutkimukset, joiden laatu arvioitiin ennal-ta määritettyjen kriteereiden mukaan. Kirjalli-suushaun tuottamasta yli 1000:sta tutkimukses-ta löytyi 44 kokeellista hoitotutkimusta, joista95% oli satunnaistettuja ja joiden keskimääräi-nen laatu täytti kriteerit 64%:sti. Hoitoja koske-vien johtopäätösten tekoa haittasi kuitenkin usei-den tutkimusaineistojen pienuus ja ristiriitaisettulokset. Minkään hoidon suotuisasta vaikutuk-sesta ei saatu yhtäpitävää näyttöä. Liikehoidoistalöytyi ainoastaan kolme tutkimusta.

Vaikka Saloheimon ym:n katsauksessa näyttö

EIRA VIIKARI-JUNTURA

4.3. Passiivisista hoidoista aktiivisiin:näyttöön perustuva hoito- jakuntoutusfilosofian muutostuki- ja liikuntaelinten sairauksissa

44

hoitojen vaikutuksesta jäi vähäiseksi, katsauk-sen julkaisemisella saattoi olla merkittävä vai-kutus fysiatrian alueen myöhempiin tutkimus-suuntauksiin. Seuraavat kaksi vuosikymmentäol ivatk in v i lkasta ho i to tu tk imusten a ikaafysiatrikunnassamme. Heikki Hurrin selkäkoulunvaikutuksia käsittelevä väitöskirjatyö oli käyn-nistynyt jo aiemmin ja valmistui samana vuon-na 1986 kuin katsaus. Gustaf Lilius käynnistisatunnaistetun tutkimuksen fasettinivelinjek-tioista kroonisen toispuoleisen selkäkivun hoi-dossa ja julkaisi negatiiviset tuloksensa kolmes-sa kansainvälisessä julkaisussa vuosina 1989-90– lähes 20 vuoden tauon jälkeen tutkimustyös-sä. Kuntoutussäätiöllä valmistui vuonna 1989myös psykologi Kristiina Härkäpään työ, jossafysiatrit Heikki Hurri ja Guy Mellin olivat mu-kana. Asko Lukinmaan vuonna 1989 valmistu-nut väitöskirja käsitteli kroonisen alaselkäkivunhoitoa biospykososiaalisesta näkökulmasta.Viimemainittuun tutkimukseen l i i t tyi myöskustannusvaikuttavuusanalyysi. Hannu Alaran-nan ym:n vuonna 1994 ilmestynyt tutkimus kä-sitteli intensiivistä fyysistä ja psykososiaalistaharjoittelua kroonisen selkäkivun hoidossa.

Tieteellisesti erittäin merkittävä saavutus oliAntti Malmivaaran New England Journal ofMedic inessa vuonna 1995 ju lka isema työakuutin selkävaivan hoidosta. Siinä osoitettiinvakuuttavasti, että tavanomaisten päivittäistentoimien jatkaminen oli vaikuttavampaa kuin se-län mobilisaatioharjoitukset tai kahden päivänvuodelepo. Hoitojen kokonaiskustannukset eiväteronneet ryhmien välillä. Antti Malmivaara onsittemmin jatkanut satunnaistettujen hoito-kokeiden tutkimusta. Hänen ohjaamassaan Kai-ja Karjalaisen vuonna 2003 ilmestyneessä väi-töskirjassa osoitettiin ns. mini-intervention vä-hentävän sairauslomapäiviä ja selkäsairaudestajohtuvia kustannuksia. Mini-interventiossa an-nettiin potilaalle tietoa selkäkivusta ja ohjeetaktiivisesta elämäntavasta kivusta huolimatta.Väitöskirja palkittiin sittemmin Helsingin yli-opiston Lääketieteellisen tiedekunnan vuoden2003 parhaana opinnäytteenä ja vuonna 2004Euroopan Kuntoutuslääketieteen Akatemian pal-kinnolla. Matti Viljasen ym:n British MedicalJournalissa vuonna 2003 ilmestyneessä työssä(BMJ 327(7413):475) ei voitu osoittaa eroa

dynaamisten harjoitusten, rentoutusharjoitustenja tavanomaisen aktiviteetin välillä kroonisessaniskakivussa. Jari Ylisen ym:n JAMAssa vuon-na 2003 valmistunut tutkimus (JAMA 2003;289:2509) osoitti sekä voima- että kestävyys-harjoit telun vähentävän niskakipua ja si i täaiheutuvaa haittaa vuoden seurannassa.

Eira Viikari-Juntura on selvittänyt, voidaankotyöhön kohdistuvilla toimenpiteillä vaikuttaatuki- ja liikuntaelinoireiden kulkuun sekä ylei-semmin työssä esiintyvien kuormitustekijöidenja yksi lö l l isten teki jö iden osuutta tuki- jaliikuntaelinsairauksissa. Hänen ohjaamassaanRitva Ketolan vuonna 2002 valmistuneessasatunnaistetussa työpaikkainterventiossa ergono-misilla toimenpiteillä ja ergonomiakoulutuksellavaikutettiin suotuisasti mukavuustuntemuksiin,muttei kipuun niska-hartiaseudussa, olkapäässäja rintarangan alueella.

Toistettava ja luotettava diagnostiikka sekätoimintakyvyn arviointi ovat oikean hoidon va-linnan edellytyksiä. Myös vaikuttavuustutkimuk-sissa tarvitaan hyvää diagnostiikkaa ja herkkiätoimintakyvyn mittareita. 1980-luvulta alkaenuseissa väitöskirjoissa on selvitetty mittaus-menetelmien toistettavuutta ja validiteettia. Han-nu Alarannan vuonna 1985 valmistunessa väi-töskirjassa selvitettiin, missä määrin tavanomai-set kliiniset löydökset ja vartalon ja alaraajojensuoritustestit ovat yhteydessä selkäleikattujenpotilaiden toiminta- ja työkykyyn. Hän pyrkimyös soveltamaan silloista WHO:n sairauksienseurauksien luokitusta selkäongelmien näkökul-masta. Eira Viikari-Junturan vuonna 1988 val-mistuneessa väitöskirjassa selvitettiin niska-hartiaseudun diagnostisten ja toimintakyvyn tes-tien toistettavuutta ja validiteettia. Samanavuonna valmistunut Guy Mellinin väitöskirjakäsitteli selän liikkuvuuden mittausmenetelmiä.Esa-Pekka Takalan niska-hartiaseudun lihastensähköistä aktiviteettia ja kuormittumista standar-doitujen testien aikana käsittelevä väitöskirjavalmistui vuonna 1991 ja Satu Luodon psykomo-tor is ta suor i tuskykyä ja tasapainoa selkä-potilailla käsittelevä väitöskirja vuonna 1999.Konservatiivisten hoitojen vaikuttavuuden sel-vittämiseen liittyi myös Heikki Vanharannan erihoitomuotojen vaikutuksia nivelrikkoon käsitte-levä kokeellinen väitöskirja vuonna 1983 sekä

45

Aaro Rissasen selkäkuntoutuksen lihasvaikutuk-sia käsittelevä väitöskirja vuonna 2004.

1990-luvulta alkaen erikoislääkäriyhdistyksetovat tehneet Suomalaisen Lääkäriseura Duode-cimin kanssa aktiivisesti yhteistyötä näyttöönperustuvien Käypä hoito -suositusten laatimises-sa. Useat fysiatrikunnankin jäsenet ovat olleetaktiivisesti mukana viemässä tutkimuksista saa-tua tietoa käytäntöön. Antti Malmivaara on ol-lut Alaselän sairauksien, Eira Viikari-JunturaNiskakivun ja Hannu Alaranta Selkäydin-vammojen Käypä hoito -suositusryhmän puheen-johtaja. Lisäksi fysiatrit ovat osallistuneet Ni-

velreuman ja Aikuisiän aivovammojen hoito-suositusten laatimiseen.

Edellä kuvattujen töiden merkitys on siinä, ettäSuomessa on voitu suhteellisen varhaisessa vai-heessa, tutkimusnäyttöön perustuen, luopuavaikuttamattomista konehoidoista ja haitallisestalevosta. Huomio on voitu kiinnittää aktiivisiinhoitohin, ja toisaalta akuutissa vaiheessa tietyinkriteerein voidaan jäädä odottamaan spontaaniaparanemista. Riskitekijöihin kohdistuva tutki-mus on tuonut tietoa kipujen syistä ja pahenta-vista tekijöistä, joihin puuttumalla voidaan eh-käistä sairauksia tai niiden pahenemista.

Rentouttavaa strategiasulattelua Hirvihaarassa. Vasemmalla Timo Aalto, Markku Hupli, MiaLiitola, Ilpo Tolonen, Olavi Airaksinen, Liisamari Krueger ja Kari Hurskainen.Oikealla edes-tä Paavo Zitting, Jouko J. Salminen, Marja Mikkelsson, Tom Åhman, Eero Kyllönen, JaroKarppinen ja Jari Arokoski.

46

Kroonisen kivun hoidossa tarvitaan moniam-matillisuutta. Lukuisten tutkimusten mukaanparhaat tulokset kroonisten kipupoti laidenkuntoutuksessa saavutetaan monialaisten tiimientyön tuloksena. Usein korostetaan työryhmässäeri alojen asiantuntemusta (psykologia, sosiaali-työ, fysioterapia, lääketiede). Samoin voisi aja-tella lääketieteellisen työskentelyn olevan kaik-kein tehokkainta ongelmapotilaitten kohdalla,mikäli myös sitä tehtäisiin tiimityönä (aneste-siologia, neurologia, neurokirurgia, fysiatria,psykiatria, omalääkäri).

Fysiatrin osuus kipupotilaitten hoidossa voisitällöin painottua fysiatriseen diagnostiikkaan,fysiatrisiin toimenpiteisiin, erilaisten fysiotera-peuttisten hoitotoimenpiteitten arviointiin jasuunnitteluun, lääkinnällisen ja ammatillisenkuntoutuksen tarpeitten ja mahdollisuuksien ar-viointiin. Fysiatrien hoitamia potilasryhmiä ovattyypi l l isest i krooniset selkä- ja niskakipu-potilaat, hermovauriopotilaat, selkäydinvamma-potilaat, whiplashpotilaat ja monivammapotilaatsekä kroonista myofaskiaalista kipua ja fibro-myalgiaa sairastavat potilaat.

Suurin ryhmä neuropaattista eli hermovaurio-kipua sairastavien potilaiden joukossa ovat ni-menomaan krooniset selkäkipupotilaat. Toinenlaaja ryhmä neuropaattista kipua sairastavissaovat

CRPS (Complex Regional Pain Syndrooma) –potilaat. Molempien näiden ryhmien hoidossa onfysiatrian alan peruskoulutuksesta huomattavastihyötyä. Käytännössä myös sairaalatasolla nämäpotilasryhmät saavat useimmiten hoitonsa jakuntoutuksensa fysiatrian yksiköiden kautta.

Voidaan todeta, että kivun hoidon ja kuntou-tuksen alalla fysiatrit ovat erityisesti suuntautu-neet t iet ty jen ryhmien kuntout tamiseen jadiagnostiikkaan. Samalla tavalla ovat neurologit

usein erityisesti perehtyneet esimerkiksi MS-pot i laan k ipuongelmi in, postherpeet t iseenneuralgiaan tai diabeettiseen polyneuropatiaan.

Fysioterapeuttien osuus kivun hoidossa jakipupotilaiden kuntoutuksessa on myös erittäinkeskeinen. Mikään muu ammattiryhmä ei kyke-ne neuvomaan kuntoutujalle järkevää omaehtois-ta harjoittelua ja harjoitteluohjeita sillä tarkkuu-della kuin fysioterapeutit. Käytännössä voidaanmyös sanoa, että fysioterapeuteilla on epäilemät-tä tarkin silmä nähdä miten eri henkilöt tekevätharjoitteet ja millaisia ongelmia heillä on esi-merkiksi ergonomian suhteen. Fysioterapeutti onmyös kipupotilaitten hoidossa se työntekijä, jol-la on hyvä mahdollisuus useiden tapaamistenkautta vähitellen prosessoida potilaan omaasuhtaumista kipuun, liikuntaan, itsehoitoon jaselviytymiskeinoihin.

Saumaton yhteistyö fysiatrin ja fysiotera-peuttien kesken, hyvä kommunikaatio ja jatku-va koulutus luovat pohjaa kipupotilaita hyödyt-tävälle hoitokäytännölle.

Kipupoliklinikoita ja kipukuntoutusta

Käytännössä resurssien n iukkuus k ipu-klinikkatoiminnassa, virkojen vähäinen määräeri sairaaloissa ja pitkät jonotusajat aiheuttavatsen, että kipupotilaita hoitava lääkäri on aivanliian usein yksin ratkoessaan potilaittensa ongel-mia. Tulevaisuudessa tavoitteena tulisikin ollatoimivan monialaisen kipuklinikkatoiminnanlaajeneminen kaikkiin sairaaloihin ja suurimpiinterveyskeskuksiin. Viimeisten viiden vuoden ai-kana on tällä alueella tapahtunut paljon kehitys-tä, mutta toimintaan liittyvät odotukset kipu-potilaitten taholta kasvavat vielä nopeammin.

Kipukuntoutuskursseja alettiin tällä nimelläjärjestää Invalidisäätiön sairaalassa eli Ortonilla

JUKKA PEKKA KOURI

4.4. Kipukuntoutus

47

vuonna 1993. Mallia toimintaan haettiin Ruot-sista ja USAsta. Taustalla oli myös kokemuksetKansaneläkelaitoksen järjestämästä varhaiskun-toutuksesta ja selkäpotilaille suunnatuista SISU(Sinä Itse Selkäsi Uudistat) –kursseista, jonkatoiminnan fysiatri Heikki Vanharanta käynnistiKuntoutussäätiöllä. Vanharannan menetelmänäoli jo silloin potilaiden kanssa käytävät yksilöl-liset ja ryhmäkeskustelut, joissa pääteemana oliselkäkipuoireisto ja mitä itse voi tehdä asian suh-teen.

Selkäpotilaita motivoitiin käytännön harjoit-teluun muun muassa isokineettisten laitteidentulostaman kovan faktan, mutta myös psykolo-gisen vaikuttamisen keinoin. Myös Invalidisää-tiöllä fysiatri Hannu Alarannan toimesta aloitettuAKSELI (Aktiivinen Selän Liikehoito) –kuntou-tus toimi kipukuntoutusprojektin isoveljenä jaesimerkkinä.

Alusta lähtien kipukuntoutukseen ohjautuipotilaita Kansaneläkelaitoksen kautta, muttamyös vakuutusyhtiöiden ja keskussairaaloidentoimesta. Alkuvuosia sävytti aimo annos idea-lismia ja optimismia. Toiminnan pohjana pidet-tiin ratkaisukeskeistä terapiaa, ja vuorollaan ku-kin työryhmän jäsen yritti murtaa jäätä potilaanasenteiden ja mielikuvien suhteen. Tavoitteenaoli elämänlaadun parantaminen, toimintakyvynkohentaminen ja kivun kanssa selviytymisenkeinojen sekä elämänhallinnan parantaminen.

Keinoina kipukuntoutuksessa oli jo silloin lää-kehoidon modernisoinnin ja psykologistenkeskusteluryhmien r innal la lääkinnäl l inenharjoitteluterapia ja itsehoidon sekä kotiharjoit-teiden ohjaaminen. Yksittäisinä toimintamuo-toina oli tarjolla rentousryhmiä, vesirentoutta,taichi-harjoittelua, akupunktuuria, sähkökipu-hoitoja, manuaalista terapiaa ja toimintaterapia-ryhmiä.

Tavoitekeskustelut käytiin yhdessä kuntoutu-

jan kanssa, ja jaksojen välisenä aikana kuntoutu-jan tehtävänä oli itse tehtävä harjoittelu. Koskaryhmien kokoonpanoon ei etukäteen voitu vai-kuttaa, oli jokainen uusi ryhmä aina yllätyk-sellinen.

Tällä perusmallilla kipukuntoutusta tehtiinvuosien ajan toiminnan koko ajan laajentuessa.Pisimpään kipukuntoutusta vetivät fysiatreistaMaarit Gockel, Simo Järvinen ja Jukka PekkaKouri. Kuntoutujaryhmiä oli yhtäaikaisesti kaksija kuntoutukseen panostettiin Ortonilla paljonresursseja.

Vähitellen myös muualla maassa alkoi ollakipukuntoutusjaksoja eri laitoksissa.

Keskussairaaloissa ja yliopistosairaaloissa olijo aiemmin ol lut kroonisten kipupoti laidenpsykologiryhmiä ja ruotsalaisen Gunilla Bratt-bergin mallin mukaan useissa sairaaloissa käyn-nistyivät Värkmästaren-kurssit.

Vähitellen alkoi Ortonilla myös tarve säännöl-liseen kipupoliklinikkatoimintaan kasvaa, jatämä toiminta käynnistettiin kipukuntoutuksenrinnalle vuonna 1995. Nykyään polikliinista toi-mintaa tekee kokopäiväisesti kolme fysiatria javuodesta 2000 lähtien tähän toimintaan on kiin-teästi liittynyt myös ns. toimenpidefysiatria eliradiologisessa ohjauksessa tehtävät invasiivisettoimenpiteet (kuten hermojuuri- ja fasett i -puudutukset sekä radiofrekvenssihoito).

Eri yliopisto- ja keskussairaaloissa fysiatrittoimivat aktiivisesti osallisina kiputyöryhmissäja erilaisissa moniammatill isissa yhteistyö-malleissa sekä oman alansa konsultaatiotyössä.

Ortonilla aloitettiin kipukuntoutuksen kehittä-misprojekti vuonna 2001, jota on vetänyt fysiatriTimo Pohjolainen. Tässä projektissa on kipu-kuntoutusta kehitetty yhdessä HUS Meilahdensairaalan kipupoliklinikan kanssa työssäolevienkipupotilaiden kuntoutuksena.

48

Taustaa

Nivelen manipulaation käyttö lääkinnällisenähoitomenetelmänä on kehittynyt ajan myötä vä-hitellen eri vaiheissa. Jo Hippokrates kuvasi senteoksissaan. Hänen jälkeensä kului yli kaksi tu-hatta vuotta ennen kuin alkoi kehittyä järjestel-mäll isiä manipulaatiotaitoon l i i t tyviä oppi-rakennelmia. Tämän voi katsoa alkaneen 1800-luvun lopulla Yhdysvalloissa osteopaattien jakiropraktikkojen koulukuntien syntyessä. Nämäolivat siis alun pitäen ei-lääketieteellisen kou-lutuksen saaneiden henkilöiden käynnistämiäkoulukuntia, jotka ovat sittemmin kehittyneet javaikuttaneet myös lääkärien kiinnostukseen ma-nuaaliseen hoitoon. Suomessa ei lääketieteenhistoriassa ole mainintaa manipulaatiohoidosta,

Nykyaikaisen lääketieteen piirissä suhtautumi-nen manipulaatiohoitoon on ollut varsin pitkäänvarautunut, torjuvakin. Koska se on ollut pää-asiassa maallikkojen harjoittamaa, sitä on pidet-ty puoskarointina tai vaihtoehtohoitona. Euroo-passa manuaalinen lääketiede alkoi kehittyä eri-tyisesti Isossa Britanniassa. Sielläkin manipu-laatiotaito kansanparannusmenetelmänä on pe-rinteistä, ”old as the hills”. Alaa veivät eteen-päin erityisesti Lontoon St. Thomasin sairaalas-sa lääkäri James Mennell ja hänen seuraajansaJames Cyriax, joka julkaisi Textbook of Ortho-paedic Medicine-kirjan vuonna 1944. Tämä op-pikirja on ollut Suomessakin monen vanhemmanpolven fysiatriaan erikoistuvan ja erityisestimanuaalisesta lääketieteestä kiinnostuneen lää-kärin perusteoksia.

Manuaalisen lääketieteen tulo Suomeen

Suoria kontakteja Suomesta St. Thomasin sai-raalaan ei tiettävästi sodan jälkeen ollut. Kyseoli paitsi kirjatiedon, myös käden taidon oppi-misesta ja sitä varten tarvittiin suoria henkilö-kontakteja. Manuaalinen lääketiede tuli Suo-meen Norjan kautta. Siellä kehitystä eteenpäinvienyt voimahahmo alun pitäen oli fysioterapeut-ti Freddy Kaltenborn. Hän hoiti manuaalisen te-rapian avulla sodan jälkeen kuntoutuksessa ole-via sotainvalideja. Muutamat norjalaiset lääkä-rit kiinnostuivat asiasta. Reumatologi Köfödinehdotuksesta Norsk Forening for FysikalskMedicin tuki manuaalisen terapian kurssienjärjestämistä fysioterapeuteille lääkärin ohjauk-sessa. Kaltenborn perehtyi St. Thomasin sairaa-lassa mm. Cyriaxin ohjauksessa alaan ja oli pää-opettajana jatkossa vuosien ajan.

Mielenkiinto manuaaliseen lääketieteesen li-sääntyi Pohjoismaissa, ja norjalaisten toimestakäynnistettiin pohjoismaisten kiinnostuneidenlääkärien yhteinen kurssitoiminta. Ensimmäisenkurssi pidettiin Finsessä Norjassa vuonna 1962Kaltenbornin ollessa opettajana. Tälle kurssilleosallistui myös yksi suomalainen, Malmin sai-raalan ortopedierikoislääkäri Lars Olof Nyberg.Hän oli seurannut manipulaatiota koskevaa kir-joittelua. Kirjeessään norjalaisen manuaalisenlääketieteen edustajalle Eiler Schiötzille vuon-na 1961 hän toteaa: …”att åsikterna om manipu-lations-behandlingen bryter sig minst lika häftigthos er som hos oss”... ja ”Sedan någon tid harjag fått ansvaret för Maria sjukhus‘ fysikaliskaavdelning och det var egentligen av den anled-

TIMO ROUSI

4.5. Suomen manuaalisenlääketieteen yhdistys

49

ningen som frågan om manipulationsbehand-lingen har blivit aktuell för mig.”

Suomalaisista kurssitoimintaan osallistuivatmyöhempinä vuosina Nybergin lisäksi mm. 1963reumato log i R i ta S ibe l ius ja myöhemminortopedi Per Fabritius.

Yhdistystoimintaa v. 1964 lähtien

Yhteistyön tiivistyessä Pohjoismaiden lääkä-rien ja myöhemmin fysioterapeuttien kesken syn-tyi ajatus yhteisen organisaation perustamises-ta. Vuonna 1964 Finsessä perustettiin NordiskFörening för Manuell Medicin, jossa oli neljäkansallista sektiota: Norja, Ruotsi, Suomi jaTanska. Freddy Kaltenborn ei fysioterapeuttinavoinut tulla lääkäriorganisaation varsinaiseksijäseneksi, mutta hänet valit t i in alun pitäenkunniajäseneksi ja yhdistyksen pääopettajaksi.

Tästä vuodesta voidaan siis katsoa suomalai-sen manuaalisen lääketieteen yhdistystoiminnanalkaneen. Se jakaantuu selkeästi kahteen vaihee-seen. Ensimmäinen vaihe oli selkeästi pääosinortopedien käsissä fysiatrian erikoisalan ollessavielä kehittymässä. Nyberg oli ensimmäinenSuomen sektion puheenjohtaja ja Työterveyslai-toksen ortopedi Per Fabritius oli hänen seuraa-jansa. Molemmat maan manuaalisen lääketieteenpioneerit ovat jo edesmenneitä. Kolmas, edel-leen aktiivisesti manuaalisia taitoja harjoittavaja a lan kehi tystä seuraava uranuurta ja onortopedi Leo Stjernvall.

Pohjoismainen yhdistys järjesti vuosittain kon-gressin tai kurssin. Toiminta laajeni jäsenmais-sa niin, että vuonna 1970 Nordisk Förening lak-kautettiin ja perustettiin kansallisia itsenäisiämanuaalisen lääketieteen yhdistyksiä. Englannis-sa oli jo esitetty käsite orthopedic medicineeroitukseksi orthopedic surgery-käsitteestä tar-koi t tamaan konservat i iv ista, manuaal isest ipainottunutta TULE-lääketiedettä. Tämän omak-sui mm. Ruotsin yhdistys nimekseen. Suomenkieleen tämä termi ei sellaisena sovellu ja siksiyhdistyksen nimeksi tuli Suomen ManuaalisenLääketieteen yhdistys - Föreningen för manuellmedicin i Finland (SMLY). Yhdistysrekisteriinse merkittiin vasta 1987.

Ilmeisesti toiminta Suomessa ei ollut kovin

vilkasta alkuvaiheessa. Sukupolvenkin vaihdostapahtui 70-luvun lopulla. Sen myötä alkoi toi-nen, voimakkaan laajenemisen vaihe yhdistyk-sen kehityksessä, kun vastuu siirtyi ortopedeiltäpääosin fysiatreille ja muutamalle yleislääkä-rille. Asiakirjoja ei yhdistystoiminnan alkua-joilta ole käytettävissä. Myöhemminkin oli ajoit-taista suurpiirteisyyttä. Muistan yhden vuosiko-kouksen 80-luvulla, jossa tilintarkastaja TerttuTaanila huomautti sihteeri-rahastonhoitaja EskoPutolle, että kirjanpito voisi olla muutakin kuinkenkälaatikollinen sekavia kuitteja!

Yhdistyksen puheenjohtajaksi tuli 70-luvunlopussa sittemmin pitkäaikainen Keski-Suomenkeskussairaalan fysiatriylilääkäri Kaj Rekola,joka oli Ruotsissa erikoistumisvaiheessaan pe-rehtynyt manuaaliseen lääketieteeseen. Hänkäynnisti vireän kehityksen vaiheen Suomenmanuaalisessa lääketieteessä, jossa painopisteetovat olleet tiedon ja taidon hankkiminen kutsu-malla Suomeen ulkomaisia nimekkäitä asiantun-tijoita kurssien opettajiksi, toiseksi manuaalisenlääketieteen peruskurssien säännöllinen järjes-täminen ja sitä kautta jäsenrekrytointi ja kolman-neksi yhteistyö FIMM:ssä, kansainvälisessä ma-nuaalisen lääketieteen organisaatiossa. Tämäkehitys on jatkunut 1990- ja 2000-luvuilla. Eri-tyisesti kansainvälinen yhteistyö on lisääntynyt.

Yhdistys on edesauttanut monin tavoin manu-aalisen lääketieteen menetelmien ja ajatteluta-pojen vakiinnuttamista Suomessa. Manipulaatiotuli osaksi selkäkivun hoitosuositusta 1996 ja onnyt osa käypää hoitoa.

Kurssitoiminta on ollut yhdistyksen tärkeim-piä aktiviteetteja. Peruskurssit teorian ja kädentutkimus- ja hoitotaitojen opettamiseksi erikois-tuville fysiatreille, yleis- ja työterveyslääkäreilleovat olleet pieniä keskeytyksiä lukuun ottamat-ta käynnissä y l i 20 vuoden a jan. Er i ty is-pätevyyttä anottiin 90-luvulla, mutta aika ei ol-lut silloin kypsä. Yhdistys myöntää manuaalisenlääketieteen diplomin aiheeseen perehtyneellelääkärille.

Vuodesta 1986 alkaen on järjestetty Levilläperinteiseksi muodostunut vuosittainen kurssi,jonne on kutsuttu eri puolilta maailmaa manu-aalisen lääketieteen ja terapian asiantuntijoita ja–taitajia tuomaan vaikutteita eri koulukunnistaja suuntauksista.

50

Edellä mainittujen tavoitteiden toteuttamistaon edesauttanut se, että SMLY:n aktiivisimmatjäsenet ovat olleet lähes poikkeuksetta pitkäai-kaisesti sitoutuneita yhdistyksen toimintaan.Rekolan jälkeen puheenjohtajaksi tuli Kanta-Hämeen keskussairaalan fysiatriylilääkäri TimoRousi, jonka toimikausi oli 1991-99. Hänen jäl-keensä on ollut puheenjohtajana KYS:n fysiatri-ylilääkäri Olavi Airaksinen. Hallituksessa ovattoimineet yli 20 vuotta fysiatrierikoislääkäritJukka Mannevaara ja Eero Penttinen sekä yleis-lääketieteen erikoislääkäri Nils Kyrklund.

Hirvihaaran parvekkeella v. 2004 vasemmalta Hannu Alaranta, Eero Kyllönen, OlaviAiraksinen, Jari Arokoski, Antti Malmivaara, Kia Pelto-Vasenius, Jaro Karppinen, LeenaNiemistö, Timo Pohjolainen ja Mats Grönblad.

51

Tässä esityksessä käytetään nimitysta “fysiat-ria HYKS:ssa”, koska tällä nimellä tämä paikkaparaiten tunnetaan ja muistetaan. Tätä ennen oliolemassa Helsingin Yleinen Sairaala, joka sit-ten v. 1957 muuttui HYKS:ksi. Vuonna 2000alkoi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirieli HUS.

Helsingin Yleisen Sairaalan fysikaalisen osas-ton mekanoterapeuttina toimi vuodesta 1936Saima Tawast-Rancken (1900 - 1982). Tätä en-nen olivat osastolla antaneet opetusta lääketie-teen kandidaateille hieronnassa, sairasvoimiste-lussa ja mekanoterapiassa mm. Dodo Emil Art-hur Rancken ja Kaarlo Taskinen. Näin ollen voi-daan katsoa fysiatrian alkaneen hyvinkin josatakunta vuotta sitten. Saima Tawast-Ranck-enille lankesi kuitenkin pitkäaikainen ja perus-tavaa laatua oleva osuus fysiatrian kehitykses-sä. Hän toimi yksin todella pitkän ajan eli vuo-det 1936-1957. Tähän aikaan mahtuu myös hä-nen sodanaikainen toimintansa! Vasta vuonna1957 tuli apulaislääkäriksi Sylvi Damsten, to-sin ensi aluksi vain vuoteen 1958. Manu Pasilaoli vuodet 1958-60, ja häntä seurasi tässä viras-sa sitten v. 1961 Synnöve Lepäntalo. Neljäshenkilö tässä koulutusvirassa oli vuodesta 1965alkaen Erkki Valtonen.

Tawast-Ranckenin urakehitys liittyy oleellises-ti sairaalan fysiatrian kuvioihin. Vuodesta 1944alkaen hän antoi fysikaalisen lääketieteen ope-tusta lääketieteen kandidaateille aina vuoteen1967 asti, jonka jälkeen opetus siirtyi Erkki Val-toselle.

Outo nimitys, mekanoterapeutti, vastasi lähin-nä nykyistä osastonlääkäriä eli sil loista ali-lääkäriä. Vuonna 1955 hänestä tuli HY:n fysi-kaalisen lääketieteen dosentti, ja omituista muttatotta, vasta v. 1962 fysikaalisen hoidon (silloi-nen fysiatrian erikoisalan nimi) erikoislääkäri.K i rurg isen sa i raa lan fys ikaa l isen osastonosastonylilääkäri hänestä tuli 1957, ja lopuksi,kun osasto siirtyi Meilahden sairaalaan v. 1966,tämän sairaalan fysiatrian osaston osaston-ylilääkäri.

Minkälaista osaston toiminta on ollut 30-lu-vun loppupuolella ja sotavuosina, voi hyvin ku-vitella. Lääkintävoimistelijat hoitivat potilaatyhden lääkärin ohjauksessa. Sota-aika on tieten-kin ollut erityisen kovaa työtä, koska kuntoutuk-sen ja fysikaalisen hoidon tarve kasvoi valtavas-ti. Edelleen ovat 1950-luvulla sekä hoitojen ky-syntä ja tarve että niihin kohdistuneet vaatimuk-set lisääntyneet. Kuitenkin vasta 1957 tuli alal-le ensimmäinen apulaislääkärin virka, eli siisalan erikoislääkärikoulutus alkoi vasta silloin!

Oppimista “luonnon menetelmällä”

Tawast-Ranckenin aikana ei ollut mitään jär-jestelmällistä erikoislääkärikoulutusta, vaan op-piminen tapahtui lähinnä “luonnon menetelmäl-lä”. Työskentely lääkintävoimistelijoitten kon-sulttina opetti paljon. Tietenkin ylilääkäri oli tar-vittaessa aina valmis neuvomaan ja opettamaan,ja olihan Tawast-Ranckenilla vuosikymmenien

ERKKI J VALTONENMATS GRÖNBLAD

5. KESKUSSAIRAALAVERKOSTO

Fysiatria HYKS:ssa

5.1. YLIOPISTOSAIRAALAT

52

1970-luvun meetingit pidettiin Meilahden sairaalan fysiatrian osaston pienessä kirjasto-huoneessa. Saman pöydän ääressä yläkuvassa Teuvo Kerminen, Heikki Vanharanta, JussiPohjonen, Jussi Korpi ja Kyösti Latvala. Alakuvassa istuvat Asko Lukinmaa, Guy Mellin (k),Eija Kiuru ja Seppo Inkeri (k). Erkki Valtonen ei päässyt kuvaan, koska istui pöydän pääs-sä.

53

kliininen kokemus takanaan. Varsinaista tieteel-listä tutkimusta ei ylilääkäri johtanut, ja mm.alan kirjallisuuden seuraamista ei harrastettu.Fysikaalisen osaston puitteet olivat aika vanhan-aikaiset. Esimerkiksi sairaskertomuksia ei ollut,vaan pienille postikortin kokoisille lappusillekirjoitettiin käsin potilasta koskevat asiat. Kos-ka tämän kirjoittaja Valtonen ei saanut selvääomasta käsialastaankaan, hän aloitti kirjoitusko-neella tapahtuvan tietojen kirjaamisen! Vastakun osasto siirtyi Kirurgisesta sairaalasta Mei-lahden sairaalaan, tuli käyttöön A4-kokoinensairaskertomus myös fysiatrian osastolle.

HYKS:n fysiatrian toiminta laajeni huomatta-vasti kun “pääkonttori” siirtyi Meilahden sairaa-laan. Tilaa oli runsaasti, ja Tawast-Rancken olitehnyt paljon töitä yhdessä arkkitehdin kanssa.Ulkomailta saatuja kokemuksia oli nyt tilaisuussoveltaa meillä. Ihan kaikki ulkomaiset ratkai-sut eivät meillä tulleet käyttöön, mutta toisaaltaoli hyvä, että tilaa tuli runsaasti, sillä sitä ei saamyöhemmin lisää, kun taas jonkin huoneen käyt-töä voidaan aina muuttaa tarpeen mukaan.Fysiatrinen toiminta lisääntyi HYKS:ssa oleel-lisesti myös, kun saatiin erikoislääkärin virat Ki-rurgiseen sairaalaan ja Töölön sairaalaan.

Koulutusta järjestelmällisesti

Erkki Val tonen tu l i Mei lahden sairaalanfysiatrian osaston osastonylilääkäriksi 1968. Nytalkoi tapahtua! Kaikki kolme apulaislääkärinvirkaa täytettiin välittömästi. Koulutus tehtiinjärjestelmälliseksi siten, että koko erikoislää-kärikoulutuksen oppimateriaali jaettiin kahteen-toista osaan, ja kunakin vuoden kuukautena kä-siteltiin sen kuukauden asiat. Jos koulutettavapalveli Meilahdessa kolme vuotta, hän tul iläpikäyneeksi oppimateriaalin kolmeen kertaan.Sen sisältöä tosin vaihdeltiin hieman joka vuo-si, jotta uutta opittavaa riittäisi. “Miitinkejä” pi-dettiin läpi vuoden kaksi kertaa viikossa. Toi-sessa käsiteltiin asioita, joita kuuntelemaan tu-livat lähiseudun spesialistitkin, kuten uutta tie-toa alan lehdistä. Toisessa kokouksessa käsitel-tiin perusasioita; tämä tapahtui yleensä osastonoman väen kesken. Amanuensseja alettiin ottaaosastolle, ja heille tehtiin kuukauden kestävä

“amanuenssin sivistämisprojekti”, eli heidän tulioppia tiettyjä yleislääkärin toimessa tarvittaviahyödyllisiä tietoja. Vanhin apulaislääkäri toimikonsulttina, myös eräillä ulkoklinikoilla, kutenLastenklinikalla ja IV Sisätautiklinikalla, kunnuorin apulaislääkäri kiersi osastoilla lääkintä-voimistelijoitten kanssa ja keskimmäinen apu-lais lääkäri hoi t i pol ik l in ikkaa. Tämä pol i -klinikka, vaikka sitä ei ollut virallisesti olemas-sa, osoittautui monessa suhteessa erittäin tar-peelliseksi osaston toiminnan suhteen. Ilman sitäolisivat apulaislääkärit saaneet tutustua ainoas-taan yl iopistol l isen keskussairaalan sangenvalittuun potilasmateriaaliin eivätkä he olisipäässeet ollenkaan perehtymään jokapäiväisiinyleisiin tuki- ja liikuntaelinsairauksiin, jotkakuitenkin muodostavat valtaosan fysiatrin työs-tä. Kun osastolle saatiin myöhemmin apulais-opettaja, oli lääkärivahvuus 5 + amanuenssi.Koska fysioterapeutteja oli kymmenittäin, saa-tiin vuodessa helposti hoidettua monta tuhattapotilasta.

Yhteistyö Helsingin Yliopiston kanssa kuuluiasiaan. Valtonen hoiti kandidaattien luennot jaapulaisopettaja opetuskierrot. Kovan tinkimisenjälkeen saatiin tiedekunnalta vuotuiset määrära-hat kirjallisuutta ja tutkimus- ja opetusvälineitävarten. Ulkomaisia sarjoja tuli osastolle toista-kymmentä. Osaston kirjasto saatiin kohtalaisenkattavaksi käsikirjojen yms. suhteen. Kirurgi-seen sairaalaan perustettiin myöhemmin ns. “tie-teellinen kirjasto”, jonne arkistoidaan fysiatrianja lähialojen viimeaikainen kirjallisuus. Kirur-gisessa sairaalassa toimiva kipupsykologi löy-tää myös täältä alaansa liittyvää kirjallisuutta.Lisäksi Valtonen sai tiedekunnan perustamaanlaitoksen, jonka nimeksi tuli Helsingin Yliopis-ton fysikaalisen lääketieteen osasto. Perustelu-na oli mm. se, että eihän anonyymillä voi ollavirkoja ja määrärahoja. Kun tämä laitos oli näinsaatu perustettua, nimitti Valtonen itsensä senesimieheksi ja hoitikin tätä virkaa sitten neljän-nesvuosisadan ajan. Fyysisesti tämä laitos olikuitenkin HYKS:n Meilahden sairaalan tiloissa,joten joskus oli inventaariossa oltava tarkkanaomaisuuden suhteen, koska osa oli Yliopiston,osa taas HYKS:n omaa. Täten mm. pieni hirsi-sauna, joka rakennettiin toisen Hubbard-altaantilalle, kuului Yliopistolle!

54

Kun meetingeissä alkoi käydä myös paljon Meilahden sairaalan ulkopuolisia lääkäreitä, nesiirrettiin kirjastosta isoon hoitohuoneeseen. Kuvassa lääkärit Eija Ahoniemi, Mervi Seppä-lä, Tom Candolin, Ragnar Viir, Akilu Habtemariam, Harri Hämäläinen, Jussi Pohjonen, HarriKinnunen ja Ritva Markkula. Kuva on vuodelta 1995.

Koska fysiatripula oli maassa huutava järjes-tettiin koulutettaville lääkäreille hyväksi havait-tu kierto eri paikoissa. Erityisen tärkeätä oli pal-vella jonkin aikaa koulutuspaikoissa, joissa oppisellaista, mitä ei HYKS:ssa ollenkaan ollut. Siksipalvelu Invalidisäätiöllä ja Käpylän kuntoutus-keskuksessa yms. olivat hyvä lisä koulutukseen.Tällaista monipuolista koulutuskiertoa Helsin-gin Yliopiston koulutusalueella kehuttiin erityi-sesti, kun herrat professorit Jan Ekholm Tukhol-masta ja Alex Chantraine Genevestä kävivätauditoimassa fysiatrian erikoislääkärikoulutustaHYKS:ssa 1996. Tällainen kierto myös lisäsiHYKS:ssa käyneitten koulutettavien määrää, jaheitä onkin ollut vuosien aikana satakunta.

Fysikaalinen osasto on aikojen kuluessa ollutmilloin mihinkin klinikkaan kuuluva tai ei sit-ten mihinkään. Siksi on Valtosen aikana kuuluttu

I I I Kirurgiseen kl in ikkaan, Neurologiseenkl inikaan, ol tu väl i l lä i tsenäinen, kuulutturadiologiaan, taas Neurologian klinikkaan janykyään kai taas kirurgian piiriin. Asialla ei oleollut suurtakaan merkitystä, koska ao. hallinnol-linen ylilääkäri ei ole juurikaan pyrkinyt fysi-kaalista osastoa neuvomaan, vaan on aina hyväk-synyt sieltä tehdyt esitykset. Ainoa seikka, jos-sa tämä liitto toisen klinikan tms. kanssa voihäiriytyä, on esim. EVO-rahojen käyttö, eli siisrahasta on kysymys, jos erimielisyyttä sattuu tu-lemaan.

Valtonen lopetti Yliopiston osuuden vähänennen eläköitymistään eli 1995 ja siirsi dos.Mats Grönbladille tämän työn. Valtonen lähtieläkkeelle 1997 ja hänen seuraajakseen tuli MatsGrönblad. Hänet korotettiin osastonylilääkäristäylilääkäriksi, joten siten asiat menivät hyvin,

55

mutta sitten alkoivat tietyt hankaluudet. Meilah-den sairaalan kova tilanpuute pakotti ensin pie-nentämään suuresti fysiatrian osaston tiloja jalopuksi osasto joutui syksyllä 2005 muuttamaanomista tiloistaan erään vuodeosaston puolik-kaaseen. On kuitenkin toiveita päästä remontinjälkeen entisiin tarkoituksenmukaisiin tiloihin,mutta aika näyttää miten käy. Toisaalta onHYKS:n fysiatria saanut aika hyvät tilat vanhastaKirurgisesta sairaalasta ja siellä onkin tätä ny-kyä kolme erikoislääkäriä ja heitä vahtimassaTawast-Ranckenin ja Valtosen muotokuvat. Töö-lön sairaalan tilat ovat entiset. Erikoislääkäri-koulutus jatkui sekä Meilahdessa että Kirurgi-sessa sairaalassa. Dos. Grönbladin johdolla ontieteellinen työ ollut vuosia käynnissä hyvällämenestyksellä.

Juuri täl lä hetkel lä on HYKS:n fysiatr iahajautettuna kolmeen sairaalaan siten, että Mei-lahdessa toimii yl i lääkäri ja kaksi sairaala-lääkäriä, Kirurgisessa sairaalassa on osaston-ylilääkäri, erikoislääkäri ja kliininen opettaja.Selvä edistysaskel oli uuden osastonylilääkärinviran saaminen Kirurgiseen sairaalaan, virkaahoi taa LT Kai ja Puust järv i . Fys ia t r ian jafysioterapian johtoryhmä, johon kuuluu edusta-jia ym. kolmen sairaalan lisäksi myös Mariansairaalasta, ja jonka puheenjohtajana toimii yli-lääkäri Mats Grönblad, on tehnyt esityksen, ettäkeskitettäisiin fysiatrian poliklinikan toiminta

yhteen toimipisteeseen Meilahden sairaalan alu-eel la, mahdol l isest i uuteen rakennettavaanTraumakeskukseen tai sen läheisyyteen Meilah-den kampusalueella. Aika on siihen otollinenMei lahden sairaalan kampusalueen uusienrakennushankkeitten yhteydessä.

Paitsi kasvattamalla uusia jäseniä SociatesMedicinae Physicalikselle on HYKS:n fysikaa-linen osasto toiminut jäsenmäärän ollessa vieläpieni monta kertaa yhdistyksen kokouksen pito-paikkana. Nykyään tämä ei enää käy, koska jä-senmäärä on kasvanut suureksi. Asialla ei olekuitenkaan merkitystä, koska Societas näkyy ole-van hyvien ja asiallisten sponsoreitten suosios-sa. HYKS:n fysiatrian vankka osuus taustateki-jänä Societaksen nuoruuden ja keski-iän ajallenäkyy siitä, että Tawast-Rancken hoiti puheen-johtajuutta ensimmäiset yksitoista vuotta ja Val-tonen seuraavat kaksikymmentäyksi vuotta.Mutta nyt kun yhdistys on saavuttanut ns. “mie-hen iän” , a lkaa s i inä näkyä selvät merk i tfysiatrian leviämisestä yli koko maamme.

Tulevaisuuden kehittämiskohteet:- fysiatrian polikliininen toiminta keskitetään

yhteen toimipisteeseen- Meilahden sairaalan fysiatrian osaston siir-

tyminen uusiin toimitiloihin- HYKS:n fysiatrilääkäreiden toiminnan kes-

kittäminen.

Kädetön mies tuli rautakauppaan, kuljeskeli ympäriinsä katsellen joka hyllylle. Viimein tulimyyjä tieduastelmaan:- Mitähän herralle saisi olla?Mies vastasi:- Kaksi kättä ja Black&Decker, mainoksessanne luvattiin…..

+ + +

Vanhalla miehellä oli kova särky jalassa ja hän meni kunnanlääkärin luo, joka tutki jalanhyvin perusteellisesti, mutta ei löytänyt mitään vikaa. Särky vain jatkui ja yltyi ja lopultalääkäri sanoi vastaanottoapulaiselleen:- Meidän on kai parasta lähettää tämä jalka kaupunkiin erikoislääkärille.- Kai minä pääsen mukaan? tiedusteli vanha mies.

56

Kliininen toiminta kasvanut vähitellen

1940-luvulla ja osittain 1950-luvun alussasairaalassamme toimi ainoana lääkitysvoimis-telijana Elseby Dahl. Toimintaterapia oli tuol-loin vielä Suomessa tuntematon hoitomuoto.TYKSi in peruste t t i in to isena maassammeHYKSin jälkeen alan erikoislääkärijohtoinenyksikkö vuonna 1965. Ensimmäisenä lääkärinätoimi Kimmo Pesonen. Suomessa ensimmäiseterikoislääkärit olivat lähes kaikki perehtyneetaikoinaan johonkin muuhun erikoisalaan kuinfysiatriaan, yleisimmin kirurgiaan. Kimmo Pe-sonen oli anestesiologi. Tässä kehitysvaiheessaosastoon kuului viisi lääkintävoimistelijaa yh-den toimiessa osastonhoitajana. Toiminta alkoivaatimattomissa tiloissa A-sairaalan alakerras-sa. Myöhemmin saatiin lisätilaa vanhasta talous-rakennuksesta numero 9. Tässä rakennuksessafysiatrian poliklinikka toimii edelleen. Tilatsaneerattiin vuosien 2004 ja 2005 vaihteessaparemmin nykyiseen voimakkaasti kasvaneeseenja muuttuneeseen toimintaan soveltuviksi. Osapotilaista hoidettiin vuodeosastoilla. Osa kulje-tettiin näihin erillisiin tiloihin.

Er iko is lääkär in työ o l i s i l lo in sa i raa la-potilaiden konsultaatioita. Tarvittaessa pidettiinhoitoneuvotteluja lääkintävoimistelijan kanssa,joille suurin osa potilaista ohjattiin suoraan.Kimmo Pesosen lähdettyä Työterveyslaitoksenfysiatriksi seurasi monen vuoden välivaihe, jol-loin lääkäreinä toimi kirurgeja (Timo Parvinen,Jaakko Laitinen, Pekka Jussila). Näistä JaakkoLaitinen jätti sitten kirurgian toimien pitkäänfysiatrian yksikön osastonlääkärinä ja ehti sit-

temmin hoitaa myös jonkin aikaa 1982 perus-tettua osastonylilääkärin virkaa. Laitisen kiin-nostuksen kohteena olivat erityisesti akupunktioja muutkin perinteisen kiinalaisen lääketieteenhoitomuodot, joihin hän kävi tutustumassa pai-kan päällä (vrt. Lääkäri Kiinan muurilla, Kus-tannusosakeyht iö Tammi, Hels ink i 1979).Osastonylilääkärin virkaan valittiin 1983 JoukoJ. Salminen, joka jatkoi 1985 perustetussa yli-lääkärin virassa ja toimii siinä tehtävässä edel-leen.

Polikliinistä toimintaa oli ´epävirallisesti´ ol-lut jo aikaisemminkin, mutta virallisesti tämäkäynnistyi kuitenkin vasta 1982. Osastonyli-lääkärin viran perustamisen jälkeen yksikössä oliedelleen osastonlääkärin virka, jota hoiti pitkäänMerit Jukka (nyk. Kumenius), joka ehti hoitaauseita vuosia myös myöhemmin perustettuaapulaisopettajan virkaa. Merit Kumeniuksen jäl-keen erikoislääkärin virkaa on hoitanut TiinaLeistevuo. 70-luvulta saakka yksikössä on ollutmyös apulaislääkärin virka mahdollistaen eri-koistumisen alaan. Kun 1989 Paimion sairaalaanperustettuun kuntoutusosastosta vastaavan lää-kärin tehtävään valittiin Kuopiosta fysiatri Pek-ka Rantanen, kuului joukkoomme parhaimmil-laan 5 lääkäriä.

Vuodeosasto liitettiin hallinnollisesti kuntou-tustutkimusyksikköön, mutta osastosta vastaavanlääkär in pätevyysvaat imukseksi asetet t i inesityksestäni fysiatrian erikoislääkäri ja virkasijoitettiin fysiatrian yksikköön. Tämä oli tärkeäl in jaus, koska fys ia t r ia on lääk innäl l isenkuntoutuksen erikoisala. Lisäksi osastolla toimiiedelleen osa-aikaisesti työskentelevä neurologi

JOUKO J. SALMINEN

Fysiatriaa Turun yliopistolli-sessa keskussairaalassa

57

ja laaja monia ammatteja edustava kuntoutus-työryhmä. Ratkaisu on osoittautunut toimivaksija täyttää keskussairaalan minimitarpeet vaikea-vammaisten kuntoutuksessa. Kipukroonikoilletarvittaisiin enemmän psykologista ohjausta jaliikuntatiloja, joita sairaalaympäristössä ei pe-rinteisesti ole. Muun muassa traumaattistenselkäydinvammojen kuntoutuspalveluja ostetaanedel leen Inval id i l i i to l ta . Akuut in va iheenkuntoutus, ´l i fe-t ime care´ ja usein muidenselkäydinvammojen koko kuntoutumisprosessihoidetaan itse. Pekka Rantasen työtä jatkoi vuo-sia Heikki Suoyrjö.

Tänä päivänä fysiatrian yksikön henkilökun-taan kuuluu 4 lääkäriä ja yl i 60 fysio- jatoimintaterapeuttia, jotka toimivat pääosinTYKSin vuodeosastoilla ja poliklinikoilla. Vainnoin 10% terapeuteista työskentelee varsinaisel-la fysiatrian poliklinikalla. Apuvälineteknikonpalvelut ostetaan.

Lähes 10 vuotta sitten oli poliittisena tavoit-teena yhden lääketieteellisen tiedekunnan (Tam-pere) lakkauttaminen. Suunnitelmat muuttui-vatkin yllättäen niin, että Turku joutui voimak-kaasti säästökohteeksi. Tässä yhteydessä mene-timme ainoan yliopistovirkamme, jota ei ole pa-lautettu.

Tutkimusta ja opetusta

1972 Turussa toimintansa aloittaneella Kan-saneläkelaitoksen kuntoutustutkimuskeskuksella(vrt. Kallio V. Kuntoutuksen tiennäyttäjä. Kan-saneläkelaitoksen kuntoutustutkimuskeskus1972-1992, Kansaneläkelaitos, Turku 1995) onollut merkittävä vaikutus myös fysiatrian eri-koisalan toimintaan Turussa ja valtakunnallises-tikin. Kirjoittajan tapaan moni on saanut kipi-nän siellä alaan ja aloittanut opintonsa muunmuassa Pekka Tarkkasen opastuksella. Myösuseimmat Turun fysiatrien väitöskirjat ovat val-mistuneet silloisessa KKT:ssa. Ensimmäisenäväitteli Jussi Korpi 1982 ja sitten Hannu Ala-ranta 1985. Sen jälkeen julkaistiin vielä viisimuuta. KELA:ssa voi oppia erityisesti ammatil-lista kuntoutusta ja laatimaan hyviä B-lausun-toja. 1992 Kela linjasi uudelleen tutkimustoi-mintansa ja se eriytettiin palvelutoiminnasta.

Samalla Kelan rooli kuntoutuksen tiennäyttäjä-nä väheni. Fysiatriaan erikoistuvia ei siellä oleollut moneen vuoteen.

Valtakunnallisen kuntoutustutkimuskeskuksensijainti Turussa on toisaalta rikastuttanut myösfysiatrian erikoisalaa Turussa, mutta samalla teh-nyt TYKSin kl i inisen fysiatr ian merkitystänäkymättömäksi. 80-luvun alussa oli vaikeuksiasaada jopa alan ammattilehtiä TYKSin fysiatrianyksikköön, koska niiden ilmoitettiin löytyvänKelan kirjastosta. Tänä päivänä on hyvin tiedos-sa, että potilaiden toimintahäiriöihin ja suoriutu-miskykyyn liittyvät ongelmat pitäisi hoitaa mui-den ongelmien tapaan viiveettömästi normaalis-sa terveydenhoitojärjestelmässä ja tähän tarvi-taan hyvää kliinistä osaamista ja työskentely-ympäristöä, jossa myös muut kliiniset erikois-alat ovat edustettuna. Jos tässä työssä onnistu-taan hyvin, tarvitaan vähemmän erilaista jälki-selvittelyä.

Ilman Kelan tukea Turussa on julkaistu vainkaksi väitöskirjaa (Jouko J. Salminen 1985,Marja Mikkelsson 1998). Molemmat ovat TurunYl iopistossa alan ensimmäisiä dosentte ja;Mikkelsson 2005 alkaen. Tutkimustyö on useitavuosia kohdistunut nuorten tuki- ja liikuntaelin-vaivojen epidemiologiaan. Tutkimusryhmiä onkolme ja myös väitöskirjoja on tekeillä. Tutki-musyhteistyötä on TYKSin klinikoiden lisäksitehty muun muassa, Reumasäätiön (M Mikkels-son), Tampereen yliopiston terveystieteen laitok-sen (A Rimpelä) ja Helsingin urheilulääkäri-aseman (U Kujala) kanssa.

Lääkärien peruskoulutukseen sisältyy fysi-atriaa yksi opintoviikko ja siitä vastaa kirjoitta-ja. Vähäinen opetus on korvattu osittain itseopis-

Jaakko Laitisen kiinnostuk-sen kohteena olivat erityisestiakupunktio ja muutkin perin-teisen kiinalaisen lääketie-teen hoitomuodot, joihin hänkävi tutustumassa paikanpäällä.

58

kelulla ja kurssi alkaa sisäänpääsytentillä. Ope-tus toteutetaan viimeisellä kliinisellä kurssilla.Opiskeli jat kaipaavat erityisesti käytännön-läheistä pienryhmäopetusta, mutta tähän tarvit-taisiin kliinisen opettajan virkoja. Erikoistumis-paikkoja on edel leen yksi . Er ikois lääkär i -koulutuksemme audi to i t i in 1999 UEMS:nfysiatriasektion toimesta (prof. A Chantraine jaJ Ekholm). Heidän ehdotuksiinsa sisältyi muunmuassa toinen erikoislääkärin virka.

Tulevaisuuden haasteita

Enemmistö fysiatrian erikoislääkäreistä työs-kentelee Suomessa muiden erikoisalojen tapaankeskussairaaloissa. Erikoissairaanhoidon haas-

teet ovat tällä hetkellä moninaiset ja tulevaisuut-ta on vaikea ennustaa. Hoitoaikojen lyhenty-minen vaikeuttaa toimintakykyyn ja kuntoutumi-seen liittyvien tarpeiden havaitsemista ja oikeinajoitettua hoitoa. Fysiatrian konsultaatioidenkysyntä on kasvanut TYKSssä voimakkaasti pa-rin viimeisen vuoden aikana, eikä palveluitapystytä nykyisillä voimavaroilla riittävästi tar-joamaan. Kysynnän kasvuun vaikuttaa muunmuassa lisätty ortopedian leikkaustoiminta, pe-rustettu selkäkirurginen yksikkö ja kipupoli-klinikan potilasmäärien kasvu ja moniamma-tillinen työote. Toisaalta sekä kollegat että poti-laat ovat entistä paremmin selvil lä erikois-alamme tarjoamista tutkimus- ja hoitomahdol-lisuuksista ja osaavat niitä kysyä. Myös avohoi-dosta tulevien lähetteiden määrä on kasvussa.Hoitotakuun ensimmäiset kuukaudet ennakoivattämän kehityksen ja sen myötä epäsuhdan pal-veluiden määrän ja kysynnän välillä edelleenkasvavan.

Suurehkossa yleissairaalassa on selvästi tar-vetta erityisosaamiseen. Tämä on mahdollistasuurissa amerikkalaisissa tai eurooppalaisissakuntoutusyksiköissä, mutta ei mainittavastifysiatrian pienellä erikoisalalla muutenkin pie-niin yksiköihin hajautetussa terveydenhuollos-sa. Tätä puutetta kompensoivat osittain valtakun-nalliset osaamiskeskukset.

Kliinisen toiminnan laatua on jatkuvasti val-vottava ja tuettava ammatillista kehittymistä.Tähän tarvitaan ongelmien ymmärtämiseen jahoitomenetelmien vaikuttavuuteen liittyvää tut-kimusta, kliinisiä taitoja kehittävää opetusta,kansainvälisen kehityksen seurantaa ja sovelta-mista Suomen oloihin. Yliopistojen panostuksetfysiatrian erikoisalan kehittämiseen ovat olleettoistaiseksi vaatimattomia. Näin on ollut erityi-sesti vanhoissa yliopistoissa Turussa ja Helsin-gissä. Yhdistettyä kliinikon ja tutkijan uraa tue-taan yliopistojen koulutusohjelmissa, mutta näinsaaduista valmiuksista ei ole hyötyä jos yliopis-touran edellyttämät virat puuttuvat. Vaarana onsilloin nuorten turhautuminen ja hakeutuminenmuille aloille.

Valtakunnallisenkuntoutustutkimuskeskuksensijainti Turussa on toisaaltarikastuttanut myös fysiatrianerikoisalaa Turussa, muttasamalla tehnyt TYKSin kliini-sen fysiatrian merkitystänäkymättömäksi.

59

Oulun Lääninsairaalassa toimineet noin tusi-na lääkintävoimistelijaa muuttivat uuden Oulunyliopistollisen sairaalan Fysikaalisen lääketie-teen ja kuntoutuksen osaston tiloihin vuonna1972.

Uusien tilojen suunnittelussa oli mukana mm.sisätautiopin professori WJ Kaipainen ja suun-nitelmaan teki muutokset EJ Valtonen, jokamuutti kylpylätyyppinen suunnitelman kaukonä-köisesti modernimpaan suuntaan. Osaston nimimuuttui Fysiatrian klinikaksi 1987 Oulun yli-opiston perustettua Suomen ensimmäisen jaedelleen ainoan Fysiatrian professuurin dekaani,lastentautiopin professori Kauko Kouvalaisenaloitteesta. Professori Heikki Vanharanta nimi-tettiin fysiatrian ensimmäisen oppituolin halti-jaksi ja hän otti viran vastaan vuoden 1988 alus-ta.

Tieteellinen tutkimustoiminta vilkastui ja vuo-sittaiset julkaisupisteet ovat nousseet 7:stä61:een. Klinikasta on valmistunut 11 väitöskir-jaa, Oulun yliopiston muissa yksiköissä on väi-tellyt 5 fysiatria ja lisäksi on lukuisia yhteistyö-

väitöskirjoja ns. fysiatrian klinikan mittaus-laboratorion myötä.

Fysiatrian erikoislääkäreitä on Oulun yliopis-tosta valmistunut yli 20 erityisesti Pohjois-Suo-men tarpeisiin. Pohjois-Suomeen on perustettukaikkiin keskussairaaloihin Fysiatrian ylilääkä-reiden virat. Myös yleislääkäreiden peruskoulu-tuksen aikaista fysiatrian perusopetusta on vah-vistettu.

Klinikassa on toiminut 1990-luvun alusta ak-t i iv inen moniammati l l inen selkäkuntoutus-toiminta maailmalta saatujen esimerkkien mu-kaisesti. Hoitojen muuttaminen passiivisista ak-tiiviseen suuntaan on ollut toiminnan muutok-sen keskeinen päämäärä.

Pitkään yksikössä oli osastonylilääkäri ainoa-na lääkärin virkana ja vähitellen virkamäärä onkasvanut viiteen. Fysiatrian klinikan henkilökun-tamäärä on noussut 80:een ja hallinnollisesti sekuuluu kuntoutuksen tulosyksikköön yhdessäneurologian, lääkinnällisen kuntoutuksen, työ-lääketieteen, yleislääketieteen ja sosiaalityönkanssa.

EERO KYLLÖNEN

Oulun Yliopistollisen sairaalanFysiatrian klinikan historiaa

Oulun yliopistollinen sairaala.

60

Kuopion keskussairaalassa oli 1970-luvunalussa yksi fysiatrian ylilääkärin virka, jota ovataikanaan hoitaneet lyhyen aikaa mm kollegatTerttu Taanila ja Kaj Rekola.

Kuopion keskussairaala muuttui Yliopistolli-seksi keskussairaalaksi 1974. Vuosina 1976-1979 fysiatrian osaston virkaa tekevänä erikois-lääkärinä työskenteli Paavo Rissanen. Hän toi-mi myös samaan aikaan Siilinjärven kuntoutu-miskeskuksen ylilääkärinä. Tuolloin luotiin kiin-teä yhteistoiminta kuntoutumiskeskuksen jaYliopistosairaalan välillä. Yliopistosairaalallaoli 15 kuntoutuspaikkaa reuma-, nivel- ja selkä-potilaille kuntoutumiskeskuksessa aina vuoteen1988, jol loin sairaala muunsi ostopalvelunomaksi toiminnaksi ja perusti vuodeosastonkuntoutusklinikkaan, Tarinaharjun Sairaalan ti-loihin.

1979-1982 erikoislääkärin tehtävissä toimiSeppo Mahlamäki ja seuraavat kaksi vuotta KaiKurki. Olavi Airaksinen tuli silloiseen osaston-lääkärin tehtävään 1984. Tähän aikaan varsinai-nen kouluttaja oli dosentti Erkki J Valtonen Hel-singissä ja koulutus oli järjestetty etäkoulutuk-sena vuodesta 1976 aina vuoteen 1986 saakka.

Kuopion Yliopistollisessa Sairaalassa (KYS)oli meneillään mittava rakennushanke ja niinpäfysiatrian osasto sai myös uudet toimitilat 1985uudisrakennuksen toisesta kerroksesta. Sitä en-nen toiminta oli tapahtunut kellarikerroksen van-hoissa tiloissa. Tässä yhteydessä osastolle olimyös suunniteltu toisen erikoislääkärin virka.

Elokuulta 1986 alkaen Fysiatrialle palautettiinylilääkärin virka, joka oli ollut lainattu neuro-logian yksikölle välillä. Olavi Airaksinen hoitivirkaa tekevänä virkaa kunnes sai dosentin pä-tevyyden ja nimitettiin vakinaiseen virkaan vuo-desta 1993 alkaen.

1987 fysiatrialle perustettiin erikoistuvan lää-kärin virka ja samana vuonna myös yliopistonopetusta varten perustettiin alkuun tilapäisentuntiopettajan toimi, jota alkuun hoiti pitkän ai-kaa Kaija Puustjärvi. Vuodesta 1988 alkaen Ola-vi Airaksinen on ol lut Kuopion Yl iopistonfysiatrian oppiaineen vastuu henkilö. Erikoislää-kärikoulutus on Kuopiossa ollut sangen vilkas-ta. Kaikkiaan 29 erikoislääkäriä on valmistunutviimeisen seitsemäntoista vuoden aikana. Heovat sijoittuneet pääasiassa Itä-Suomen muidensairaanhoitopiirien ylilääkärin ja/tai osaston-lääkärien tehtäviin osan toimiessa myös yksityi-sellä sektorilla ja laajemmallakin alueella.

Tutkimustoimintaa oli Seppo Mahlamäki teh-nyt jo omaan väitöskirjaan tähdäten 1980 luvuntaitteessa ja sitten Olavi Airaksinen väitöskirja-tutkimuksen Painepussi hoidon vaikutuksistaalaraaja turvotuksessa trauman yhteydessä. Tuo-na aikana myös kollegojen lisääntyessä osastol-la alkoi viritä ajatuksia uusista tutkimusalueista.Samoin yhteistyö erikoisalojen kanssa tuottimyös yhteisiä tutkimushankkeita. Spinaali-stenoosipotilaiden leikkaushoidon tuloksia kos-keva ortopedi ja fysiatri Arto Hernon työ oli yksihyvin keskeisiä tutkimusalueita ortopedien kans-sa. Siinä sivussa oli polvitutkimus ortopedi UrhoVäätäisen kanssa jne. Oli myös yhteistyötäneurofysiologian kanssa ja Teuvo Sihvosenväitöshanke on siitä yksi esimerkki.

1994 fysiatrian osaston nimi vaihtui fysiatrianklinikaksi. Nimen muutosta perusteltiin laajene-valla toiminnalla, sillä toiminta muotoina olipol ik l i in inen pot i lastyö sairaalan s isäisenkonsultaation lisänä sekä aktiivinen tutkimus jaopetustoiminta.

1995 alkaen fysiatrian klinikan tutkimusryh-mä “selkäsairauksien diagnostiikka ja hoito” on

OLAVI AIRAKSINEN

Fysiatria Kuopionyliopistosairaalassa

61

ollut mukana kansallisessa Suomen akatemia-tutki jakouluohjelmassa. Sen puit teissa mmMarkku Kankaanpää ja Ville Leinonen ovat suo-rittaneet selkätutkimusta sekä väitelleet.

1996 klinikan erikoistuvaksi lääkäriksi tullutJari Arokoski väitteli nivelrikkoon liittyvistätekijöistä ja hän on sittemmin toiminut Fysiat-rian kliinisenä opettajana sekä vastannut nivel-rikon ympärillä tapahtuvasta tutkimustoiminnas-ta. Hän sai dosentin pätevyyden vuonna 2000.Vuoden 2005 alusta alkaen fysiatrian klinikassaon lisääntyneen lääkärikoulutuksen myötä myöstoinen kliininen opettaja kandidaateille (erikois-lääkäri Timo Aalto).

KYS:n fysiatrian klinikassa erikoistuneet kol-legat Jari Ylinen ja Timo Miettinen väittelivätniska-alueen vaivoista aivan viimeisen vuodenaikana. Tähän mennessä klinikan ohjauksessa onvalmistunut 14 väitöskirjaa.

Vuoden lopulla 2005 klinikka saa kolmannen

dosentin Arto Hernosta.Päätutkimusalueeksi muotoutui selkäsairaudet

ja sen ympärillä työskentelee nyt jo noin 15 hen-gen tutkijaryhmä aktiivisesti. Lähivuosina onodotettavissa useita väitöskirjaan tähtääviä tut-kimuksia. Tutkimustoiminnan l isäksi selkä-potilaan hoitoketjun kehittäminen on tiivistänytyhteistyötä ortopedian ja neurokirurgian suun-taan. Tässä yhteydessä luotiin toimintamalli, jos-sa kaikki selkäpotilaat ohjautuvat fysiatriankautta erikoissairaanhoitoon.

KYS:n fysiatrian klinikan lääkärivahvuus onnyt seitsemän kollegaa. Sen lisäksi fysiotera-peuttijoukko on kasvanut erikoisalojen laajen-tuessa (neurokirugia, plastiikkakirurgia, orto-pedia, verisuonikirurgia, neurologia) noin rei-luun 30:een ja toimintaterapia 5:een. Sihteeris-tön ja muun avustavan henki löstön kanssaKYS:n fysiatrian klinikalla työskentelee noin 50henkilöä.

Fysiatrit ovat aina olleet juhlivaa väkeä, kunaihetta on ollut.

62

Lapin keskussairaala tuott i fysioterapia-palvelunsa itse vuoteen 1988 asti, jolloin siir-ryttiin uuteen sairaalarakennukseen. Sen jälkeenosa fysioterapiasta ostettiin sairaalan vieressä si-ja i tsevasta Inval idi l i i ton Lapin kuntoutus-keskuksesta. Sairaalassa toimi fysioterapeuttejaja kuntohoitajia sekä kuntoutuskeskuksen ettäkeskussairaalan palkkalistoilla, joten hallinnol-lisesti kuvio oli sekava.

Fysiatrian pkl aloitti keskussairaalan tiloissavuonna 1991. Fysiatriylilääkärin palvelut ostet-tiin Lapin kuntoutuskeskuksesta. Allekirjoitta-nut käynnisti tuolloin toiminnan fysiatriaanerikoistuvana lääkärinä. Toiminta alkoi täysinnollatilanteesta eli oli pelkät tyhjät tilat ilmankalusteita, tutkimusvälineitä tai mitään muuta-kaan. Yksikköön kuului yl i lääkärin l isäksiosastonsihteeri.

Yli lääkärin toimi laitett i in loppuvuodesta1991 hakuun. Ylilääkäriksi valittiin fysiatrianerikoislääkäri Timo Korhonen, joka aloitti työtseuraavan vuoden alussa. Tuolloin perustettiinpkl:lle myös fysioterapeutin virka. Varsinaisetpkl-tilat valmistuivat 1992 entisiin työterveys-huollon tiloihin ja toiminta alkoi vakiintua.

Timo Korhosen lopettaessa v. 1993 lopussaylilääkärin tointa hoiti fysiatriaan erikoistuvalääkäri Paavo Zitting kevään 1994 ajan. Sen jäl-keen poliklinikan toiminta oli keskeytyneenä n.puoli vuotta mm. johtuen siitä, että ylilääkärintoimi muutettiin erikoislääkärin toimeksi. Tähäntehtävään ei ollut hakijoita. Toimi muutettiintakaisin ylilääkärin toimeksi ja laitettiin hakuun.

Allekirjoittanut aloitti 1.2.1995 ylilääkärin toi-messa. Ylilääkärin toimi muutetti in keskus-sairaalan ylilääkärin viraksi 1.1.1996 ja laitet-tiin hakuun uutena virkana. Allekirjoittanut va-littiin edelleen jatkamaan ylilääkärin virassa.

Hallinnollisesti fysiatrian pkl kuului kuntou-tuksen tulosyksikköön, jonka johdossa oli kunto-utusylilääkäri. Tilanne muuttui v. 2000, jolloinallekirjoittanut siirtyi kuntoutuksen tulosyksikönjohtoon. Keskussairaalan fysioterapiatoimintajatkoi edelleen omana yksikkönään hajautettunahallinnollisesti sairaalan ja kuntoutuskeskuksenalaisuuteen.

Lisäresursseja saatiin 2001, jolloin perustet-tuun puolipäiväiseen erikoislääkärin virkaanvalitt i in erikoislääkäri Paavo Zitt ing. Myösmuun henkilökunnan määrä kasvoi. Invalidi-l i i ton Lapin kuntoutuskeskuksesta ostetutfysioterapeuttien toimet muutettiin keskussairaa-lan viroiksi v. 2002 ja fysioterapia siirtyi koko-naisuudessaan hall innoll isesti kuntoutuksentulosyksikköön. Erikoislääkärin virka muutettiinosastonylilääkärin viraksi heinäkuussa 2004.Vuoden 2005 alusta kuntoutuksen tulosyksikköjakautui eri l l is iksi fysiatr ian ja kuntoutus-

Fysiatrian poliklinikan toimintaalkoi täysin nollatilanteesta v.1991.

ARI RÄISÄNEN

Lapin keskussairaalanfysiatrian yksikkö

5.2. KESKUSSAIRAALAT

63

tutkimuksen tulosyksiköiksi.Tällä hetkellä Lapin keskussairaalan fysiatrian

tulosyksikköön kuuluu ylilääkäri, ½ osaston-ylilääkäri, osastonhoitaja, 14 fysioterapeuttia, 2kuntohoitajaa, 1 toimintaterapeutti ja 1 osaston-sihteeri.

Riemullisesti:

Ostjakit ja Vogulitsekä TseremissitTulkaa hurjaan tanssihinPaljastakaa tissit

Suuri on Suomen sukuHeimo uljas taistojen.Riisukaa nyt päältä pukuAlkaa juhla vaistojen

Ihana on Suomen suvikera nymfein nauravainJumalaista naimahuviSulotarten laulavain.

Suvi-illan vieno tuulihuokaa vaaran alta.Hongikon polkua hopeoipiKuuhut taivahalta

Hiljaa huojuu korven honka.Kaukana käkö kukkuu.Vaieten astuvi vaeltajaMielen murhe nukkuu.

Kun sai kerran reissullansanättiä tyttöä halata.Onhan se paljon mukavampaareissulta kotia palata.

Freude Schöner Götter funkenTochter aus ElysiumWir betreten feuer trunkenhimmlische dein heiligtum

Deine zauber binden wiederWas die mode streng geteilt.Alle menschen werden bruderwo dein sanfter flugel weilt.

Pro Hesekiel

Kerran viel, kerran viel, kerran viel,kerran viel, Hesekiel.Kerran viel, kerran viel, kerran viel Hesekiel.Niinkuin silloin ennen Laakson tiel.

Kerta kiellon piel…

Eurococtail 22.11.1991

Tulevaisuuden näkymät ovat vakaat, toimintaon vajaan 15 vuoden aikana vakiintunut jafysiatrian sekä fysioterapian palveluiden kysyntäkasvaa tasaisesti. Palveluiden kysyntään ei pys-tytä täysin vastaamaan, mikä merkinnee jatkos-sa henkilöstön määrän kasvua.

Runot: Pesonen-Leino- SchillerSäv. Suom. kansanlaulu ’ Pappa lupasi talon laittaa ’,Beethoven ’Freude Schöner ’

Motto:Fundeeratkaa – Duunatkaa, Suomi Euronousuun tuupatkaaBailatkaa, huilatkaa , hoilatkaa

64

Osana Vaasan läänin terveyspalveluja Östan-lidin keuhkoparantola 40-luvun lopusta alkaenoli hoitanut tuberkuloosin, mukaan lukien poti-laitten kuntoutusongelmat. Pohjautuen tietoihinja taitoihin pitkällisen sairauden aiheuttamistatoimintaongelmista oli helppoa 1978 tulla pää-tökseen muuttaa yksi osastoista kuntoutus-osastoksi. Tavoitteena oli luoda stroke-, reuma-ja lonkkaleikattujen potilaitten kuntoutusosasto.Haettiin tietotaitoa Ruotsista, Uumajasta sekäpäiväkuntoutuksen että osastokuntoutuksenkonsultoinneissa. Pätevä sairaanhoitaja sai teh-täväkseen yhdessä fysioterapian kanssa osastol-la aloittaa jokapäiväisten toimintojen kuntoutuk-sen ajattelutavan ja harjoittelun. Kuntoutus-ajatuksen sisäänajo vei aikaa ja filosofian omak-suminen kohtasi monta vastustajaa sekä poti-la i t ten e t tä ho i tohenk i lökunnan puole l ta .Östanlidin tiloissa aloitettiin VALTAVA-refor-min vauhdittamana myös sairaanhoitopiirin en-simmäinen apuvälinepalvelukeskus, joka sittem-min oli esimerkkinä sairaanhoitopiirin Vaasankeskussairaalan apuvälinepuolen kehitykselle.Tärkeätä alussa oli sairaalan johdon järkkymä-tön tuki kuntoutuksen puolesta ja modernienajattelutapojen luomisessa.

Kuntoutuksen monipuolistuminen, ohjautu-minen myöskin tukirangan toimintahäiriöistäpoteville potilaille sai vauhtia 80-luvun puoles-sa välissä, jolloin fysiatrikoulutus etäkoulu-tuksena Erkki Valtosen toimesta toi nuoria lää-käreitä sairaalaan. Jukka Mannevaara ja SheilaSundblom olivat ensimmäisiä, tällä hetkellä Vaa-san keskussairaalassa ja Ahvenanmaan keskus-sairaalassa työtä tekevät fysiatrit. Toiminta-terapia saatiin taloon 1986 ja fysiatrian yli-lääkärin virka vakituisen fysiatrin toimesta täy-tettiin kesällä 1987.

Allekirjoittanut aloitti kuntoutuksen kehityk-sen perustana skandinaavinen malli. Runkona olipolikliininen avotoiminta fysiatrisine poliklini-koineen, jossa kipuyhteistyö alkoi rakentuaneurologin kanssa. Päiväosasto TULES-kipu-potilaille aloitti toimintansa syksyllä 1987 jastrukturoi ohjelmansa vallitsevien kuntoutus-tuulien mukaisesti. Dallas-pedagogiikka, sisu-kurssit ol ivat yhtenä l injana, toiset etsivätwhiplash-kuntoutuksen kautta uusia muotoja.Kontakt i t varsinkin Ruotsi in ol ivat t i iv i i t .UKK:n kävelytesti introdusoitiin jo hyvin aikai-sessa vaiheessa 80-luvun lopussa hyväksi kun-non mittauskeinoksi. Raskaan kuntoutuksenosasto paneutui varsinkin stroke- kuntoutuk-seen, toisina ryhminä reumapotilaat, neurolo-giset progredioivat sairaudet sekä vieläkinendoproteesikirurgian polvi- ja lonkkapotilaat.90- luvun a lussa raskas osasto o l i kov iensupistuspaineiden alla päätyvä ohjautumaan var-sinkin stroke-potilaitten kuntoutukseen ja silloinyhteisosasto neurologin kanssa kansainvälistenkuntoutustuulien mukaisesti vakiintui. Endopro-teesipotilaitten kuntoutus siirtyi terveyskeskus-ten piiriin. Koko toiminta-aikansa aikana puo-let potilaista ovat tulleet Vaasan 220 km pitui-sen sairaanhoitopiirin kaikista osista.

90-luvun alussa Östanlidin sairaala siirtyi Pie-tarsaaren sairaalan osaksi siten kiehtoutuen alue-sairaaloitten problematiikkaan. Kuitenkin työ90-luvulla vakiintui päiväosaston, avotoiminto-jen ja raskaan kuntoutusosaston to iminta-muotoina, palveluina koko sairaanhoitopiirille.Kuntoutuksen siirtyessä muitten 10 erikoisalanyhte is työhön anto i mahdol l isuuden tuodakuntoutus ja fysiatriset ajatukset erikoissairaan-hoidon ideologioihin ja yhteistyöhön. Tämämerkitsevästi sai pontta Östanlidin kuntoutuksen

MICHAEL EKLUND

Pietarsaaren aluesairaala

65

siirtyessä Pietarsaaren sairaalan kunnostettuihinja osittain uusiin terapiatilohin 2002. Päivä-osastoa ja avopuolta 2000-luvulla on erityisestivärittänyt kuntoutustutkimusten vakiintuminenpalveluna koko sairaanhoitopiirille.

Vuodesta 1988 allekirjoittaneen johdolla vii-si erikoislääkäriä on valmistunut. Nuoret lääkä-rit ovat olleet merkittäviä kehityksen stimuloijiaja vieneet fysiatrista kuntoutusajatusta eteen-päin. Kollegat ovat asettuneet vaikuttavil levakansseille näin levittäen kuntoutusideologiaa.Vaikkakin kaksi erikoislääkärin virkaa vuodesta88 ovat olleet käytettävissä, toinen viroista vuo-teen 2000 on ollut täytettynä erikoistuvan toi-mesta. 2 ½ vuoden aikana 2001 – 2003 keväällätoteutui täysi miehitys. Tällä hetkellä on yhdenfysiatrin vajaus.

Tämänhetkistä fysiatrian kuntoutuksen tilan-netta karaterisoi vankka ideologinen tausta japerusta, joka merkittävässä määrin on vaikutta-

nut erikoissairaanhoidon kehitykseen nykyises-sä Malmin terveydenhuolto-alueessa, jossaperusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito ovatyhdistyneet. Moniammatillinen para-medisiinis-ten ammattilaisten joukko tekee laadukasta kun-toutusta sekä raskaassa kuntoutuksessa aivovam-ma- ja neurologisten sairauksien piirissä yhdes-sä neurologin kanssa yhteisosastolla. Päivä-osaston toiminta tekee strukturoi tua kipu-kuntoutusta eri kohderyhmille. Pitkä kokemuskarakterisoi t i imiä. Luontevasti kuntoutus-tutkimukset kuuluvat tämän osaston toimintaan.Avohoitotoimintaa karakterisoi hyvä yhteistyöanestesiologian, kirurgian, sisätautien, neurolo-gian, neurofysiologian ja psykiatrian kanssa.

Ottaen huomioon, että fysiatria ja psykiatriapeittävät yli 2/3 työkyvyttömyyden taustasta,heidän yhteistyönsä tulevaisuudessa tulee raken-tamaan yhteistyömalleja potilaitten hyväksi, jos-sa tietämys laaja-alaisesti ja modernisti varmen-taa laadukkaan kuntoutuksen Vaasan sairaan-hoitopiirissä. Tulevaisuuden yhteistyö Vaasansairaanhoitopiirin, Etelä-Pohjanmaan sairaan-hoitopiirin sekä Keski-Pohjanmaan sairaanhoito-piirin välillä tulevat mitä todennäköisimmin ke-hittämään uusia yhteistyökenttiä kuntoutuksessaselkäydinvammaisten mutta myös apuväline-toimintojen suhteen. Tavoitteena tulevaisuudes-sa tulee olemaan varmentaa kaksikielinen tasa-puolinen kuntoutus.

Nuoret lääkärit ovat olleet mer-kittäviä kehityksen stimuloijiaja vieneet fysiatristakuntoutusajatusta eteenpäin.

Kuntoutuksessa on mies, jonka ihovamma on alkanut märkiä. Lääkäri on evännyt häneltävesihieronnan, suolakylvyn ja niskan venytyksen. Tällöin mies toteaa.- Ei tule mitään kuntoutuksesta, kun konepesu, lahonsuojaus ja aikuiskasvatus evättiin.

+ + +

- Tämä potilas ontuu, koska hänen vasen jalkansa on kolme tuumaa lyhyempi kuin oikea,sanoi professori lääketieteen opiskelijoiden kuulustelussa.- Mitä te tekisitte tässä tapauksessa, herra kandidaatti?- Luultavasti minäkin ontuisin, herra professori.

66

Pohjois-Karjalan keskussairaala on valtakun-nan ensimmäinen. Sen perustava kokous pidet-tiin 21.3.1947. Omistajiksi määriteltiin valtio 1/3 osuudella sekä silloisen Kuopion läänin 18maalais-, 2 kauppala- ja yksi kaupunkikunta 2/3osuudella. Hankintakustannuksiksi arvioitiin1.400milj.mk:aa, mikä tekee 3,8milj. mk sairaan-sijaa kohti.

Suunnitteli joina toimivat arkkitehdit JussiPaatela sekä Olli ja Marja Pöyry. Ensimmäisetpotilaat siirtyivät uuteen sairaalaan Joensuunkaupunginsairaalasta 10.2.52 illalla. Paitsi var-sinaista sairaalarakennusta, joka käsitti 12-ker-roksisen 75.000m3:n päärakennuksen ja 4 kpl sii-tä säteittäin erkanevaa 2-4 -kerroksista siipi-rakennusta, sisältyi keskussairaalaan keskuskeit-tiö ja jäähdyttämö-, lämpö- ja voimala-asema,keskuspesula, autotalli-, varasto- ja kappeli-rakennus sekä sairaalan henkilökunnan asuin-rakennukset.

Jo 1954 palkattiin lääkitysvoimistelija MirjaEleonoora Warras ”lääkitysvoimistelija y.p. toi-meen” 1.7.54 toistaiseksi. Hänellä oli käytössäänkylpyosaston yhteyteen rakennettu useiden sa-tojen neliöiden tilat. Hän toimi virassa pari vuot-ta, kunnes siirtyi käynnistämään vastaavaa toi-

mintaa hiljattain avattuun Kuopion keskussairaa-laan.

Ulkopuolisten opintokäynnistä 24.1.56 on säi-lynyt raport t i , jonka mukaan ”työssä on 3lääkintävoimistelijaa 1y.p ja 2a.p. Työaika on 8-15, kolmesti viikossa 10-17 sekä lauantaisin 8-13.

Tilat sijaitsevat kylpyosaston yhteydessä poh-jakerroksessa: 1. hoitajien kanslia, 2 Tohtorinkanslia, jota ”tällä hetkellä käytetään vaikeim-pien spastikkojen voimisteluhuoneena. 3. kah-vihuone, 4. kortistohuone, 5. odotushuone, 6.UKW-huone, 7. valohoitohuone, 8. ”käytäväntoisella puolella sijaitsevat kaksi voimistelu-salia, joiden sisustus on vielä puuttellinen.”

Opintokäynnillä demonstroitiin a) poliopoti-laan sähköärsytyshoito uudella galvaanisella jafaradisella virtakoneella sekä b) poliopotilas,jolle annettiin voimisteluliikkeitä.

Sairaalan varhaisina vuosina lääkintävoimis-telijat hoitivat paitsi koko sairaalan osastoillaolevia potilaita myös lähetteellä maakunnastatulevia potilaita. Nämä tulivat aamulla lähetteen

Opintokäynnillä demonstroitiina) poliopotilaan sähköärsytys-hoito uudella galvaanisella jafaradisella virtakoneella sekä b)poliopotilas, jolle annettiinvoimisteluliikkeitä.

Sijainti kylpyosaston naapurinatuotti joskus ongelmia:kylvetettävien russakoidenkanssa tultiin liiankin tutuiksi.

PÄIVI SUTINEN

Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirinfysiatrian yksikön lyhyt historia

67

kanssa odottamaan; koskaan ei etukäteen tiedet-ty, keitä tai minkälaisia ongelmia hoidettavaksitulee.

Sijainti kylpyosaston naapurina tuotti joskusongelmia: kylvetettävien russakoiden kanssa tul-tiin liiankin tutuiksi.

Henkilökunnan määrä ja suoritteet lisääntyi-vät hiljalleen: alkuvuosina töissa oli 3 lääkitys-voimistelijaa, 1973 töissä oli ylilääkäri, osaston-hoitaja, erikoislääkintävoimistelija, 4 lääkintä-voimistelijaa ja ½ osastoavustajaa.

Fysiatrien virkoja perustamaan

Fysiatreja ei valtakunnassa ollut 1970-luvullamonta, v i rkoja kui tenkin a let t i in perustaakeskussairaaloihinkin. Ensimmäisen lääkärin

Jussi Pohjosen ohessa julkaistava viranhaku-anomus kuvaa hyvin aikaa ja erikoistumisentapaa.

Jussista tuli sitten sairaalan ensimmäinenfysiatriylilääkäri 1.11.1972 alkaen 31.1.74 asti.Vuoden 1973 toimintakertomuksen mukaan”vuosi 1973 oli merkittävä, koska osastollammetoimi koko vuoden ajan fysiatrisen osaston yli-lääkäri. Lääkärimme konsultoi sekä sairaalassaolevia, että muitten poliklinikoiden potilaita.”

Seuraava lääkär i o l i Kai Rekola 1.8.75-31.3.78. Vuoden 1975 toiminnasta todetaan, että”fysiatri toimii fysiatrian osastolla, tehtäväntoistaiseksi lähinnä konsultoida vuodeosastoiltaja poliklinikoilta lähetettäviä potilaita, joidensairauteen liittyy fysiatrian alan diagnostisia taiterapeuttisia ongelmia. Henkilökunnan vastaan-

VIRANHAKUANOMUSPohjois-Karjalan keskussairaalan kuntainliiton liittohallitukselle:

Pyydän kohteliaimmin tulla huomioonotetuksi Pohjois-Karjalan keskussai-raalassa haettavaksi julistettua fysiatrisen osaston ylilääkärin virkaa täytet-täessä.Haen virkaa tarkoituksellisesti epäpätevänä. Aikomuksenani on erikoistuaalalle; erikoistumispaikkoja (=apulaislääkärin virkoja) on kuitenkin vähän,mutta erikoistumismääräysten mukaan hyväksytään keskussairaalan fysiatri-sen osaston (yli)lääkärin viran hoitamisesta yksi vuosi erikoistumiskoulutuk-seksi. Mikäli minut valittaisiin virkaan, tarkoituksenani olisi viran hoitami-sen lomassa käydä mahdollisuuksien mukaan ajoittain saamassa lisäkoulu-tusta Meilahden sairaalan fysiatrisella ostolla; asiasta on alustavasti keskus-teltu ylilääkäri Kataviston ja Meilahden fysiatrisen osaston ylilääkärin dos.Valtosen kanssa. Tällainen lisäkoulutus olisi ymmärtääkseni työnantajankinkannalta suotavaa. –Mikäli minut valittaisiin virkaan, voisin ottaa sen vas-taan aikaisintaan 20.10.72 ja viimeistään 15.11.72 riippuen siitä, järjestyyköminulle vielä tilaisuus toimia jonkin aikaa apulaislääkärin viransijaisenaMeilahden sairaalan fysiatrisella osastolla syksyn aikana.

Saarijärvi 10.1.1972Jussi Pohjonenlääket.lis

68

otolta voidaan myös lähettää potilaita konsultaa-tioon. Toistaiseksi ei voida ottaa potilaita suo-raan ulkopuolelta sairaalan, paitsi milloinka siitäerikseen sovitaan fysiatrin kanssa.” ”Fysikaalis-ten konehoitojen osalta voidaan hoitoja antaasairaalassaoloaikana sekä myös rajoitetussa mää-rin poliklinikkapotilaille antaa muutama koe-hoito tarpeellisten fysikaalisten hoitojen tai apu-välineiden tarkempaa määrittelyä varten.”

Eero Oura aloitti 18.12.1978, toimi pari vuot-ta 31.5.80 asti, kävi erikoistumassa ja toimi yli-lääkärinä 1.6.1983 2000-luvun alkuun asti. 80-luvun alussa viralla oli monta hoitajaa, mm. KaiKurki, josta sittemmin tuli sairaalamme kunto-utusylilääkäri. Nykyinen ylilääkäri Päivi Sutinentul i ta loon 1.9.1999 ja aloi t t i y l i lääkärinä1.3.2002.

Poliklinikka toimi pitkään vain sairaalan si-säisenä konsultaatiopoliklinikkana, lähetepklavattiin 2.5 1992. Osastonlääkärin virka oli saatujo 1987, mutta viran täyttämisessä oli ongelmia.Toinen osastonlääkärin virka saatiin 1992.

Lääkäritilanteen paranemisen myötä päästiinaloittamaan kauan suunniteltu terveyskeskus-yhteistyö: opetuskonsultaatiot ja koulutuksetpaikan päällä. 1991 toimintakertomuksen mu-kaan: ”Ylilääkäri on 1988 alkaen vieraillut jo-kaisessa tk:ssa kahdesti vuodessa. Opetus-potilaiden ääressä on syntynyt runsaasti hedel-mällistä keskustelua. ”Tuottavaa” työaikaa onvalunut paljon hukkaan – työmuodon tehoa onmahdoton mitata. Kaikkien osapuolten mielestäkäyntejä on syytä jatkaa edelleen.”

80-luvun lopul la elett i in syvää lääkintä-voimistelijapulan aikaa. Lääkäreiden löytämi-nenkään ei ollut helppoa – 2000-luvun alkuunasti yleislääketieteeseen erikoistuvia kuitenkinriitti. Vain kahden vuoden ajan on kaikissa kol-messa virassa ollut yhtä aikaa pätevä fysiatri.

Selkäpotilaan hoidosta laadittiin alueellinenhyvän hoidon toimintamalli jo 1991, joka val-misteltiin laajassa yhteistyöryhmässä. Se käyn-nistettiin laajalla koulutuksella sekä useammanvuoden tk:ssa paikan päällä pidetyillä tieto-iskuilla. Siinä samalla sovittiin selkäpotilaidenensimmäiseksi vastaanottopisteeksi sairaalassafysiatrian poliklinikka. Harjoitteluvuosien jäl-keen tämä on tällä hetkellä kaikkien kiittämä

ruti ininomainen käytäntö. Terveyskeskustenkanssa tehtiin v. 2000 kirjalliset sopimukset mo-lemminpuolisista toimintaprosesseista ja laatu-tavoitteista.

Alueellisia koulutuksia on järjestetty kokoyksikön toiminta-ajan. 1991 toimintakerto-muksen mukaan: ”yksikkö on järjestänyt alueel-lisia koulutustilaisuuksia parikymmentä vuotta.Tilaisuudet ovat kaikille avoimia. Vuoden 1991aikana järjestettiin 7 tilaisuutta. Vain yhteenosallistui alle 100 henkeä, kolmeen yli 150.”

Sairaalamme sähköinen sairauskertomus otet-t i in ensimmäisenä käyttöön fysiatrian poli-klinikalla -97. Yksittäisestä pilotista kehittyi sit-temmin koko sairaalan kertomusjärjestelmä, jokaon ollut 100% käytössä jo vuodesta 2000.

Valtakunnan ensimmäisen keskussairaalan ti-lat kärsivät 90-luvun alussa vaikeasta home-ongelmasta: tiloja on jouduttu remontoimaan jasulkemaan, osa asetettu käyttökieltoon. Tällähetkellä yksikkö toimii hajasijoitettuna kolmes-sa eri toimipisteessä.

1983 valmisteltiin kiivaasti Valtava-lainsää-dännön aiheuttamia muutoksia toimintaan. Sai-raalaan perustettiin ensimmäisenä kiinteissä ti-loissa toimiva apuvälineyksikkö kesällä 1984fysiatrian yksikön alaisuuteen. Yksikössä onkoko ajan ollut tarjolla lääkäripalvelut, jotka onkoettu tarpeellisiksi ja käyttö on ollut runsasta.Apuvälineyksikön toiminnan volyymi ja henki-lökunta on kasvanut tasaisesti. 2005 alusta aloittikoko maakunnan yhteinen alueellinen yksikkö– edelleen fysiatrian yksikön alaisena toiminta-yksikkönä.

Tulevaisuudessa pyrimme edelleen tiivistä-mään terveyskeskusyhteistyötä potilaan parhaak-si. Lääkärien rekrytointi ja koulutus on jatkuvahaasteemme.

69

Fysiatrian ja fysioterapian historiaa

1950-LUKUEtelä-Karjalan keskussairaala perustett i in

1955. jolloin Tiurusta lopetettiin yleinen sairaala(1939-1955), jossa oli 336 sairaansijaa).

Ensimmäisenä fysioterapeuttina Etelä-Sai-maan keskussairaalassa työskenteli 1955 lääki-tysvoimistelija Marja-Liisa Janko - prof. Tiiti-nen houkutteli hänet Englannista töihin keuhko-leikattujen kuntoutuksen vuoksi.

Fysioterapian tilat oli keskussairaalaan suun-nitellut Saima Tawast-Ranken ja ne sijaitsivatlähes samoissa ti loissa kuin nytkin, kellari-kerroksessa, kuten tapana on. Terapia-allas olialusta alkaen kuntoutuksessa käytössä. Polio oliyksi allasterapiaa eniten tarvitseva potilasryhmäalkuvuosina.

Ti las tossa 1950- luvu l la : A lpp iaur inkoa,mikroaaltoa, lääkintävoimistelua, kahlausallas-terapiaa, hengitysvoimistelua, sähköärsytystä,UKW, poreilukylpyjä, punavaloa, vitaalikapasi-teetti-mittauksia.

1960-LUKUOrtopedinen fysioterapia kehittyi ortopedisen

vuodeosaston avaamisen myötä (1966). OrtopediOlavi Sarpio ol i innostunut opetuksesta jaopetuskierroilla hän tenttasi sekä lääkintävoi-mistelijoita että opiskelijoita. Fysioterapeutittoimivat ensimmäisen kurssin opetustehtävissä.

Fysioterapiakoulutus Lappeenrannassa alkoisiis 1960-luvulla keskussairaalan fysioterapia-osaston tiloissa. Ensimmäisen vuoden luennot-kin toteutettiin sairaalan kuntoutusosastolla.

Dosentti Eliel Waris aktivoi sydänkuntou-tuksen.

1970-LUKUSädeosastolla oli oma lääkintävoimistelijan

virka. Siellä aloitettiin mm. ryhmävoimistelut.Tilasto vuodelta 1976:

1 erikoislääkintävoimistelija5 lääkintävoimistelijaa2 kuntohoitajaa2 sairaala-apulaistaPotilaita hoidettu osastolla 2745, poliklini-

kalla 1487.1980-LUKU1982 fysiatrin virka vielä täyttämättä, Jukka

Savolainen aloitti 1.2.1983. Suuresti kaivattiinosastosihteeriä ja saatiin ½ virkaa.

Osa-aikainen neurologi aloitti keskussairaalas-sa, sitä ennen neurologinen osasto toimi ja toi-mi tämän jälkeenkin 1990-luvulle asti Rauhanpsykiatrisen sairaalan tiloissa.

5-vuotissuunnitelmat tulivat ”muotiin” suun-nittelussa. Aloitettiin henkilökunnan omat nis-ka-selkäkoulut. ASO-potilaiden ohjaus ääni-

Tilastossa 1950-luvulla: Alppi-aurinkoa, mikroaaltoa,lääkintävoimistelua,kahlausallas-terapiaa, hengitys-voimistelua, sähköärsytystä,UKW, poreilukylpyjä, puna-valoa, vitaalikapasiteetti-mitta-uksia.

MARKKU HUPLI

Etelä-Karjalan sairaanhoitopiiriEtelä-Karjalan keskussairaala, Lappeenranta

70

dioi l la, samoin AVH-poti lai l le ja omaisi l leäänidiaesitys ohjaustilanteessa.

Sydänyhdistys + keuhkovammayhdistys yh-teistyökumppaneita. Kävelymatto, lasten ergo-metrit.

Toimintaterapeutti ja sosiaalityöntekijä muka-na kuntoutustyöryhmässä.

Tilastoista löytyi:Liike- ja liikuntahoitoja, fysikaalisia hoitoja,

ryhmähoitoja (mm. äitiryhmä), ohjausta / tutki-mista, apuvälineasiakkaita, lasten kuntoutus-poliklinikka, astmalasten rasitustestejä, paine-pumppupuristinhoitoja ja ne kuuluisat faciali-snykäykset, jopa henkilökunnan rentousryhmät.Aloitettiin osastolla pre-operatiiviset ryhmät.

Vuonna 1984 aloitti Tiurun sairaalassa kes-kussairaalan kuntoutusvuodeosasto, fysiotera-piakäyntejä 2086/ 97 potilasta. Aaro Rissanentoimi fysiatrina (1984-1985) Jukka Savolaisenlähdettyä Kotkaan. Jukka Savolainen suunnitte-li ja käynnisti kuntoutusvuodeosaston toimin-nan.

Kuntoutusyli lääkärinä toimi Jukka Terävä1985 lähtien. Kuntoutusylilääkäri työskentelipäivän viikossa kuntoutusvuodeosastolla. Ker-ran kuukaudessa pidettiin keskussairaalan ja ter-veyskeskusten yhteiset koulutustilaisuudet (jopa40 osanottajaa). Seinät meinasi revetä ahtaidentilojen vuoksi.

Vuosi 1985Jukka Honkonen toimi fysiatrina 1985-1986.Vuosi 1986Tiurun sairaala siirtyi osaksi keskussairaalaa.

Tämä lienee ollut lähtölaukaus Tiurun sairaalanalasajolle? Neuvottelut kiihtyivät sairaalan lak-kauttamisesta 1980-luvun lopulla. Fysiatri EskoPutto aloitti fysiatrina 1.10. 1986.

Vuosi 1988Erilaiset mittaukset fysioterapiassa ”nostivat

päätään”. Lasten fysioterapiaan vihkiytyneetfysioterapeutit tutustuivat NDT-terapiaan.

1990-LUKUEsko Putto fysiatrin virassa 20.11 1991 saak-

ka. Alkuvuosikymmenen toiminta jatkui suun-nilleen ennallaan. Neurologinen fysioterapia li-sääntyi (saatiin lisää neurologeja), samoin avo-puolen ortopedinen fysioterapia.

Yhteiskunnalliset rakennemuutokset alkoivatmyös Etelä-Karjalassa ja t ietenkin sairaan-

hoidosta. Tiurun sairaala lakkautetti in 31.5.1992. Osa Tiurun toiminnoista siirtyi keskus-sairaalaan ja osa Honkaharjun sairaalaan Imat-ralle. Fysioterapiayksikön henkilöstö siirtyi pää-asiassa keskussairaalan fysiatrian yksikköönpaitsi kuntoutusvuodeosaston mukana siirtyiHonkaharjuun 2 ft ja 1 kh.

Joitakin fysioterapeutin virkoja ja 1 kunto-hoitajan virka lakkautettiin.

Myös reumaosastot siirtyivät Honkaharjuun.Honkaharjuun siirretyt toiminnat ja henkilöstöpalasivat kuitenkin keskussairaalaan v. 2.1.1993.

Vierailevana fysiatriana meillä kävi MarkkuHupli. Hän työskenteli usein viikonloppuisin. 1kk häntä tuurasi Kari Hurskainen (1-30.9.1992).

Uusia remontoituja ti lojamme juhlistimmecocktail-partyilla 28.5.1993, joka oli samallauuden fysiatrimme Markku Huplin tervetuli-aisjuhla. Varsinainen ylilääkärin virkaan astumi-nen tapahtui 1.6.1993

Toimintaamme väritti 1990-luvulla monen-lainen muutos. Toimintaamme mitoitettiin joennen Tiurun lakkauttamista, mutta mitoitus jat-kui. Keskussairaalaan siirtyneiden osastojen toi-minta vakiintui pikkuhiljaa vaikka sekaosastot(ortopedia- keuhkosairaudet – lasten os. jne.)eivät meinanneet onnistua. Fysioterapiahenki-löstön työnjakoa kehitettiin muutosten mukaan.

Fysiatrian kehittäminen käynnistyi uudenfysiatrin myötä. Aloitettiin isokineettiset testitja suorituskykytestit.

Vuosi 1994Aloitettiin ensimmäiset polikliiniset aktiiviset

niska- ja selkäkurssit.Vuosi 1998Fysiatrian vastuuyksikköön saatiin oma psy-

kologi, Pauliina Soini-Lähde, jonka työpanostajaosaamista hyödynnettiin osaksi myös Kuntoutus-tutkimuksissa. Markku Hupli jäi virkavapaalletoimiakseen Imatran Liikunta- ja kuntoutus-keskuksen ylilääkärinä ja hänen sijaisekseen tuliMarkku Turunen (10.8.1998 - 1.5.2000)

2000-LUKUEdessä oli Rauhan psykiatrisen sairaalan lak-

kauttaminen ja toimintojen siirto keskussairaa-laan vuonna 2000. Fysioterapiayksikön henkilös-tölle organisaatio oli jo tuttu, kun henkilöstö olikuulunut jo yhteiseen keskussairaalan henkilös-töön 1994.

71

Vuosi 2000Ylilääkäri Markku Hupli palasi virkavapa-

altaan ja valittiin myös kuntoutusylilääkäriksi(jatkoi myös fysiatrian ylilääkärinä).

Vuosi 2001Fysiatrian ja kuntoutuksen vastuuyksikkö siir-

tyi konservatiivisesta tulosyksiköstä sairaanhoi-dollisten palveluiden tulosyksikköön

Vuosi 2003Etelä-Karjalan keskussairaalassa käynnistyi

yhteistyössä Lappeenrannan aluetyöterveys-laitoksen kanssa 1.4.2003 ns. työlääketieteenpoliklinikan kokeilu, joka vakiintui normaalik-si toiminnakseen vuonna 2004.

Työterveyshuoltoon erikoistuvat lääkärit tule-vat työlääketieteen poliklinikalle erikoistumis-palveluaan suorittamaan kolmen kuukauden jak-soissa ja keskimäär in 3 kk:n väle in. Työ-lääketieteen poliklinikasta vastaa fysiatrian jakuntoutusylilääkäri Markku Hupli.

Vuosi 2005Fysiatrian poliklinikalla työskentelee erikois-

lääkäri, LT Satu Luoto, sairaalalääkäri, fysiatri-aan erikoistuva Seija Puustinen, fysiatrian jakuntoutusylilääkäri Markku Hupli sekä työ-lääketieteen poliklinikan lääkäri. Muita fysiatri-an erikoistumisvaiheen palveluja Etelä-Karjalankeskussairaalassa toteuttaneita lääkäreitä vuosi-en varrelta ovat Ari Vikeväinen ja Mia Liitola.

- Haluaisin vakuutuksen!- Henki- vai palovakuutuksen?- Molemmat, minulla on puujalka.

+ + +

- Puujalkani aiheutti minulle viime yönä pään-särkyä, sanoi Puujalka-Leo veljelleen Jussille.- Miten se on mahdollista? kysyi Jussi.- Vaimoni löi sillä minua päähän, vastasi Leo

+ + +

- Miksi laihialaisella sialla on puujalka?- ???- Eihän koko sikaa kannata yhden joulun takiateurastaa!

72

1970-luvun puolivälissä olin suunnittelemas-sa yhdessä Erkki J Valtosen kanssa uuden raken-nettavan Seinäjoen keskussairaalan fysiatrisiatoimintoja. Erkki J suunnitteli pääosin tilat jaminä suunnittelin henkilökunnan sekä laitteis-ton.

Rakennus valmistui 1977, ja ylilääkärin virkaoli haettavana syksyllä 1978 ja minut valittiinsilloin virkaan kahdesta hakijasta. Otin viranvastaan 1.1.1979.

Muuta henkilökuntaa oli n 10 fysioterapeuttiasekä 3-4 kuntohoitajaa, osastonhoitaja, osastonsihteeri sekä ylihoitaja yhteinen muutaman muunyksikön kanssa. Alkuaikoina varsinainen fysiat-rinen toiminta painottui sairaalan sisällä olevi-en potilaitten konsultointiin sekä terapeuttienohjantaan.

Heti alkujaan tuli painetta fysiatrian poli-klinikan perustamiselle. Alkuaikoina vaivasikova pula fysioterapeuteista. Olin tukemassafysioterapeuttikoulutuksen aloittamista Seinäjo-ella. Koulutus myös toteutui.

Vuonna 1982 silloinen johtava lääkäri määrä-si minut yhdessä johtavan sosiaalityöntekijänkanssa suunnittelemaan vuonna 1984 voimaan-tulevan ns VALTAVA-lain mukaisia toimintojakuntoutuksen toteuttamiseksi. Jo vuonna 1976oli sairaalaan perustettu kuntoutustyöryhmä La-puan patruunatehtaan räjähdyksessä vammau-tuneitten asioitten hoitamiseksi. 1984 kuntoutus-tutk imstoimintaa tehostet t i in , teht i in omaapuvälinekeskus osaksi fysiatrian yksikköä,suunniteltiin kuntoutusohjaustoimintaa yms lainedellyttämiä kuntoutusasioita.

Esitin kuntoutusylilääkärin viran sijasta perus-tettavaksi apulaisyli lääkärin viran ja yhden

fysiatrian ja kuntoutuksen yksikön perustamis-ta. Ehdotustani ei kuitenkaan hyväksytty päät-tävissä elimissä. Hoidin kuitenkin oto-työnäkuntoutusylilääkärin työt lähes ensimmäisenvuoden.

Vuonna 1982 perustettiin Härmän sairaalaanfysiatrian virka. Siellä myös avattiin fysiatrinenkuntoutusosasto. Yksi lääkäri aloitti erikoistu-misen fysiatriaan; olin kouluttaja hänelle.

Vuonna 1987 saatiin erikoislääkärin virka kes-kussairaalaan ja perustettiin virallisesti fysiatri-an poliklinikka. Toimin kouluttajana aluksi kos-ka virassa oleva aloitti fysiatriaan erikoistumi-sen.

Vuosien 1991-94 erikoissairaanhoitolain javaltionosuuslainsäädännön muuttumisen takiatapahtui suuria muutoksia myös kuntoutus-alueella Etelä-Pohjanmaan shp:ssä.

Silloin mm perustettiin/yhdistettiin samaanyksikköön alueen kuntoutustyöntekijöitä mmSeinäjoen keskussairaalan, Törnävän sairaalan(keskusmielisairaala), Härmän sairaalan (enttub iparanto la) sekä Ähtär in a luesai raa lankuntoutustyöntekijät. Perustettiin fysiatrian jakuntoutuksen tulosykskkö, jonka henkilökunta

Tulevaisuuden suurinahaasteina tullee olemaan entis-tä suurempi vaatimus yhteistyö-hön naapurisairaanhoitopiirienkanssa.

JUSSI KORPI

Fysiatria ja kuntoutusEtelä-Pohjanmaalla

73

koostu i 7 a ika isemmasta sa i raa lasta . Mmpsykiatrinen ja somaattinen kuntoutustutkimusyhdistettiin samaan yksikköön.

Sain myös kor jat tua 10 vuoden takaisenepäonnistumiseni ja fysiatria lääkinnäll inenkuntoutus yhdistettiin samaan tulosyksikköön.

Erilaiset tarpeet lisääntyivät. Vuonna 1998alo i t t i Raha-automaat t iyhd is tyksen tue l laTikoteekki ja vuonna 2000 Tikoteekki sittenalo i t t i omana to imintana osana yks ikköniapuvälinekeskusta. -1990 luvulla tehtiin paljonkehittämistoimintaa. Itse olin mm 5 vuoden ajansh-piirin laatupäällikkönä.

Vuonna 2000 alueen työterveyshuollon pyyn-nöstä perustettiin yksikkööni työlääketieteenpoliklinikka, jossa on koulutusoikeudet ja teh-dyn yliopistosopimuksen mukaisesti erikoistu-misessa hyväksytään myös ns yliopistovaihe.Koulutussopimus Tampereen yliopiston kanssa.Fysiatrian alasta on koulutussopimukset Oulunja Kuopion yliopistoitten kanssa.

Yhteistoiminta korostuu

Viimeisen parin vuoden ajan on kehitetty yh-teistoimintaa Vaasan sh-piirin kanssa. On toteu-tettu myös kuntoutuskoulutusta yhdessä tehdynyhteistyösopimuksen kanssa Lapin yliopiston japrof. Asko Suikkasen kanssa. Asko Suikkanentoimii osa-aikaisena kuntoutuksen professorinaalueellamme, viisivuotinen sopimus 1.1.2002-31.12.2006.

Kehittelemme alueellista apuvälinekeskusta,jossa mukaan on tarkoitus saada kaikki alueenterveyskeskukset ja päämääränä aloittaa 2006.

Teemme erilaista kehittämis- ja tutkimustoi-mintaa, mm osteoporoositutkimusta Suomenakatemian rahoi t tamana, l i ikkumisresept i ,kuntoutussuunnitelma jne.

Fysiatrian ja kuntoutuksen toimintayksikkö2005; henklökunta n 100, lääkäreitä 8 virkaa,joista fysiatrian spesialiteettia vaativia 4. Yksilääkäreistä on työterveydenhuollon erik.lääk,yksi neurologi ja lisäksi on 2 elv:tä. Kaikillavakinaisilla lääkäreillä on kuntoutuksen erityis-pätevyys, 2:lla kivunhoidon erityispätevyys jakolmella lääkärillä on kaksi spesialiteettia. Lää-kärikunta on siten kokenutta.

Vastuuyksiköitä ovat: fysiatrian pkl, kuntou-tustutkimuspkl (osana työlääketieteen pkl), apu-välinekeskus, toimintaterapiayksikkö, fysiotera-piayksikkö SeKs ja fysioterapiayksikkö Ähtärinsairaala.

Härmän sairaalan toiminta on lopetettu jakuntoutustoiminnat siirretty Seinäjoen keskus-sairaalan. Aikaisemmasta osastosta on tehtypotilasasuntola, 20 ss. Neurol, kunt. osastolla on2 fysiatrista sairaansijaa.

Toimintamme perustuu laja-alaiseen fysiatrianja kuntoutuksen toimintaan. Tulevaisuuden suu-rina haasteina tullee olemaan entistä suurempivaatimus yhteistyöhön naapurisairaanhoito-piirien kanssa, kaikkia asioita ei voi toteuttaajoka paikassa. Meillä ei enää tarvita maksu-sitoumusta, jos potilas lähetetään entisen Vaa-san läänin kolmen sh-piirin alueella toisesta pii-ristä toiseen.

Esim. Seinäjoen tk:sta voidaan tarvittaessalähete tehdä joko Keski-Pohjanmaan tai Vaasansh-piirin sairaalaan ilman Minivaltavan mukaistamaksusitoumusta.

Tietenkin haasteina on geriatrisen kuntoutus-toiminnan kehittäminen. Toimintamme perustuutoiminta-ajatukseemme:

Fysiatrian ja kuntoutuksen toimintayksiköntehtävänä on edistää ja ylläpitää fysiatrian jakuntoutuksen alan osaamista ja toimintaa alu-eella tavoitteena optimaalisesti työ- ja toimin-takykyinen eteläpohjalainen.

74

Hyvinkään sairaanhoitoalue kuuluu Helsinginja Uudenmaan sairaanhoitopiiriin. Alueeseenkuuluvat Hyvinkää, Järvenpää, Mäntsälä, Nur-mijärvi ja Tuusula, joiden väestöpohja on 170000. Alueella on nykyisin kaksi erikoissairaan-hoidon sairaalaa: Hyvinkään sairaala ja psykiat-rinen sairaala Kellokoski.

Sairaanhoitoalueen ensimmäinen fysiatri jafysiatriylilääkäri Kari Hurskainen aloitti toimin-tansa alueella 1995. Tuolloin alue kuului Uuden-maan sairaanhoitopiiriin ja erikoissairaanhoidonsairaalana toimi myös Kiljavan sairaala. Kiljavaoli perustettu 1938 keuhkotautiparantolaksi jasitä kehitettiin 1970-luvun lopulta useammanerikoisalan kuntoutuspainotteiseksi sairaalaksiHyvinkään aluesairaalan rakentamisen jälkeen1975. Sairaala siirtyi Hyvinkään sairaanhoito-alueen ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin sairaa-laksi 1990-luvun alussa. 1994 oli Uudenmaansairaanhoitopiirin konsulttisuunnitelmissa ehdo-tettu Kiljavaa koko Uudenmaan suomenkielisek-si kuntoutussairaalaksi ja Meltolaa ruotsinkie-liseksi. Piirin erikoisala- ja kuntaneuvotteluissatämä ei saanut laajempaa kannatusta. Kiljavantoimintojen asteittainen alasajo alkoi ja Hyvin-kään sairaalaa laajennettiin vuodenvaihteeseen2001-2002, jolloin kuntoutus- ja keuhko-osas-tot siirtyivät pois Kiljavalta ja Hyvinkään sai-raalaan valmistui 30 potilaspaikan neurologianja kuntoutuksen vuodeosasto. Fysiatrian poli-klinikka siirtyi viimeisenä saneerattuihin tiloi-hin Hyvinkään sairaalaan kevättalvella 2002.

Fysiatr ian yl i lääkäri aloi t t i pol ikl inikka-vastaanotot sekä Kiljavalla että Hyvinkäällä1995. Kiljavan sisätauti- ja kuntoutusylilääkärinsiirtyessä eläkkeelle 1996 fysiatriylilääkärin

osastokonsultaatiotoiminta muuttui osastonylilääkärivastuuksi, koko sairaanhoitoalueenkuntoutusylilääkärivastuuksi ja fysiatrian lisäk-si reumatologian ja pienimuotoisen sisätauti-poliklinikan lähetevastuuksi. Sisätautien ylilää-käri toimi Hyvinkään sairaalassa. Loppuvuosi-na Kiljavalla oli enää yksi yhteinen kuntoutus-ja keuhkosairauksien osasto, jolla oli 20+20potilaspaikkaa.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirinyhdistäminen (=HUS) vuonna 2000 johti HYKS-sairaaloihin, joihin kuuluvat myös Jorvi jaPeijas, ja niiden ulkopuolisiin tulosalueisiin elisairaanhoitoalueisiin. Koko HUS-alueen matrii-sihallintoon yhdistettiin suurempien erikoisalo-jen muodostamat toimialat, joiden johtajilla onsektorinsa vetovastuu erityisesti HYKS-alueel-la. Uudenmaan sairaanhoitopiirissä aloitettufysiatrian piirin sisäinen yhteistyö kariutui, kunfysiatria ja kuntoutuksesta ei muodostettu eril-listä toimialaa ja erikoisala/ vastuualue hajautuitoimimaan eri sairaanhoitoalueilla eri tulos-yks ikö issä. HUS:n a lo i te t tua to imin tansaKi l javan sairaalan käyt töä er ikoissairaan-hoidossa selvitti vielä työryhmä ja kuntoutus-sairaalatoimintojen osalta lausuntonsa antoi työ-ryhmä, johon kuuluivat ylilääkäri Kari Hurskai-sen lisäksi fysiatri/kuntoutusylilääkäri AskoLukinmaa Koskelan sairaalasta ja neurologi-yli lääkäri Mervi Kotila HYKS:n kuntoutus-tutkimuspoliklinikalta.

Nyky is in Hyv inkään sa i raanhoi toa lueenFysiatria ja kuntoutusvastuualue kuuluu Medisii-niseen tulosyksikköön. Vastuualueeseen kuuluu12 potilaspaikkainen kuntoutusvuodeosasto,fysiatrian polikl inikka, fysioterapia ja apu-

KARI HURSKAINEN

Hyvinkään sairaanhoitoalue:Hyvinkään sairaala ja Kiljavan sairaala

75

välineet-, puheterapia-, sosiaalityö- ja toiminta-terapiayksiköt. Näiden henkilökuntamäärä on40, mihin lukuun ei kuulu vielä neurologia jakuntoutuksen yhteisosaston hoitohenkilöstö.

Muutokset vaikuttaneet toiminnansisältöön ja ajankäyttöön

Alueen suuret organisatoriset muutokset jakuntoutusvuodeosastotoiminta ovat vaikuttaneetpaljon fysiatrisen toiminnan sisältöön ja ajan-käyt töön. Yl i lääkär i to imi a lueen ainoanafysiatrina vuoteen 2000. Tuolloin toisen fysiatrinMarkku Turusen aloittaessa osa hänen työpanok-sestaan käytettiin terveyskeskuskonsultaatioihin.Kuntoutusvuodeosastolla toimi pitkään sisätau-tien ja myöhemmin fysiatrian apulais-/sairaala-lääkäri, jolla ei ollut vakinaista virkapohjaa en-nen vuotta 2004. Alueen voimakas väestönkas-vu ja keskussairaalamaisen laajan toiminnan li-sääntyminen mahdollistivat kuitenkin sairaaloi-den yhdistymisvaiheessa kuntoutushenkilöstönkehittämisen ja jatkossa pienen lisääntymisenkoko alueen vuodeosastopaikkojen vähentymi-sestä huolimatta 1995-2002.

Alueella on toteutettu useita hoitoketjuja, jois-ta fysiatria on ollut jaetussa vetovastuussa jayl i lääkäri projekt ivetäjänä Aivohalvaus- jaAmputaatio- ja protetisontihoitoketjuissa.

HUS:n tutkimus-, kehittämis- ja kokeilu-hankkeiden (TKK) osalta vastuualueelle onmyönnetty hankeraha sekä ylilääkärin vetämälleNeuroFIM-toimintakykymittarihankkeelle ettäpuheterapeuttien vetämälle nielemiskuntoutus-hankkeelle. Ylilääkäri on kuulunut HUS:n TKK-työryhmään ja apuvälinetyöryhmään ja HUS-pii-rin kuntoutuksen asiakaspalvelun yhteistyö-toimikuntaan ja alueen kiputyöryhmään. Fysiat-rian erikoislääkäri toimii nykyisin sairaalanfysiatr ian pol ik l in ikal la ja sairaala lääkär ikuntoutusvuodeosaston osastonlääkärinä jafysiatrian poliklinikalla. Sairaalalääkärinä toimi-minen kelpuutetaan fysiatrian ei-yliopistolliseenerikoistumiskoulutukseen vuodeksi ja lisäksiyleislääketieteen ja erikseen sovitusti työterveys-huollon erikoistumiseen.

Ylilääkäri on kirjoittanut lääketietieteellisetartikkelit manipulaatioon liittyvistä komplikaati-

oista ja kontra-indikaatioista ja kaularangan liik-keistä suhteessa nikamavaltimoon. Hän on pitä-nyt posteriesityksen Hemofi l ian maailman-konferenssissa hemofiliapotilaiden operaatiois-ta ja luennoinut aiheesta pohjoismaisessa koko-uksessa. Valtakunnallisia luentoja hän on pitä-nyt manipulaatiokomplikaatioista, hemofilia-operaatioista ja –kuntoutuksesta, aivohalvaus-kuntoutuksesta ja FIM-toimintakykymittarista.Ylilääkäri toimii Suomen fysiatrien alaosastonpuheenjohtajana.

Tulevaisuus

1. Viime vuonna on aloitettu neuvottelut jaselvittelyt Kiljavan sairaalan uudelleen käyt-töönotosta kuntoutussairaalana oman alueenkuntien, tarvittaessa Vantaan ja Keravan ja mah-dollisesti muunkin tahon kuntayhtymän osake-yhtiönä. Tällöin kuntoutuspalvelut tuotettaisiinkilpailutuksen pohjalta yksityisten palvelun-tuottajien toimesta. Asian toteuttaminen edellyt-tää laajaa hoitoketju- ja henkilöstömitoitus-valmistelua, sairaalan saneerausta ja kuntienyksimielistä tukea hankkeelle.

2. Fysiatrian lisääntyvät jonot edellyttävätr i i t tävää henki löstöpanosta er ikoissairaan-hoidossa, joustavia avosektorin konsultaatio-palveluita, joita nyt jo toteutetaan osissa kun-nissa yksityissektorin kautta ja erikoissairaan-hoidon sairaalaan hoitoon pääsyn kriteerienasianmukaista soveltamista.

3. Fysiatria ja kuntoutuksen toimintaa kehi-tetään tutkimustuloksia soveltamalla, toiminnanmittareita hyödyntämällä, vastuualueen ja kun-kin yksikön vetovoimaisuutta, yhteistyötä jahenkilöstökoulutusta parantamalla.

76

Jorvin sairaalan tila- yms. suunnittelu on al-kanut jo 1960-luvun alkupuolella. Tuolloin pel-kästään fysioterapia hal l i ts i sekä t i la- ettähenkilöstösuunnittelua. Tilantarvetta pidettiinvarsin vähäisenä ja henkilöstösuunnitelma pai-nottui pelkästään lääkintävoimistelijoiden vaa-timattomaan lukumäärään. Tuolloin Töölön sai-raalan fysiatri Manu Pasila oli toiminut oto näis-sä suunnittelutehtävissä.

Ajan kuluessa suunnitelmiin tuli mukaan laa-jempi näkemys ja lopulta päädyttiin ns. kuntou-tusyksikön perustamiseen, joka mullisti täysinsekä tila- että henkilöstötarpeen. Katsottiin, ettäyksikkö tarvitsi lääkärin (fysiatri), lääkintävoi-mistelijoita, kuntohoitajia, toimintaterapeutteja,puheterapeutin sekä sosiaalityöntekijöitä. Tar-koituksena oli pyrkiä tätä arsenaalia käyttäen ns.kuntoutukselliseen ryhmätyöhön. Alun perin allekymmenen henkilön muodostama työntekijämää-rä kasvoi yli kolminkertaiseksi ja samalla havait-t i in t i lantarpeen kasvaneen huomattavast i .Osastonlääkärin virka perustettiin ja saatiin täy-tetyksi varsin pian.

Yksikön ylilääkärinä oli jo toimintaa suunni-teltaessa Fysikaalisen lääketieteen ja kuntoutuk-sen erikoislääkäri Teuvo Kerminen. Osaston-lääkärinä toimi vuodesta 1978 lähtien AskoLukinmaa. ja vuodesta 1989 Jorma Kivimäki.Ylihoitajana on alusta asti ollut Pirkko Ekmanja osastonhoitajana Kerttu Kaartinen, vuoden1990 lopulta lähtien Armi Salenius.

Kuntoutus järjestettiin Jorvissa heti omaksihallinnolliseksi yksiköksi, mikä ratkaisu poik-kesi yleisestä käytännöstä. Yksikkö jakautuu siisfysiatrian, puheterapian, psykologian, toiminta-terapian ja sosiaalityön osastoihin. Osasto saat-

taa siis käsittää vain yhden tai kaksi henkilöäkuten toimintaterapian tai psykologian osastot.

Tutkimustyöstä mainittakoon Jorvin JOSEF,vuonna 1984 aloitettu ja vuonna 1989 Suoma-laisen selkätutkimusseuran kilpailussa palkittututkimus Lanneselkäsairaus biopsykososiaalise-na häiriönä ja myöhemmin Asko Lukinmaan väi-töskirjan aiheena.

Vuonna 1995 siirtyi Teuvo Kerminen eläkkeel-le ja fysiatriylilääkärin virkaan valittiin LKTTimo Pohjolainen ja vuonna 2000 Leena Kaup-pila. Kokonaisvahvuus yksikössä on nyt 20fysioterapeuttia, 3 toimintaterapeuttia, 5 sosiaa-lityöntekijää, 2 neuropsykologia, 3 puhetera-peuttia ja 3 lääkäriä.

Kuntoutus järjestettiin Jorvissaheti omaksi hallinnolliseksiyksiköksi, mikä ratkaisu poik-kesi yleisestä käytännöstä.

TEUVO KERMINENLEENA KAUPPILA

Jorvin sairaalan Fysiatriankehittymisestä

77

Talvi- ja jatkosota loivat tarpeen kehittää kun-toutusta, ja tässä kehitystyössä myös fysiatrianalan lääkärit olivat aktiivisesti mukana. Kokotoimintaa säätelemään laadittiin nopeasti sotienjälkeen vuoden 1947 alusta voimaan astunutinvalidihuoltolaki, jossa toimintamuotoja olivatlääkintähuolto, työhuolto ja koulutus. Lääkintä-huolto sisälsi sairaalahoidon ja tarpeelliseksikatsotun jälkihoidon, apuneuvohuollon, lääke-hoidon ja matkakorvaukset. Työhuolto sisälsityöhönsijoitustoiminnan sekä elinkeinon taiammatin harjoittamisen tukemisen mm. helpotta-mal la työväl ine- ja raaka-a inehankinto ja .Koulutuksena tarjottiin pohja- ja ammattikoulu-tusta sekä taloudellista tukea yleiskoulutustavarten.

Invalidihuoltolain valmisteluun osallistui mm.Invalidisäätiön silloinen johtava ylilääkäri Fa-bian Langenskiöld. Hän puhui ja korosti ns. täy-dellisen huollon laitoksen merkitystä. Pyrkimyk-senä täydellisen huollon laitoksessa oli kootasamaan organisaatioon kaikki kuntoutuksen eritoimintamuodot. Laissa otettiin huomioon yleis-ten palvelujen käyttömahdollisuus, mutta käy-tännön toiminta perustui pääosin erityislaitosteneli kuntoutuslaitosten keskeiseen aseman. Tämätilanne on ollut luomassa suomalaiselle yhteis-

kunnal le tyypi l l istä kuntoutuksen palvelu-rakennet ta ja o l lu t samal la vaikut tamassafysiatrian ja kuntoutusalan erikoislääkärien arki-työhön tänä aikana.

Sotainvalidien kuntoutus loi kuntoutuksenmenetelmät ja jätti kohderyhmänsä leiman (nuo-ret fyysisesti vammautuneet, vähän kouluja käy-neet miehet) vielä tuleviksi vuosikymmeniksi.Sotavamma ja siviilivamma rinnastettiin toisiin-sa, ja sama kuntoutuksen ajatusmalli siirtyis iv i i l ivammoihin ja muihin to imintakykyäheikentäviin sairauksiin. Sotavammojen merki-tys korostui uudelleen 1970-luvulla, jolloin sää-dettiin laki sotaveteraanien kuntoutusetuuksista.Tämä johti suureen veteraanin kuntoutukseenkeskittyneen laitosverkoston syntymiseen maa-hamme.

Keskeisessä asemassa sotaveteraaninen jakoko kuntoutuksen kehityksessä on ollut Invali-disäätiö (käyttänyt sittemmin nimeä ORTON),jonka perustamiskokous oli talvisodan jälkeen29.6.1940. Myös sanan kuntoutus vakiintuminenliittyy Invalidisäätiön historiaan. Siellä amma-tinvalinnanohjaajana toiminut psykologi AnttiTamminen otti käyttöön sanan kuntouttaminen.Sitä ennen oli käytetty muotoa kunnostaminen,joka on käännös englannin sanasta reha-

HEIKKI HURRI

6. KUNTOUTUSLAITOKSET

6.1. Kuntoutuksen ja fysiatrianhistoriaa ja kehityspiirteitäsodanjälkeiseltä ajalta Invalidisäätiölläja muissa kuntoutuslaitoksissa

78

bilitation.Invalidisäätiön ensimmäisiä toimintoja olivat

sosiaalihuolto ja hyvin pian ortopedinen erikois-sairaanhoito, lääkinnällinen kuntoutus ja amma-tillinen koulutus. Perusidea oli Fabian Langen-skiöldin ja invalidihuoltolain hengen mukainen:saman organisaation puitteissa järjestettiin en-sin sotainvalideille ja sittemmin muille tuki- jaliikuntaelinsairaille ja myös polioon sairastu-neille ortopedista hoitoa ja kuntoutusta toimin-takyvyn maksimoimiseksi sekä koulutusta useintarvittavaan uuteen ammattiin. Samalla aloitet-ti in apuvälineiden organisoitu valmistus- jajakelutoiminta, joka johti sittemmin oman eril-lisen säätiön eli Proteesisäätiön perustamiseenvuonna 1953 yhdessä Sotainvalidien Veljesliitonkanssa.

Vaikka Invalidisäätiön toiminta alkoi erityis-tä tilannetta varten, se osoittautui päteväksimyös siviiliajan olosuhteisiin. Sopeutumiseenvaikutti myös se, että Invalidisäätiö omaksui hetialusta voimakkaan tutkimus- ja kehitysotteentoimintaansa. Tutkimustoiminta on tuottanutlukuisia fysiatrian alan väitöskirjoja ja muitajulkaisuja. Osaamisen ylläpitämiseen on myötä-vaikuttanut myös yhteistoiminta alan ammatil-l isten oppilaitosten kanssa. Invalidisäätiölläaloitettiin uudelleen fysioterapeuttien koulutussotien (silloin ´lääkitysvoimistelijoiden koulu-tus´). Koulutus sittemmin siirtyi sairaanhoito-oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen tehtä-väksi, mutta Invalidisäätiö on tukenut monintavoin alan koulutusta myöhemminkin.

Fysiatrian kannalta on ollut merkittävää, ettäalan erikoislääkäreiden koulutusta on Invalidi-säätiöllä järjestetty jo vuosikymmenien ajan yh-teistyössä Helsingin Yliopiston Lääketieteellisentiedekunnan kanssa. Dosentti Castor Lindqvistsaavutti suorastaan legendaarisen maineen alankouluttajana ja menetelmien kehittäjänä. Hän toimm. maahamme ensimmäisen enmg-tutkimus-laitteen, ja oli siten myötävaikuttamassa fysiatri-an alalle tärkeän diagnostisen erityisalan eli klii-nisen neurofysiologian syntyyn. Castor Lind-qvist kunnostautui opetuksen ohella usealla alu-eella: apuvälinetekniikan kliinisessä kehittämi-sessä, CP-lasten kuntoutuksessa, vakuutus-lääketieteessä, ja oli kaiken lisäksi innoittamassako. alojen tutkimustoimintaa. Erityisen mielui-

nen kokemus Castorille oli se, kun nykyisin do-sentt i , yl i lääkäri Timo Pohjolainen väittel iCastorin erityisosaamiseen kuluvasta alueestaeli alaraaja-amputaatiopotilaiden kuntoutumi-sesta.

Castor Lindqvistin jälkeen Invalidisäätiöllekuntoutusylilääkäriksi tuli dosentti Hannu Ala-ranta vuonna 1986. Hannun siirryttyä Käpylänkuntoutuskeskuksen (sittemmin Synapsian) joh-taja/ylilääkäriksi hänen seuraajaksi tuli dosent-ti Heikki Hurri. Koko tämä Castorin jälkeinenaika on merkinnyt ORTON Invalidisäätiön kan-nalta voimakasta määrällistä kasvua kuntoutuk-sen alueella, mikä on heijastunut fysiatrianerikoislääkäreiden lisääntymisenä ja tehtävieneriytymisenä. Kokonaan fysiatrei l le uusinatoimintoina ovat alkaneet mm. kipukuntoutus jakipu-poliklinikkatoiminta ylilääkäri Jukka-Pek-ka Kourin johdolla, ja yksilöllisesti räätälöidytkuntoutusmuodot dosentti Karl-August Lindgre-nin johdolla.

Kuntoutuslaitokset fysiatrian jakuntoutuksen kehitystyössä

Maahamme rakennettiin varsinkin 1970-luvul-la laajahako kylpylä- ja kuntoutuslaitosverkosto,joiden palveluksessa monet fysiatrit ovat työs-kennelleet. Osa laitoksista on vaalinut keskieu-rooppalaista kylpyläperinnettä, ja osa on koros-tanut toimintakonseptissaan enemmän ns. aktii-visen kuntoutuksen periaatteita ja kuntoutujansubjektiutta, joka on kuntoutuksen ideologinenpää- ja valtavirta tällä hetkellä. Tämän takia jot-kut laitokset ovat luopuneet kylpylä-sanan käy-töstä nimessään, mutta osa kantaa perinteikästäkylpylä-nimeä (esim. Siuntion Kylpylä, jossafysiatri Jussi Pohjonen on toiminut pitkään).Jotkin vanhat ja perinteikkäät kuntoutussairaalatovat vaihtaneet nimensä virtaviivaisemmaksi jaikään kuin pehmeämmäksi (esim. PunkaharjunKuntoutussairaala, nyk. Kruunupuisto Punkahar-jun Kuntoutuskeskus, jonka johtavana ylilääkä-rinä on fysiatri Matti Nykänen).

Laaja kuntoutuslaitosverkosto näkyy mm. si-ten, että kun maassamme oli 1.1. 2005 yhteen-sä 161 kpl fysiatrian erikoislääkäriä, työelämässä

79

mukana olevia ol i 147, ja ni istä toimi er ikuntoutuslaitoksissa yhteensä 38 kpl (noin nel-jännes). Paitsi fysiatrien merkittävänä työllistä-jänä, kuntoutuslaitoksilla on ollut ja on huomat-tavan laaja merkitys koko suomalaisen fysiatrianja kuntoutuksen kehittymisen kannalta. ORTON-Invalidisäätiön ohella monet kuntoutuslaitoksetovat tuottaneet ja tuottavat merkittävän määrintutkimusta ja kehittämistyötä, joka palvelee kokosuomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Fysiatriteivät luonnollisesti tee tätä työtä yksin ko. lai-toksissa, vaan tyypillisesti yhdessä eri tahojenkanssa (yliopistot, muut tutkimuslaitokset jamuut tutkimusta ja kehittämistyötä tukevat ta-hot kuten Kansaneläkelaitos, Työsuojelurahasto,Raha-automaattiyhdistys, yksityiset säätiöt,ammattikorkeakoulut). Fysiatrien ansioksi onkuitenkin sanottava se, että he ovat ol leetmotivoituneita tutkijoita: väitelleitä fysiatreja olimaassamme 1.1.2005 yhteensä 63 kpl eli runsaskolmannes fysiatrikunnasta. Hyvin suuri osa ontehnyt väitöskirjansa eri kuntoutuslaitoksissa.Tällä on ollut voimakas vaikutus mm. aiheidenvalintaan: kuntoutuslaitoksissa – ja yksiköissätehdyt väitöskirjat ovat kliinispainotteisia, po-ti laan ongelmista lähteviä. Perustutkimustafysiatrit ovat tehneet vastaavasti kliinistä tutki-musta vähemmän, joskin merkittäviä poikkeuk-sia on (esim. Mats Grönblad, Kaija Puustjärvi,Eeva Kääpä, Jukka Savolainen).

Kuntoutustarpeen – ja tavoitteen arkipäiväi-syys ja konkreettisuus edellyttävät uusia yksi-löllisiä palvelumuotoja ja niiden kehittämistänopeaan tahtiin, ja herkästi reagoiden. Tämä ontarjonnut mahdollisuuden joustavalle ja innova-tiivisille kuntoutuslaitosjärjestelmälle. Tästähyvän esimerkin tarjoaa ASLAK eli ammatilli-sesti syvennetty lääketieteellinen kuntoutus. Sesai alkunsa Siilinjärven kuntoutuskeskuksessa(nykyään Kunnonpaikka) 1980-luvulla, ja sensynnyssä keskeisessä asemassa oli fysiatri Paa-vo Rissanen. ASLAK syntyi reaktiona hyvinkonkreettiseen tarpeeseen: metsurit eivät selvin-neet työuraansa loppuun eläkkeelle asti, ja jopakuolleisuus oli muuta väestöä korkeampi. Olitarve kehittää kuntoutuksellinen interventio, jos-sa yhdistyi työtapojen ja työolojen kehittäminensekä terveyden edistäminen kehittämällä elin-tapoja. Samalla luotiin perusta hyvälle kuntout-

tavalle periaatteelle: työssä selviämistä voidaantukea siten, että luodaan kiinteä yhteistyö työ-paikan, sen esimiesten ja työterveyshuollonkanssa. Kuntoutuslaitoksen asiantuntijat toimi-vat tässä verkoston rakentajana, ja usein valis-tuneen ehdotuksen tekijänä. Samalla huolehdi-taan kuntoutuksen jatkuvuudesta ja seuranta-vastuun siirrosta työterveyshuollolle.

Kuntoutuslaitokset ovat siis olleet henkisenkasvun ja kehityksen tyyssijoja, täydentämässäjulkista sosiaali- ja terveydenhuollon järjestel-mää myös tutkimus- ja kehitystoiminnan osalta.On mielenkiintoista, että samalla kun julkinenterveydenhuolto on ottanut yhä selkeämmin pää-vastuun lääkinnällisen kuntoutuksen järjestämi-sestä (ns. ”kuntoutuspalvelujen normalisointi”),kuntoutuslaitokset eivät ole jääneet virattomiksitai tarpeettomiksi joitain poikkeuksia lukuunottamatta (harvaan asutulla alueella sijainneetkuntoutuslaitokset, jotka olivat nojautuneet hy-vin kapeaan asiakassegmenttiin ja tyypillisestisotainvalidien kuntoutukseen). Kansaneläke-lakiin on lisätty v. 1956 kuntoutussäädöksiä,vuoden1963 sairausvakuutuslaki lisäsi kuntou-tusmahdollisuuksia ja vuoden 1991 kuntoutus-lainsäädäntö toi Kansaneläkelaitokselle uusiakuntoutuksen järjestämisen velvollisuuksia, mit-kä ovat merkinneet kuntoutuslaitoksille runsaastipalvelu- ja kehittämistehtäviä. Samaan suuntaanovat vaikuttaneet myös 1960-luvun alussa kehi-tet ty työeläkejär jeste lmä ja tapaturma- jaliikennevakuutuslakeihin sisällytetyt kuntoutus-etuudet, sekä aivan viimeisimpänä muutoksenatäyskorvausperiaatteen toteuttaminen liikenne-ja työtapaturmissa.

Kuntoutuskäsitteen ja arvojen kehityssekä vaikutus fysiatriaan

Kuntoutus ja fysiatria ovat kehittynyt useallaeri tavalla: jos sairauteen tai oireeseen ei oleparantavaa hoitoa, niin kuntoutus ja ylläpitäväthoidot korostuvat. Moneen aiemmin vaikeahoi-toiseen nivelsairauteen tai jopa henkeä uhkaa-vaan verenkiertosairauteen on kehittynyt puoles-taan hyvinkin tehokkaita hoitoja (tekonivel-kirurgia, verisuonikirurgia). Kuntoutuksen mer-kitys ei näissäkään tilanteissa ole vähentynyt,

80

mutta kuntoutuksen luonne ja tavoitteenasette-lu ovat muuttuneet. Mitä suurempi sairauden taivamman aiheuttama muutos yksilöön on ollut,sitä tarpeellisemmaksi on katsottu liittää myöshoitotuloksia tukevia ja arkielämässä selviämistätukevia ratkaisuja, jotka usein nimetään kuntou-tukseksi. Aivan viime aikoina kuntoutusajattelunmerkitys on uudelleen korostunut: on havahduttusiihen, että hoitojärjestelmän pitää tuottaa ko-konaisuudessaan mielekkäitä tuloksia. Ei esim.riitä, että potilas saa avun kipeään lonkkakipuun,vaan halutaan varmistaa, että hänen toimintaky-kynsä muutenkin palautuu nopeasti ja sujuvas-ti. Hoitoketju- ja prosessiajattelu on saanut uut-ta tuulta johtuen myös kustannuspaineista.

Pelkästään biologisiin prosesseihin keskitty-vää lääketiedettä on samalla alettu pitää liiankapea-alaisena, ja kuntoutukseen yhä säännön-mukaisemmin on alettu yhdistää biopsyko-sosiaalinen tarkastelu. Tavoitteena on ollut mm.liittää potilaan lähiyhteisö (perhe ja työpaikka)mukaan osaksi kokonaishoi toa (vr t . es im.ASLAK-kuntoutus) ja samalla kuntoutustoimen-piteet on pyritty sovittamaan aiempaa varhaisem-piin sairauden tai vajaakuntoisuuden vaiheisiin.Tällainen kuntoutuksen ns. strateginen laajene-minen on saanut seurakseen yleisen kuntoutuk-sen määrällisen laajentumisen. Sillä tarkoitetaankuntoutettavien määrän kasvua ja kuntoutukseenkäytettyjen varojen kasvua. Kuntoutuksesta onjopa a let tu puhua nel jäntenä hyvinvoint i -palvelujen sektorina avohoidon, erikoissairaan-hoidon ja sosiaalitoimen ohessa. Samalla saira-uksien ryhmä, johon kuntoutusta kohdennetaan,on laajentunut. On lopulta tultu siihen, ettäkuntouttavia toimenpiteitä kohdennetaan tilan-teisiin kuten pitkäaikaistyöttömyys, tai vankilas-ta vapautuminen, jolloin sosiaalinen tilanne onensisijainen kuntoutuksen peruste eikä sairaustai sen jälkitila (kuntoutuksen laadullinen laa-jentuminen.

Aila Järvikosken luokittelu kuntoutuksenlaajentumisesta

1. Yleinen laajentuminen

2. Sairauskäsityksen laajentuminen3. Strateginen laajentuminen4. Laadullinen laajentuminen

Tämä muutosprosessi on ollut läheisessä yh-teydessä kahteen muuhun asiaan: sairauskirjonmuuttumiseen viime vuosikymmeninä sekä työ-markkinoiden muuttumiseen. Sodanjälkeisenäaikana vammat sekä toisaalta sydän- ja veren-kiertosairaudet muodostivat merkittävimmätkuntoutuksen tehtäväkentän. Vuosituhannen lo-pulla keskeisimmät haasteet ovat mielenterveys-ongelmien, työuupumuksen ja degeneratiivistennivelsairauksien alueella. Työmarkkinat ovatmuuttuneet siten, että pitkät, yhtenäiset työuratovat muuttuneet yhä harvinaisemmiksi, ja puo-lestaan pätkä- ja osa-aikatyöt ovat lisääntyneetvoimakkaasti. Ns. epätyypillisistä työsuhteistaonkin tullut yhä tyypillisempiä työelämään osal-listumisen muotoja. Tämä kehitys tuntuu vainjatkuvan, ja sitä vauhdittaa myös meneilläänoleva globalisaatiokehitys.

Fysiatrialle ja kuntoutukselle tämä on merkin-nyt sitä, että fysiatrin saama ns. peruskoulutusei enää sellaisenaan olekaan automaattisestipätevöittänyt kuntoutuslääkärin tehtäviin. Syn-tyi erillinen kuntoutuksen erityispätevyys, jon-ka saamiseksi myös fysiatriksi opiskelleiden pitihankkia lisäkoulutusta. Muutos herätti aikanaanvajaa 10 vuotta sitten huomattavaa keskustelua,mutta nyt kehitys nähdään varsin luonnollisena.Itse asiassa fysiatrit itse olivat ottaneet pienen´irtioton´ kuntoutuksesta muuttamalla spesiali-teetin nimen vähää aiemmin muodosta ´fysikaa-linen lääketiede ja kuntoutus´muotoon fysiatria,joka on lyhyempi ja modernimpi. Nimen muu-toksen taustalla ei siis varsinaisesti ollut pyrki-mys eroon kuntoutuksesta ja sen periaatteista.

Fysiatri lääkäri, joka työskentelee etenkinkuntoutuslaitoksissa, on joutunut paneutumaanvarsin perusteellisesti moniammatilliseen työ-otteeseen, syventymään kuntoutukselle lääketie-teen ohella tärkeisiin tieteisiin ja palvelualoihinkuten sosiaalitieteet ja kliininen psykologia.Samaan aikaan vammaryhmittäiset kuntou-tusmenetelmät ovat kovaa vauhtia edenneet.Fysiatrit ovat myös joutuneet avautumaan (taisaaneet avautua) muuhun yhteiskuntaan ehkäenemmän kuin moni muu lääketieteen ala ja jou-

81

tuneet samalla pitämään huolen hyvästä fysiat-rian ja myös muiden erikoisalojen alojen ylei-sestä kehityksen seuraamisesta.

Kuvattu kehitys heijastelee myös arvojenmuuntumista. Erityisen voimakas muutos on ol-lut kuntoutujan asemassa. Kuntoutujan pitämi-nen kohteena (objektina) on hyvin vanhaa pe-rua ja liittynee vapaaehtoistyön avustustoimin-taan, sekä pelkistettyyn biolääketieteelliseenajatteluun. Kuntoutuksen kehitys Suomessa kat-sotaan usein alkaneeksi 1800-luvulla, kun köy-häinhoito siirtyi kirkolta kuntien vastuulle, javaltio perusti sokeiden ja kuuromykkien inter-naattioppilaitoksen 1846. Ensimmäinen kuuro-mykkien etuja ajava hyväntekeväisyysjärjestöperustettiin 1897. Ennen toista maailmansotaakuntoutuksen kehitys oli paljon juuri hyvän-tekeväisyysjärjestöjen varassa. Fysiatrian alanyliopisto-opetuksesta vastasi puolestaan hierojaja vuodesta 1919 alkaen mekanoterapeutti- ni-mikkeellä oleva opettaja Helsingin Yliopistonlääketieteellisessä tiedekunnassa. Vasta 1957perustettiin ensimmäinen ylilääkärin virka Hel-singin yliopistolliseen sairaalaan.

Varhain on kuitenkin esitetty mm. Veikko Nie-men kirjoituksissa 1960 luvulla, että kuntoutujanoma panos on lopputuloksen kannalta hyvin tär-keä. Ehkä suurin murros tapahtui Suomessa vas-ta ns. aktiivisten selkäkuntoutusmenetelmientullessa 1980-luvulla Yhdysvalloista. Vaikkaaktiivinen selkäkuntoutus on muuttunut yhä yk-silöllisemmäksi korostaen enemmän tasapaino-koordinaatioajattelua kuin lihasvoimaa, niinpsykologisessa mielessä sama omatoimisuutta ja

-ehtoisuutta korostava, kogniti ivis-behavio-ristinen ajattelu on säilynyt: kuntoutujan kans-sa asetetaan yksilöllisiä tavoitteita omatoimistaharjoittelua ja muuta kuntoutumista varten,kuntoutujaa tuetaan keskustelu in ja muunpsykososiaalisen tuen avulla tarvittaessa. Eroaiempaan on siinä, että kuntoutuja-asiakas onyhä tasaväkisempi keskustelukumppani asian-tuntijan kanssa: tavoitteesta päätetään yhdessä.Realiteetit ovat pakottaneet myös muotoilemaankuntoutustavoitteita aiempaa monipuolisemmin.Esim. paluu työelämään ei ole monesti sellaise-naan mahdollinen tavoite, vaan yleensä sosiaa-lisen selviytymisen tukeminen.

Uusi tilanne haastaa kysymään vanhaa jafysiatreille tuttua kysymystä: Mikä on ihmisento imintakyky, sen er i osatek i jä t ja mih inkäsitteistöön meidän pitäisi oikeastaan nojautuateoriassa ja käytännössä. On ilahduttavaa, ettäfysiatrikuntamme on ollut aktiivisesti pohtimas-sa tätä eri yhteyksissä, niin ICF-viitekehyksenkautta kuin erilaisten käytännön sovellustenkokeiluhankkeissa. Fysiatrialle on aina ollut tyy-pillistä aito kiinnostus ihmisen toimintakyvyntukemiseen monialaisesti ja inhimillisesti sananlaajassa merkityksessä. Inhimillisyydelle annet-tuja määritteitä ovat ihmiselle luonteenomainen,ihmisarvon mukainen ja ihmistä ymmärtävä,kyky välittää ja huolehtia muista ihmisistä.Fysiatrilääkärin työ pohjautuu luonnontietee-seen, jolla on vahva eettinen perusta muuntaenlääketieteen inhimilliseksi toiminnaksi Tämä onhyvä näkökulma ja arvo myös tuleville fysiatri-sukupolville.

Pohjois-Suomen fysiatrit perustivat -80-luvun lopussa Arktinen Kuntoutusklubi Y:n, jonkapitkäaikaisena presidenttinä on toiminut Tuomo Pienimäki. Yhdistystä ei ole rekisteröity,siksi pelkkä y eikä r.y. Arkt inen Kuntoutusklubi Y perustett i in Inval idi l i i ton Lapinkuntoutuskeskuksen saunatiloissa ja perustajajäseninä olivat Tuomo Pienimäki, JuhaniMiihkinen, Ilkka Rantala ja melkein perustajajäsen Eero Kyllönen, joka oli perustamishetkelläsuihkussa..

82

6.2. Fysiatrian ja kuntoutuksenkannalta merkittäviä suomalaisiakuntoutuslaitoksia ja -tahoja

Invalidiliitto perustettiin vuonna 1938. Lii-tolla on kuntoutuskeskukset Helsingissä, Lah-dessa ja Rovaniemellä sekä oma koulutuskeskusJärvenpäässä. Invalidi l i i t to tarjoaa asumis-palveluita 18 paikkakunnalla vaikeasti vammai-sille ihmisille. Liitto myös vaikuttaa yhteiskun-nan eri päättäjiin, jotta tuki- ja liikuntaelin-vammaiset ihmiset ja heidän erityistarpeensaotetaan huomioon. Invalidiliitto on siis myösedunvalvontajärjestö, mutta samalla huomatta-va alan palveluiden tuottaja. Invalidiliiton tun-netuin palvelusyksikkö on Helsingissä sijaitse-va Synapsia, joka on keskittynyt vaikeavammais-ten ja etenkin selkäydinvammaisten kuntoutuk-seen, sekä alan tutkimus- kehittämistoimintaandosentti Hannu Alarannan johdolla.

ORTON Invalidisäätiö on perustettu vuon-na 29.6.1940 Säätiön tehtävänä oli huolehtiaTalvisodassa vammautuneiden leikkaushoidon,kuntoutuksen ja koulutuksen järjestämisestä.Toiminnan lähtöajatus on vuosikymmeniä pysy-nyt samana, palvellen nyt tosin rauhan ajan ti-lannet ta. Tänä päivänä Säät iössä to imivatortopediseen kirurgiaan keskittyvä SairaalaORTON , lääket ieteel l isen ja ammati l l isenkuntoutuksen organisaatio Kuntoutus ORTON ,erityisopettamisen toisen asteen oppilaitos Kes-kuspuiston ammattiopisto ja tutkimustyöstävastaava Tieteellinen tutkimus ORTON. Toi-minta on keski t tynyt pääasiassa HelsinginRuskeapuiston alueelle, mutta ammatillista ope-tusta järjestetään lähes 20 paikassa eri puolellaUuttamaata. Kuntoutus ORTONissa toimii kes-k imäär in 8 fys ia t r ia ja ko lme fys ia t r iaanerikoistuvaa.

Kansaneläkelaitoksen kuntoutustutkimus-keskus (KKT) aloitti toimintansa Turussa vuon-

na 1972. KKT:ssä toteutettiin rinta rinnan sekäkuntoutuksen tieteellistä tutkimustyötä että käy-tännön kuntoutuspalveluja. Tutkimuskeskukses-sa on aina työskennellyt lukuisia fysiatreja, kaut-ta vuosien samanaikaisesti keskimäärin 3-5 val-mista tai erikoistumiskoulutuksessa ol luttafysiatria. Tutkimuskeskuksen aineistoihin ja tut-kimuksiin perustuvia fysiatrin tekemiä väitöskir-joja on valmistunut kaikkiaan kuusi (kolmen ai-heena selkäkuntoutus, lopuissa nikamansiirtymä,selkäydinvammaisuus ja Kelan jär jestämälaitoskuntoutus). Lisäksi KKT:ssä on työsken-nellyt fysiatreja, joiden väitöskirjat ovat perus-tuneet muihin kuin KKT:n tutkimusaineistoihin.Vuonna 1992 tutkimustoiminta eriytettiin Kelantutkimusosastolle (joka toimii edelleen osassasamaa kiinteistöä).

Entisen KKT:n tiloissa kuntoutuspalvelujaryhtyi tuottamaan Kuntoutuksen palveluyksikkö,joka tällä hetkellä toimii Kelan kuntoutusyhtiöPetrean nimellä. Tänä päivänä Petreassa työsken-televät fysiatrit Finn Nykvist, Heikki Suoyrjö,Eeva Halonen ja Kat r i La imi sekä Kelantutkimusosaston puolella Lauri Virta.

Reumasäätiö (perustettu 1946) ylläpitää Hei-nolassa valtakunnallista sairaalaa jonka pää-tehtävät ovat tuki- ja liikuntaelinsairaiden hoitoja kuntoutus sekä alan tutkimus ja koulutus.Reumasäätiön sairaalassa on erikoissairaanhoi-don (reumatologia, ortopedia, fysiatria), kuntou-tuksen sekä lasten ja nuorten alueet. Lasten-reuman vaikeimpien muotojen hoito on keski-tetty tähän erikoissairaalaan. Reumasäätiöllä onpitkät perinteet moniammatillisesta reumakun-toutuksesta. Reumapotilaiden ammatillista kun-toutusta on on toteutettu jo yli 30 vuoden ajan.

Sairaala koostuu 222 asiakaspaikasta, useista

83

avohoitoyksiköistä sekä yli 350 työntekijästä.Fysiatreja ja fysiatriksi erikoistuvia Reumasääti-öllä on ollut viime vuosina useita. Tällä hetkel-lä fysiatrian ylilääkärinä ja kuntoutuksen alue-johtajana on Marja Mikkelsson. Reumasäätiönsairaala on tuottanut runsaasti julkaisuja, joistaosa liittyy fysiatriaan (esim. laaja-alaisen kivunja fibromyalgian epidemiologia, huippukylmä-hoito).

Kuntoutussäätiö on kuntoutuksen, terveydenja työelämän asiantuntija- ja kehittämiskeskusHelsingissä. Se jatkaa 1945 perustetun Ammatti-lääket ieteen tutk imussäät iön ja s i t temminTyöterveyssäätiönä tunnetun ja Työterveyslaitok-sen perustaneen säätiön perinnettä. 1950-luvul-la Työterveyssäät iö muodost i Työterveys-laitokseen invalidien tutkimusjaoksen, jonkatarkoitus oli kehittää vajaakuntoisten kuntoutus-tarpeen arviointia, kuntoutussuunnittelua jakuntoutusohjausta. Työmuoto lo i perustaninval idihuoltolain tarkoit tamien inval idienmoniammatilliselle kuntoutustutkimustoiminal-le. Ensimmäiset tutkittavat tulivat silloisen so-siaali- ja terveysministeriön päätöksellä / ”mää-räyksellä” Työterveyslaitokselle huhtikuun 1953alussa. 1960-luvulla sosiaalivakuutuksen kehit-tymisen myötä jaostosta muodostettiin Työter-veyslaitoksen kuntoutusosasto. Nykyisen Kun-toutussäätiön näkökulmasta vuosi 1973 on ollutratkaiseva, koska Työterveyssäätiö irrotti silloinkuntoutusosaston Työterveyslaitoksen rinnalleitsenäiseksi toimintayksiköksi ja perusti Työ-terveyssäätiön Kuntoutuskeskuksen. Tavoittee-na oli työterveyslaitostoimintojen kehittäminenmaassamme ja julkisen vallan vastuun vahvis-taminen. Kehitys johti siihen, että Työterveys-laitos alkoi 1970-luvun lopulla toimia julki-oikeudellisen yhteisönä ja Työterveyssäätiö jat-koi Kuntoutuskeskuksensa ylläpitämistä ja ke-hittämistä. Tästä yhteydessä säätiö v. 1979myös otti nimekseen Kuntoutussäätiö.

Fysiatrian kannalta Kuntoutussäätiö on mer-kittävä myös siksi, että säätiö on mahdollista-nut fysiatr iaa läheisesti sivuavia tutkimus-hankkei ta kosk ien mm. se lkäkuntoutusta .Kuntoutussäätiöllä on ollut fysiatria edustettu-na myös palvelutoiminnan alueella hyvin kauan(tällä hetkellä fysiatri Jukka Honkonen).

Kunnonpaikka Siilinjärvi on Huoltoliittor.y:n omistama yksityinen tutkimus- ja kuntoutu-miskeskus, joka on toiminut vuosia aktiivisten,uusien, monipuolisten kuntoutusmallien kehit-täjänä. Kunnonpaikka on ollut lukuisten fysiat-rien koulutuspaikka ja tekee tältä osin yhteis-työtä KYS:n fysiatrian klinikan kanssa. Ylilää-kärinä toimii siellä tätä tekstiä kirjoitettaessafysiatri Timo Miettinen.

Siuntion Kylpylän paikka juontaa juurensaHelsingin Taloustyöntekijöiden yhdistyksenloma- ja virkistystoimintaan, jota tehtiin MiinaSillanpään johdolla 1920- ja 1930 –luvuilla. Senaikainen toiminta Siuntion kirkonkylässä perus-tui yhdistyksen hankkimaan kiinteistöön, jonkapäärakennus on nimeltään Lepopirtti. Se on re-montoitu ja edelleen hyötykäytössä kokous- jajuhlahuoneistona. Yhdistyksen omaisuudensäätiöinnistä syntyi Miina Sillanpään Säätiö,joka omistaa maa-alueet ja Kylpylän kiinteistöt.Siuntion Kylpylä rakennettiin Säätiön v. 1970ostamalle maa-alueelle Lepopirtin läheisyyteen,käyttöönottovuosi oli 1976. Jo toiminnan alustaasti mukana oli Karin Seitz-Kesti. Ensin ylihoi-tajana ja myöhemmin toimitusjohtajana. Samoinjo varhain ylilääkärinä oli fysiatri, dosentti ErkkiValtonen, sittemmin professori. Ensimmäinenvakituiseksi palkattu lääkäri oli fysiatri JussiPohjonen. Jussi siirtyy eläkkeelle v. 2006. Toi-mitusjohtaja Karin Seitz- Valtonen ja ylilääkäriErkki Valtonen siirtyivät eläkkeelle 1988. Ny-kyisin toimitusjohtajana on KTM Eija Tolvanenja ylilääkärinä fysiatri Tom Candolin.

Siuntion Kylpylällä oli jo varhain 80-luvullamerkitystä fysiatr ian erikoistumispalvelunkoulutuspaikkana Erkki Valtosen johdolla. Var-maankin valtaosa tällä aikakaudella erikoistu-neista fysiatreista on ollut Siuntiossa töissä.Siunt iossa työskentelee päätoimisest i v i is ifysiatria, hekin kaikki ovat ”Meilahden kasvat-teja” . Sittemmin Kylpylä hyväksyttiin myös työ-terveyshuoltoon erikoistuvien koulutuspalvelu-paikaksi. Enemmistö Kylpylään määräaikaisestipalkatuista lääkäreistä onkin viime vuosina tul-lut siltä taholta.

Toiminta Kylpylässä vakiintui Sotainvalidienja Rintamaveteraanien kuntoutuspaikaksi. Alku-

84

peräiset suunnitelmat Terveyskylpylätoiminnastaja lomahotel l iky lästä muuttuivat . KELA:nkuntoutustoiminnan laajetessa yksilöll isestälaitoskuntoutuksesta varhaiskuntoutukseen jatuki- ja liikuntaelinoireisten kuntoutuskurssi-toiminnaksi tulivat työikäiset ihmiset vähitellenpääasia l l iseksi Kylpylän asiakaskunnaksi .Kuntoutuslain muutoksen myötä Kylpylän toi-mintaan vaikutti merkittävällä tavalla TYK-kuntoutuksen syntyminen. TYK-kuntoutuksenmyötä kasvoi psyko-sosiaalisen kuntoutuksenmoniammatillisen ryhmätyöskentelyn menetel-mään perustuva malli vallitsevaksi toimintata-vaksi, jota sittemmin on sovellettu mm. mielen-terveyskuntoutuksen toteuttamisessa. Vakavastiotettavan kuntoutuspaikan imagon erottumiseksi”viihdekylpylöiden” boomista vaihdettiin myösnimeä 90-luvulla: Siuntion Kuntoutumiskeskus.Nykyisin nimenä on Siuntion Kylpylä – Hyvin-vointikeskus. KELA:n kuntoutuksen ohella toi-seksi suureksi to imintamuodoksi Siunt ionKylpylässä on syntymässä veteraanikuntou-tuksen sijaan yritysten ja yksityisten hyvin-vointipalvelut.

Kuntoutus Peurunka on yksityinen tervey-denhuollon toimintayksikkö, jossa on tehty pal-jon myös fysiatriaa koskevia tai sivuavia tieteel-lisiä tutkimuksia. Peurunka on ollut aktiivinenmyös fysiatriaan erikoistuvien koulutuspaik-kana.

Kuntoutuksen kannalta merkittävää on ollutKeuhkovammaliiton toiminta vuodesta 1941lukien. Alussa toiminta keskittyi tuberkuloosi-potilaiden kuntoutukseen, ja toiminta monipuo-listui vähitellen etenkin työklinikka- ja suojatyö-toiminnan ja yleensäkin ammatillisen kuntou-tuksen alueel le jo 1960- luvul la. Kehitys-vammaliitto perustetiin1952 ja sen ruotsinkie-linen sisarjärjestö 2 vuotta myöhemmin. Kehi-tysvammaisten hoidosta annettu laki 1957 saiaikaan kehitysvammaisten hoitolaitosten ja avo-hoidon voimakkaan lisääntymisen. Sydäntauti-liitto on ollut jo 1960-luvulla hyvin aktiivinensydäninfarktipotilaiden kuntoutuksen kehitys-työssä ja sittemmin myös koronaarileikattujenpotilaiden kuntoutuksen kehittämisessä. Sydän-tautiliitto on aktiivisesti ollut myös sydäntautienpreventiivisessä työssä.

85

Yhdistyksen kokous Siuntion kuntoutuskeskuksessa marraskuussa 1984. Nyt fysiatrit Paa-vo Rissanen ja Erkki J. Valtonen esiintyivät arabipukeissaan.

Joulupukin selkä on poikki oireyhtymä.Motto: Konstit on monet Fysiatriassa

San. Kimmo PesonenSävel: Joulupukki, Joulupukki

Joulupukki, joulupukki,pulkka puhki, selkä poikki.Tule meille emme pelkää,Vaikka kivut runnoo selkää

Waddel-Lilius piikin puikkaaYnnä depislääkkeen suikkaa

Fasetit soi niksin naksin,Kai kun murjoo käsin kaksin

Valtsun ase kivistykseen’Hei’-villisianmetsästykseen

Olavi keksii painepussin,jolla lypsää pukin pussin.

Auto -taikka pulkkamalli –Traktio-, kun Kyöstin talli.

Kimmo luottaa akutuuriin,Niin kuin pässi sarviin suuriin.

Pikkujoulukuoron (Kimmo Pesonen, Timo Pohjolainen, HeikkiVanharanta, Teuvo Kerminen) esitys 20.11.1991

86

Kuvasatoa Societaksen 50.vuosikokouksesta Tuohilammellahelmikuussa 2006

87

88

Tervetuloa viettämään kanssammeSocietas Medicinae Physicalis et Rehabilitationis

Fenniae ry:n50-vuotisjuhlaa lauantaina 11.3.2006 kello 19.00

hotelli Kalastajatorpan pyöreässä salissa.(Kalastajatorpantie 1, 00330 Helsinki)

Illallinen on yhdistyksen jäsenille maksuton.Seuralaisille illalliskortin hinta on 35 euroa sisältäen

juhlaillallisen juomineen. Ilmoittautumiset 22.2. mennessäyhdistyksen sihteerille sähköpostitse (paavo.zitting@oulu.fi)

tai kirjeitse (Paavo Zitting, Lapin keskussairaala/fys.pkl.,PL 8041, 96101 Rovaniemi), jonka jälkeen avec-maksun voisuorittaa yhdistyksen tilille 800017-70881770 (viestiosaan

teksti: vuosijuhlamaksu). Ilmoitathan samalla tarvitsetko erityis-ruokavaliota. Lisätietoja saa sihteeriltä (p. 0400-893369).

Kutsu koskee kahta henkilöä.

Eero Kyllönen puheenjohtaja

Juhla- tai tumma puku

89

Hyvä yhdistyksen jäsen, KUTSU27.1.2006

Tervetuloa Societas Medicinae Physicalis et RehabilitationisFenniae ry:n 50-vuotisjuhlasymposiumiin:

MUSIIKKIA FYSIATRIASSA JA FYSIATRIAA MUSIIKISSA

Aika: La 11.3.2006 klo 12.30Paikka: ORTON Invalidisäätiö auditorio,

Tenholantie 10, 00280 HELSINKIKohderyhmä: Yhdistyksen jäsenetHinta: IlmainenIlmoittautuminen: 20.2. mennessä yhdistyksen sihteerille

(paavo.zitting@oulu.fi tai Lapin keskussairaala/fys.pkl.,PL 8041, 96101 Rovaniemi).

OHJELMA

12.30 - 13.00 Tulokahvi, näyttelyyn tutustuminen13.00 - 13.10 Seminaarin avaus

LT Eero Kyllönen, yhdistyksen puheenjohtaja13.10 - 13.45 Muusikoiden kuntoutus Suomessa

Asiantuntijaylilääkäri Paavo Rissanen, KELA13.45 - 14.20 Laulajan äänilihakset

LKT, Dos. Miikka Peltomaa, SMULY:n puheenjohtaja14.20 - 14.50 Kahvitauko ja näyttelyyn tutustuminen14.50 - 15.30 Musikantin yläraajavaivat

LKT, dos. Martti Vastamäki, Sairaala ORTON15.30 - 16.10 Balettitanssijan selkä

LKT, prof. Seppo Seitsalo Sairaala ORTON16.10 - 16.15 Päätössanat

LT Eero Kyllönen

Lämpimästi tervetuloa!

Societas Medicinae Physicalis et Rehabilitationis Fenniae ry.

Eero Kyllönen Paavo Zittingpuheenjohtaja sihteeri

90

Onnittelemme 50-vuotiastaFysiatriyhdistystä!

91

92

93

94

95

96

ISBN 952-92-0044-7